Desire and Consent in Representations of Adolescent

Sexuality with Adults 1st Edition Maureen Turim pdf

available

Order now at ebookgate.com

( 4.8/5.0 ★ | 214 downloads )

https://ebookgate.com/product/desire-and-consent-in-representations-
of-adolescent-sexuality-with-adults-1st-edition-maureen-turim/
 Desire and Consent in Representations of Adolescent
Sexuality with Adults 1st Edition Maureen Turim

EBOOK

Available Formats

■ PDF eBook Study Guide Ebook

EXCLUSIVE 2025 ACADEMIC EDITION – LIMITED RELEASE

Available Instantly Access Library

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Flashbacks in Film Memory History Maureen Turim

https://ebookgate.com/product/flashbacks-in-film-memory-history-
maureen-turim/

ebookgate.com

Female Adolescent Sexuality in the United States 1850 1965

Ann Kordas

https://ebookgate.com/product/female-adolescent-sexuality-in-the-
united-states-1850-1965-ann-kordas/

ebookgate.com

Laced with Desire First Edition Jaci Burton

https://ebookgate.com/product/laced-with-desire-first-edition-jaci-
burton/

ebookgate.com

Choice and Consent Feminist Engagements with Law and

Subjectivity 1st Edition Rosemary Hunter

https://ebookgate.com/product/choice-and-consent-feminist-engagements-
with-law-and-subjectivity-1st-edition-rosemary-hunter/

ebookgate.com
Attachment Theory and Research in Clinical Work with
Adults 1st Edition Joseph H. Obegi

https://ebookgate.com/product/attachment-theory-and-research-in-
clinical-work-with-adults-1st-edition-joseph-h-obegi/

ebookgate.com

The Ethics of Consent and Choice in Prenatal Screening 1st

Edition Eleanor Miligan

https://ebookgate.com/product/the-ethics-of-consent-and-choice-in-
prenatal-screening-1st-edition-eleanor-miligan/

ebookgate.com

Creative Play and Drama with Adults at Risk 1st Edition

Sue Jennings

https://ebookgate.com/product/creative-play-and-drama-with-adults-at-
risk-1st-edition-sue-jennings/

ebookgate.com

Psychoanalytic Work with Autistic Features in Adults

Clinical Intervention Methods and Technique Laura
Tremelloni
https://ebookgate.com/product/psychoanalytic-work-with-autistic-
features-in-adults-clinical-intervention-methods-and-technique-laura-
tremelloni/
ebookgate.com

Experiences and explanations of ADHD An Ethnography of

Adults Living with a Diagnosis 1st Edition Mikka Nielsen

https://ebookgate.com/product/experiences-and-explanations-of-adhd-an-
ethnography-of-adults-living-with-a-diagnosis-1st-edition-mikka-
nielsen/
ebookgate.com
Desire and Consent in
Representations of Adolescent
Sexuality with Adults

This book presents an innovative comparative view of how the issue of

adolescent sexuality and consent is differently treated in various media.
Analyzing teenage sexual encounters with adults across a variety of media,
including films, television, novels, and podcasts, this volume takes a positive
stance on the expression of teenage sexuality, while remaining sensitive to the
power of adults to abuse and manipulate. The anthology treats these
representations as negotiations between conflicting forces: desire, sexual self-
knowledge, unequal power, and the law, the latter both actual legal statutes and
internalized law in the philosophical and psychoanalytic sense. Questions of
unequal power inherent in such relations are theorized. The authors examine
variations of this configuration of sexual relations between teenagers and adults
from different perspectives, to consider how various forms of expression
rework it formally. These essays are attuned to both nuances of presentation
and contexts of reception, and they consider how aesthetics play a role.
Contributing to the general debate about the ways that societies construct
and regulate adolescent sexuality, this book will be of great interest to scholars
and students of media studies, cultural studies, film studies, television studies,
sociology, and gender studies.

Maureen Turim is a Professor Emerita at the University of Florida.

Diane Waldman is an Associate Professor Emerita at the University of

Denver.
Routledge Research in Cultural and Media Studies

Crowds, Community and Contagion in Contemporary Britain

Sarah Lowndes

Global South Discourse in East Asian Media Studies

Dal Yong Jin

Bias, Belief, and Conviction in an Age of Fake Facts

Edited by Anke Finger and Manuela Wagner

Reasserting the Disney Brand in the Streaming Era

A Critical Examination of Disney+
Robert Alan Brookey, Jason Phillips and Tim Pollard

True Crime in American Media

Edited by George S. Larke-Walsh

Branding Berlin
From Division to the Cultural Capital of Europe
Katrina Sark

Sustainable Resilience in Women’s Film and Video Organizations

A Counter-Lineage in Moving Image History
Rosanna Maule

London as Screen Gateway

Edited by Elizabeth Evans and Malini Guha

Social Media and the Cultural Politics of Korean Pop Culture in East Asia
Sunny Yoon

Desire and Consent in Representations of Adolescent Sexuality with Adults

Edited by Maureen Turim and Diane Waldman
Desire and Consent in
Representations of
Adolescent Sexuality
with Adults

Edited by Maureen Turim and

Diane Waldman
First published 2024
by Routledge
4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2024 selection and editorial matter, Maureen Turim and Diane
Waldman; individual chapters, the contributors
The right of Maureen Turim and Diane Waldman to be identified as the
authors of the editorial material, and of the authors for their individual
chapters, has been asserted in accordance with sections 77 and 78 of the
Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced
or utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means,
now known or hereafter invented, including photocopying and recording,
or in any information storage or retrieval system, without permission in
writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Title: Desire and consent in representations of adolescent sexuality with
adults / edited by Maureen Turim, Diane Waldman.
Description: Abingdon, Oxon ; New York, NY : Routledge, 2024. |
Series: Routledge research in cultural and media studies | Includes
bibliographical references and index. | Identifiers: LCCN 2023018307
(print) | LCCN 2023018308 (ebook) | ISBN 9781032235165 (hardback) |
ISBN 9781032255323 (paperback) | ISBN 9781003283768 (ebook)
Subjects: LCSH: Motion pictures--History. | Sex in motion pictures. |
Intergenerational relations in motion pictures. | Sexual consent in motion
pictures. | Teenagers in motion pictures. | LCGFT: Essays.
Classification: LCC PN1995.9.S45 D47 2024 (print) | LCC PN1995.9.S45
(ebook) | DDC 791.43/6538--dc23/eng/2023-06-12
LC record available at https://lccn.loc.gov/2023018307
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2023018308

ISBN: 978-1-032-23516-5 (hbk)

ISBN: 978-1-032-25532-3 (pbk)
ISBN: 978-1-003-28376-8 (ebk)
DOI: 10.4324/9781003283768
Typeset in Times New Roman
by MPS Limited, Dehradun
Contents

List of Illustrations viii

List of Contributors xii
Acknowledgments xv

1 Legal, Theoretical, and Ethical Issues in the Debates

over Adolescent/Adult Sexuality: An Introduction to
the Volume 1
MAUREEN TURIM AND DIANE WALDMAN

PART 1
Industry History and Practices 37

2 Willing Clay: Female Adolescence, Consent, and

Stardom in Early Hollywood 39
DIANA W. ANSELMO

3 Age-Transgressive Relations Between Teens and Adults

in 1970s American Cinema 64
TIMOTHY SHARY

4 Discursive Responses to an Underage Porn Star: The

Traci Lords Scandal 82
DAVID CHURCH

PART 2
Adaptation: Literary Sources and Filmic Specificity 99

5 Lolita and The Lover: Pederosis and the Child 101

MICHAEL WALSH
vi Contents

6 Silencing Incest Survivors: The Erasure of Shame-

Inducing Sexual Arousal in the Film Adaptations
Precious and Bastard Out of Carolina 117
MICHELE MEEK

7 Coming of Age in Post-Holocaust Hungary: Love and

Healing in Those Who Remained 135
DIANE WALDMAN

PART 3
Comparative International Textual Analysis 149

8 Hunger, Discipline, and Order: Queer Adolescent

Desire in Mädchen in Uniform and Otra vuelta de tuerca 151
DANIEL HUMPHREY

9 The Search for a Happy Ending: Adolescent Sexuality

in Indian Cinema from Balika Badhu to the Present 169
RENUKA BISHT

10 Exploitation of Adolescent Girls by Adult Men in

La niña santa and Madeinusa 185
MISSY MOLLOY

11 From the Beach to the Bach: Female Coming-of-Age

Film in France and New Zealand 203
MARY M. WILES

PART 4
Psychoanalytic Theory and Its Discontents 223

12 Oedipus Rex at Eve’s Bayou or the Little Black Girl

Who Left Sigmund Freud in the Swamp 225
D. SOYINI MADISON

13 Film Aesthetics, Fantasy, and the Expression of

Adolescent Desire in Le Souffle au coeur (Murmur of
the Heart) and Call Me by Your Name 255
MAUREEN TURIM
 Contents vii

PART 5
Contemporary Television Series 277

14 Criminalization of Teen Sexuality in Law & Order:

Special Victims Unit 279
SUJATA MOORTI AND LISA M. CUKLANZ

15 “Maybe If It’s Animated …”: The Affordances and

Limitations of Animated Adolescent Sexuality 301
AARON KERNER

Index 323
Illustrations

1.1 Anna after her makeover proves irresistible to the

womanizer Sanderson, so he tricks her into a false
wedding. She appears here in the negligee he purchased
for their “wedding night.” Lillian Gish and Lowell
Sherman in Way Down East 5
1.2 Isaac (Woody Allen) attempts to explain why he is breaking
off his relationship with Tracy (Mariel Hemingway) in
Manhattan 8
1.3 The teenaged Jacqueline (a young Isabelle Huppert) being
lured away from her parents by the threesome who will
abuse her in Les Valseuses (Going Places) 12
1.4 Junie de Chartres (Léa Seydoux) resists the attentions of
her teacher Jacques Nemours (Louis Garrel) in La Belle
Personne 14
2.1 Trilby, caged under Svengali’s hypnotic thrall. Poster for
the World Film’s version of Trilby (1915), published in the
trade magazine Motion Picture News, August 28, 1915, 3 46
2.2 “Some Trilbyana”: a clipping of a Trilby stage play pasted
in a girl’s personal scrapbook, ca. 1916. “Norfolk Virginia
1916.” Scrapbook compiled by Kitty Baker. Beinecke
Library, Yale University 48
2.3 Eating from his hand: film agent Myron Selznick “bosses
around” young movie stars Elaine Hammerstein and Olive
Thomas. Tom Oliphant, “Bossing Beautiful Women,”
Photoplay magazine, ca. 1919 51
3.1 The relationship between Sonny (Timothy Bottoms) and
Ruth (Cloris Leachman) in The Last Picture Show (1971)
starts with unassuming inelegance and ends with confused
contempt 68
3.2 Sensational marketing for films like The Teacher (1974)
typically betrayed the base impulses behind many films
about older-younger relations 73
 Illustrations ix

3.3 Circle of Two (1979) directly confronts the age difference

between the 60-year-old Ashley (Richard Burton) and
teenaged Sarah (Tatum O’Neal), and then softens the
treatment of their attraction 76
4.1 An example of the warning label that all websites with explicit
sexual material must carry regarding the performer’s age 89
5.1 Charlotte fixates on Humbert who fixates on Lolita 108
5.2 Dominique Swain as Adrian Lyne’s Lolita 110
5.3 Jane March as the 15-year-old in Jean-Jacques Annaud’s
adaptation of Marguerite Duras’s The Lover 113
6.1 Bone (Jena Malone) in Bastard Out of Carolina 125
6.2 Precious (Gabourey Sidibe) in Precious 128
7.1 Klára (and the spectator) learn about Aldo’s past in a
sequence in which cutting between his photo albums and
Klára’s increasingly emotional response conveys both
characters’ losses 140
7.2 The physical affection between Aldo and Klára arouses
suspicion. Károly Hajduk and Abigél Szöke in Those Who
Remained 141
7.3 After the news of the death of Stalin, Klára and Aldo, with
their new partners assembled within a family of choice,
toast to “those who should be here, but are not.” 143
8.1 A naked Pedro pulls Mikel out of the sea, saving his life 159
8.2 Mikel recites “Spiritual Canticle of the Soul and the
Bridegroom Christ” with tear-filled eyes 160
8.3 Manuela as Don Carlos professing a taboo desire for his
stepmother 161
9.1 Then teenaged Sachin and Rajni Sharma who played the
leads in this 1976 classic continue to be widely recognized
for those roles even as the film approaches its golden jubilee 172
9.2 In Gantumoote, young Meera runs away from the theater
after being groped by a man in the dark. But she returns: “I
couldn’t let that man decide my movie experience.” 180
10.1 La niña santa devotes more visual attention to Amalia’s
face (above), which registers the powerful impact of Jano’s
brief touch, than to Jano’s abuse (below), which is captured
in a close-up of the two characters’ midsections 190
10.2 Jano’s dread transforms into relief: he is first startled, then
broken, and finally absolved by Amalia 192
10.3 The scene depicting Madeinusa’s sexual assault by her
father is frankly disturbing; in its close framing on her
resistance, she alludes to the religious exemption being not
yet applicable 194
x Illustrations

10.4 Madeinusa’s “first time” involves her strategic seduction of

Salvador, one step in her orchestrated plan to escape
Manayaycuna to Lima 195
11.1 For Alice, a moment of “pure provocation” in Une vraie
jeune fille 206
11.2 A rite of passage that for Janey is eclipsed by tragic loss in
Rain 209
11.3 Celia prepares for her flirtatious interview with mysterious
newcomer Paul in In My Father’s Den 211
12.1 Dr. Louis Batiste dances with his elder daughter Cisely at
the party that opens the film Eve’s Bayou 230
12.2 Sisters Cisely and Eve Batiste struggle with what they’ve
seen, what they felt, and what they don’t want to believe 231
12.3 The incestuous kiss that culminates in Dr. Louis Batiste
slapping his daughter Cisely when he is the one who had
become sexually aggressive 246
13.1 The Priest touches Laurent’s thighs as he questions him
during a confessional office visit in Murmur of the Heart 259
13.2 Illness and maternal care as prelude to an incest
fantasy: Laurent with his mother in his bedroom at home
in Murmur of the Heart 260
13.3 Garden breakfasting at the villa after Oliver’s arrival: the
composition emphasizes the beginning of the triangular
interaction of the males in Call Me by Your Name 265
13.4 The arm of an ancient statue serves as marker of the
attraction growing between Oliver and Elio in Call Me by
Your Name 270
14.1 Abby, the younger accuser, watches in anguish while her
parents scream at Chris, the older teen convicted of sexual
molestation in the final moments of an episode devoted to
the meaning of consent, “Misunderstanding” 281
14.2 Lonnie tries to explain to the interrogators from SVU that
he is innocent of both murder and a previous charge of
child molestation while Detective Rollins searches his room
in a facility for sex offenders (“Welcome to the Pedo
Motel”) 285
14.3 Detective Benson leads the diverse group of teenagers who
have been trafficked to a room where they will be
questioned as potential witnesses against their pimps. The
girls think they are being arrested (“Undercover Mother”) 296
15.1 Tina admits she is “nuts for butts” in “Just One of the Boyz
4 Now for Now,” Bernard Derriman, Tony Gennaro, and
Ian Hamilton, Bob’s Burgers, Fox, Season 9, Episode 1,
September 30, 2018 304
 Illustrations xi

15.2 Jessi and Missy come to accept their bodies in “What Is It

About Boobs?” Bryan Francis, Big Mouth, Netflix, Season 2,
Episode 2, October 5, 2018 311
15.3 Lola directs Jay on fingering in “Four Stories About Hand
Stuff,” Andres Salaff, Big Mouth, Netflix, Season 4,
Episode 7, December 4, 2020 313
Contributors

Diana W. Anselmo is an Assistant Professor at California State University

Long Beach, USA and the author of A Queer Way of Feeling: Girl Fans
and Personal Archives of Early Hollywood. Her work has appeared in a
number of academic journals, including Screen, Camera Obscura, Film
History, JCMS, Feminist Media Histories, and the Journal of Women’s
History.
Renuka Bisht is a Senior Editor at The Times of India, New Delhi, where she
studies her country’s cultural developments closely. Her media career was
preceded by a PhD in cultural studies at the University of Florida. She has
written extensively about the diverse social contestations that are reflected
in Indian cinema.
David Church is a Lecturer in the Department of Gender Studies at Indiana
University (USA), and is the author of Grindhouse Nostalgia: Memory,
Home Video, and Exploitation Film Fandom; Disposable Passions: Vintage
Pornography and the Material Legacies of Adult Cinema; Post-Horror: Art,
Genre, and Cultural Elevation; and Mortal Kombat: Games of Death.
Lisa M. Cuklanz is a Professor and former chairperson of the Communication
Department at Boston College (USA). She has published several books and
many articles in the areas of media studies and gender studies. Her research
interests center on representations of violence in media.
Daniel Humphrey is a Professor of Performance, Visualization, and Fine Arts
at Texas A&M University (USA), and is the author of Queer Bergman:
Sexuality, Gender, and the European Art Cinema and Archaic Modernism:
Queer Poetics in the Cinema of Pier Paolo Pasolini and numerous articles
on queer film, horror cinema, auteur filmmaking, and European
modernist film.
Aaron Kerner is the Director of the School of Cinema at San Francisco State
University (USA). His publications include Extreme Cinema (Edinburgh
University Press, 2016), Theorizing Stupid Media (Palgrave/MacMillan,
 Contributors xiii

2019), and Abject Pleasures (EUP, 2023), which focuses on cinematic

material that despite its content has the capacity to elicit pleasurable
affects.
D. Soyini Madison is a Professor Emerita at Northwestern University (USA).
Her books include Acts of Activism: Human Rights as Radical
Performance, Critical Ethnography: Methods, Ethics, and Performance
and as editor, The Woman That I Am: The Literature and Culture of
Contemporary Women of Color. She also adapts ethnographic work for
performance.
Michele Meek is an Assistant Professor in Communication Studies at
Bridgewater State University (USA). She wrote Consent Culture and
Teen Films: Adolescent Sexuality in US Films (Indiana University Press,
2023) and presented the TEDx talk “Why we’re confused about consent –
rewriting our stories of seduction.” For more information, visit http://
www.michelemeek.com.
Missy Molloy is a Senior Lecturer in film at Victoria University of Wellington
in Aotearoa New Zealand. She co-edited ReFocus: The Films of Susanne
Bier (2018) and her co-authored book Screening the Posthuman is
forthcoming from Oxford University Press. Her teaching and research
focus on women’s, queer, and activist cinemas.
Sujata Moorti is a Professor of Gender, Sexuality, and Feminist Studies at
Middlebury College (USA). She analyzes US television representations of
race and gender in the context of sexual violence. She is completing a
manuscript on early twentieth-century women’s magazines and another on
how social media transform transnational gender justice activism.
Timothy Shary (Eastern Florida State College, USA) has published
extensively on aging representation in cinema. His studies of youth
include Generation Multiplex (2002, 2014), Teen Movies (2005, 2023),
and Boyhood (2017); he co-authored Fade to Gray: Aging in American
Cinema with Nancy McVittie (2016). His edited collections include
Millennial Masculinity (2013) and Cinemas of Boyhood (2021).
Maureen Turim is a Professor Emerita at the University of Florida (USA) and
is the author of Abstraction in Avant-Garde Films, Flashbacks in Film:
Memory and History, and The Films of Oshima: Images of a Japanese
Iconoclast, as well as over 100 essays in anthologies and journals on
cinema, art, literature, and theory.
Diane Waldman is an Associate Professor Emerita in the Media, Film and
Journalism Studies department at the University of Denver (USA). She is
the co-editor (with Janet Walker) of Feminism and Documentary and the
author of many essays on feminism and film history, film and social
history, and popular culture and the law.
xiv Contributors

Michael Walsh is an Associate Professor of Cinema at the University of

Hartford (USA). His book, Durational Cinema: A Short History of Long
Films, was published in December 2022 by Palgrave Macmillan, and an
article on Chris Marker appeared in 2021 in the inaugural issue of the
journal Global Storytelling.
Mary M. Wiles is a Senior Lecturer in Cinema Studies at the University of
Canterbury, Christchurch, New Zealand. She is the author of Jacques
Rivette (University of Illinois Press, 2012). She has published numerous
essays in journals and edited collections on adaptation, theatricality,
queerand feminist theory.
Acknowledgments

This project began with a seminar we proposed and had accepted for the
Society for Cinema and Media Studies annual conference in 2020. When that
conference was canceled due to the pandemic, we realized that our topic was
too important and the short papers submitted too promising to simply let it
drop, and we solicited additional contributions to expand the scope of
perspectives and coverage in what was to become Desire and Consent in
Representations of Adolescent Sexuality with Adults. Special thanks to David
Church, Aaron Kerner, and Timothy Shary, who were members of that
original seminar, and additional thanks to those such as Angie Fazekas, who
were also members but unable to participate in the final volume. Much thanks
to all of our contributors, for writing or adapting essays specifically with the
goals of this project in mind and for their willingness to engage with us through
multiple drafts and numerous comments and suggestions. Special thanks also
to David Church and Daniel Humphrey, who along with us presented versions
of their chapters at the SCMS 2022 virtual conference, and to the audience for
that session who participated in a lively discussion, especially about the
challenges of using controversial material in the classroom.
At Routledge, we owe thanks to Suzanne Richardson, our commissioning
editor, for her constant encouragement and support; to Tanushree Baijal, for
editorial assistance at the beginning of the project and to Stuti Goel in the
subsequent phases of production. We are also grateful to the three
anonymous reviewers whose encouragement, constructive criticism, and
suggestions ultimately strengthened the volume.
Maureen and Diane met as members of the Madison Women’s Media
Collective in the 1970s, and we thank the other members of that formidable
group of writers and filmmakers (Fina Bathrick, Michelle Citron, Goldie
Eder, Bette Gordon, the late Karen Kay, and Elly Spiegel) for what was to
become a lifelong interest in issues of feminism and media representation. We
were fortunate to be graduate students and teaching assistants together in the
Communication Arts Department at the University of Wisconsin, Madison,
enriched by our work there and in the Comparative Literature Department,
enhanced by the vibrant film culture that existed in Madison in that era.
xvi Acknowledgments

Diane additionally wishes to thank her former students and colleagues and
the friends and family who sustained her during the writing and editing of this
anthology. Special thanks to current and former Denver pals Abbey
Kapelovitz, Sieglinde Lug, Eleanor McNees, Susan Stakel, and the rest of
the Loose Canon for their steadfast comaraderie, especially during the
pandemic and beyond. Chris Holmlund and Janet Walker also deserve
special mention, both for their intellectual support and long-standing
personal friendship. Chris and I shared many late-night conversations
about the joys and challenges of editing a collection, and her own work as
an editor provides a model for the ways one might communicate with
contributors and make them feel part of an exciting project. I thank Janet for
her own brilliant work which dovetails with the subject of the present volume
and also for our previous collaborative adventures in writing and editing. I
also wish to thank my mother Ruth and sister Laurel for their unflagging
support, and my daughter Rachel for surviving her own adolescence and
becoming the delightful young adult she is today. I also thank Neil, as I have
written elsewhere, for his unselfish willingness to empathize with my struggles
and take delight in my triumphs. And thanks finally to Maureen, as my
respect for your intellect, erudition, and politics and my appreciation for your
friendship have only deepened through our work together on this project.
Maureen wishes to start her acknowledgments by returning the favor and
thanking Diane, who has been a pleasure to have as a collaborator and whom
I much admire for her astute devotion to history and justice as she joyously
explores how films and culture function. From our first days of teaching
together as graduate students, inventing the first grad team taught Women in
Film course at UW with our dear friend Fina Bathrick, and with the support
of our mutual dissertation advisor, David Bordwell, it has been a wonderful,
stimulating engagement. When I write now, I always hold the memory of
Scott Nygren dear, and I am so grateful to continue sharing my intellectual
and emotional life with my daughter, Mika Turim-Nygren and her partner,
Benedikt Diemer, whom I am proud to say are both professors. To my sister
Shereen and my close circle of relatives and my friends in many States and
countries, I thank you for your support. To students and friends who have
confided in me their past traumas with sexual abuse as they strove to free
their psyches from pain, I thought of you in approaching this topic, and hope
that you find this volume is helpful. Equally to those who have come into
sexual adulthood with the freedoms we have all fought to protect, I hope you
also find our affirmative approach to sexuality meaningful. To the terrific
undergrads and graduate students, I thank you for our conversations about
film and theory. To my colleagues at the University of Florida in the
Department of English, in the Center for Film and Media Studies, in the
Department of Gender, Sexuality, and Women’s Studies, and in the Center
for Jewish Studies, I thank you for your support and vibrant exchanges, with
special recognition of Judith Page and Gayle Zachmann.
1 Legal, Theoretical, and Ethical Issues
in the Debates over Adolescent/Adult
Sexuality
An Introduction to the Volume
Maureen Turim and Diane Waldman

It is timely to consider the representation of adolescents and adults involved

in sexual relationships, as we are at a moment in which all such relationships,
no matter the age of the adolescents and adults in question, have been
grouped together as “pedophilia” in public discourse. Pedophilia scandals
in turn have rocked major US institutions: the Catholic Church, the Southern
Baptist Convention, and the Boy Scouts of America are among those orga­
nizations racked by scandals of widespread sexual abuse of children and
adolescents, as well as the cover-up of known abusive activity by those in
leadership positions. Spotlight (Tom McCarthy, 2015) dramatizes this wave
of revelations in one archdiocese as first exposed by reporters at the Boston
Globe.1 Nor are these revelations limited to the United States, as the scan­
dalous revelations in the Catholic Church span several continents.
Revelations of past pedophilic abuse at institutions charged with safe­
guarding children, when such institutions officially promoted moral rectitude
but instead harbored abusers and concealed their abuse, were shocking.
Right-wing elaboration and fixation on pedophilic conspiracy fabulations
seems to be in part a displacement of the actual research-documented abuse
cases by those to whom some American parents entrusted their children
onto groups with no reports of child sexual abuse: ranking members of the
Democratic Party, for example, in accusations contorted with long-standing
antisemitic tropes. In other words, a long-overdue reckoning with actual child
sexual abuse gave way to bizarre pedophilic panic that imagined perceived
enemies were the perpetrators, rather than their neighbors or their trusted
spiritual guides. The level of denial and displacement behind the choice of
conspiracy fantasies becomes symptomatic of shared defensive postulations,
allowing the group of believers in false conspiracies to become or remain
cohesive, rather than reckoning with problems within their group. It con­
stitutes the refusal of a larger and deeper ethical reckoning by scapegoating
the outsiders for perceived crimes.
Of course, other specific cases of exploitation of minors fed this conspiracy
formulation, absorbed symbolically into it, most notably the Jeffrey Epstein
and Ghislaine Maxwell scandal, and the two trials of Epstein, first in Florida

DOI: 10.4324/9781003283768-1
2 Maureen Turim and Diane Waldman

and then in New York, and the subsequent trial of Maxwell for her role in
procurement of minors that Epstein and perhaps others abused. Set in high
society internationally, this scandal involved luring adolescents into per­
forming as sex workers and transporting them not only across state lines but
internationally doing so for these purposes. Formulating panic about a cabal
of political elites abusing children displaces the guilt onto figures who had
nothing to do with these long-standing crimes is a hysterical reaction, but
we can see how the actual events could easily lend themselves to exaggeration
and generalization as a conspiracy fantasy. This notorious case occurred
during the same years in which numerous localities across the United States
experienced their own scandals of schoolteachers, junior ROTC leaders,
and coaches having sexual relations with pupils in middle and high schools, as
well as arrests for online pedophilia or solicitation of sex with adolescents,
often as part of police undercover operations, in which soliciting adults
thought they were corresponding with children, the child’s guardians, or
underage adolescents, when, in fact, they were contacting police officers.
The timeliness of this concern then is one of our motivations for under­
taking this volume; another is to bring new perspectives to the question of
how films and television have represented both the adolescents and the adults
engaged in such relationships. To begin this project, we researched what had
been previously published to ascertain that while others have addressed this
issue, the sustained examination of it from varied perspectives had not yet
been undertaken, and that the research methods brought to bear needed
updating and supplementing.
We found that following the publication of David Considine’s The Cinema
of Adolescence in 1985, many scholars have considered the representation
of adolescence in popular culture, particularly film, and nearly all of these
books (single-authored and multiple-authored anthologies) have chapters or
sections on teenage sexuality.2 Yet most of these texts focus on peer-to-peer
sexuality, with only passing mention of (or in the anthologies, several specific
essays on) the more controversial subject of films that deal with inter­
generational relationships or teenagers’ sex with adults. For example, in
Timothy Shary’s Generation Multiplex: The Image of Youth in Contemporary
American Cinema, the chapter “Youth Romance: Falling in Love and the
Fallout of Sex” mentions narratives in which characters “find themselves
confused over their sexual attraction to an adult,” but he declines to examine
in detail these “adult/teen pairings.”3 Shary is one of the contributors to the
present volume and his chapter “Age-Transgressive Relations Between Teens
and Adults in 1970s American Cinema” is an expansion and reconsideration
of his previous work on this topic.
Books and articles that deal more directly or explicitly with teenage/adult
sexuality include the following: Marianne Sinclair’s Hollywood Lolitas: The
Nymphet Syndrome in Movies, Catherine Driscoll’s Girls: Feminine Adolescence
in Popular Culture and Cultural Theory, Ilana Nash’s American Sweethearts:
Teenage Girls in Twentieth-Century Popular Culture, Vicky Lebeau’s Childhood
 Legal, Theoretical, and Ethical Issues 3

and Cinema, Thomas Waugh and Jason Garrison’s Montreal Main: A Queer
Film Classic, Carol Siegel’s Sex Radical Cinema, and Nicholas de Villiers’
Sexography: Sex Work in Documentary, and some important chapters in the
anthologies Sugar, Spice and Everything Nice: Cinemas of Girlhood, Where
the Boys Are: Cinemas of Masculinity and Youth, Screening Minors in Latin
American Cinema: Youth Culture in Global Cinema: and Virgin Territory:
Representing Sexual Inexperience in Film.4 They differ from Desire and Consent
in terms of their delimited time periods or single country focus (Sinclair con­
siders Hollywood films up through the 1970s; Nash considers popular, chiefly
comedic American popular culture representations of girls from 1930s to 1965),
consideration of the topic within a broader framework (Driscoll examines
the construction of adolescent girls in both theoretical and popular cultural
texts; de Villiers is primarily interested in the representation of sex workers in
documentary but includes chapters on documentaries about teenage male sex
workers in Prague and the practice of enjo kosai or “compensated dating”
in Japan; the essays in McDonald’s anthology address the representations of
virginity and sexual experience, though not exclusively adolescents with adult
partners), or focus on a single text (Waugh and Garrison’s Montreal Main).
Some of these texts (for example, Sinclair and Nash) are critical, especially
of Hollywood’s normalization and eroticization of the relationship between
adult men and adolescent girls, while others (for example, Siegel and Waugh
and Garrison) champion those works that dare to disturb what they see as the
dominant paradigm condemning intergenerational desire and sexuality. We
consider Desire and Consent to be in dialogue with these texts, building upon
their scholarship though sometimes disagreeing with them, and we will have
occasion to engage with them both here in our introduction and in our separate
chapters.
Any discussion of media representations of adolescent sexuality with
adults must reckon with the legal and cultural regimes in which they occur.
All nations now regulate adolescent sexuality in general and adolescent/adult
sexuality in particular through the legal framework known commonly as age-
of-consent or statutory rape legislation, although those terms rarely appear in
the statutes themselves. Instead, criminal codes specify the ages below which
specific forms of sexual activity are considered to be crimes regardless of the
reported consent of the parties involved. Currently those ages range from
early adolescence to 21; most European and Latin American countries set
those ages at 14 or 15; in the United States they vary by state and range from
16 to 18, with 16 the most common.5 Several Middle Eastern and African
countries have no legal age of consent because they ban all sexual relations
outside of marriage.
Penalties for engaging in underage sex or sex with a person below the age
of consent range from misdemeanors to incarceration and registration as a
sex offender; whether adults are prosecuted and the harshness of the penalty
often depends upon the age of the older party, the age of the younger, the
type of sexual activity, whether the older person has authority over the
4 Maureen Turim and Diane Waldman

younger, whether the parties are married, and whether the partners are close
in age or far apart. Some jurisdictions still have different ages of consent by
gender or whether the activity is same-sex or heterosex; the website “Age
of Consent” cites Indonesia, for example, as a country with different ages of
consent for male heterosexual activity, female heterosexual activity, and
homosexual activity.6 In the vast majority of jurisdictions, the age of consent
is the same for everyone regardless of gender or sexual orientation but this
has been highly contested and is still debated.7
The rationales for age-of-consent laws have changed from patriarchal
protection of a daughter’s chastity for a better position on the marriage
market, to late nineteenth-/early twentieth-century desire to protect children
and young women from sexual assault and sexually transmitted disease, to
1970s feminist attempts to protect minors from exploitation and abuse while
still allowing for adolescent sexual expression and experimentation, to
reducing teenage pregnancy and welfare dependency; in other words, the
arguments for age-of-consent laws change in different historical contexts and
differ from one another greatly due to the ideologies behind those arguments.
Those defending the necessity of age-of-consent laws to protect minors have
struggled to free those laws from their patriarchal origins; for example, late
nineteenth-century White and African-American feminists working in coali­
tion with religious and temperance forces to raise the age of consent from
10 or 12 to 16 or 18 often pointed to young women’s lack of legal rights
in other areas and fought to eliminate provisions that the laws would only
apply to White girls who could prove they were virgins.8 They often lost: the
requirement that the victim be an “unmarried female of previously chaste
character” remained on the books in some states in the United States until
the 1990s.9 Feminists who sought to reform statutory rape laws in the 1970s
were largely successful in eliminating gender-specific language that implied
that sex was only something active men did to passive women. They also
allowed for sexual activity between adolescents close in age through age-span
or “Romeo and Juliet” exemptions to prosecution (for example, a 15-year-old
with an 18-year-old). Although reworded age-of-consent laws are often seen
as protecting minors from the most egregious cases of power imbalances and
potential for exploitation, they are still criticized for using age as a proxy for
coercion, as that implies that coercion can never take place between minors,
or conversely, that sex between those a certain number of years in age apart
can never be consensual.10 There have also been proposals, coming especially
from gay or queer theorists and activists, to eliminate age-of-consent laws
altogether, a topic we will take up as we turn to some additional theoretical
aspects of the concept of age of consent.
To demonstrate the way in which these different legal/cultural regimes
have affected or interacted with representation, we would like to briefly turn
to several cinematic examples of the way relationships between older men and
adolescent girls have been presented and the way they have been received.
Our first example involves three D.W. Griffith films, two melodramatic
 Legal, Theoretical, and Ethical Issues 5

features from the 20s and a short film from his earlier work at Biograph.
Way Down East (1920), the D.W. Griffith film based on an 1897 play by
Lottie Blair Parker, is the most famous of the three. It was widely seen and
acclaimed at the time, though some already found its moral stance old-
fashioned.11 Although previous feminist analyses have discussed the film in
the context of early feminist struggles for reproductive rights and suffrage,12
we think the film might additionally be discussed in the context of the late
nineteenth-/early twentieth-century movement to raise the age of consent,
particularly as it illustrates the uneasy coalition between conservative reli­
gious forces and feminists through its melodramatic plot of an innocent
young woman13 from the country, Anna Moore (Lillian Gish), seduced
through a mock marriage, impregnated, and abandoned by the older, wealthy
womanizer Lennox Sanderson (Lowell Sherman; Figure 1.1).14
Notably, the film itself eschews legal reform in its opening intertitle, which,
after essentializing male behavior as naturally polygamous, argues, “Not
by laws – our Statutes are now overburdened by ignored laws – but within the
heart of man, the truth must bloom that his greatest happiness lies in his
purity and constancy,” yet it participates both in the language of “purity”
favored by conservatives and the denunciation of the double standard

Figure 1.1 Anna after her makeover proves irresistible to the womanizer Sanderson,
so he tricks her into a false wedding. She appears here in the negligee he
purchased for their “wedding night.” Lillian Gish and Lowell Sherman in
Way Down East.
 Kuningas ei ollut vielä ehtinyt laskeutua Sorretslövin
kuningaskartanon tornista, silloin kun suuri kansanjoukko kiiruhti
kylää kohti ja hänen kartanolleen, aivan etelänpuoleisen, avoimen
portin eteen. Sillävälin olivat piispa ja molemmat prelaatit hitain ja
epäröivin askelin tuskin ehtineet talon läntisen portin edustalle.
Kreivi Henrik oli vain tarkannut hengellisten herrojen horjuvia ja
epämääräisiä liikkeitä, ja kuningas oli istunut niin vakaviin mietteisiin
vaipuneena, että hän silloin vasta huomasi suuren kansanjoukon kun
tuhanten äänten kaukainen sorina saapui hänen korviinsa. Hän nousi
nopeasti ja loi terävän katseen kummallekin puolelle. Hän näytti
kiusaantuneelta, mutta ei hetkeäkään epäröivältä. "Portti on
suljettava, kreivi, ja nuo mustat etanat tuotavat tänne ylös",
huudahti hän kiivaasti ja kovaäänisesti kreivi Henrikille viitaten
hengellisiin herroihin, jotka taas seisoivat hiljaa polulla ja näyttivät
epäröivän. "Antakaa heti viedä heidät minun salakammiooni, vaikka
sitten väkivaltaa olisi käytettävä! He ovat minun vankiani!"

Kreivi Henrik säpsähti.

"Katsokaa!" jatkoi kuningas viitaten kohti kylää ja maantietä.

"Tuhansittain virtaa tänne ihmisiä! Mutta kaikkein pyhimysten
nimessä, se, joka rikkoo kuninkaankartanon rauhan, saa palkan
teoistansa. Ratsastakaa kansanjoukkoa vastaan, kreivi, ja julistakaa
heille minun tahtoni! Sanokaa että heidän piispansa on minun
vallassani. Jokaista soveliasta anomusta minä tahdon kuunnella,
mutta jokainen levottomuuksien aikaansaaja käskettäköön heti
poistumaan, ja sitä, joka ei tottele kohdeltakoon kapinoitsijana."

"Nyt minä ymmärrän teidät, minun kuninkaani", sanoi kreivi ja

polvistui nopeasti.
 Kuninkaan käsky pantiin heti täytäntöön. Piispa ja hänen kolme
hengellistä seuralaistaan näkivät suureksi ihmeekseen ja kauhukseen
joukon ritareita ratsastavan heitä kohti kuninkaan kartanosta, sillä
piilipuuaitaus esti heidät näkemästä maantietä ja suurta
kansanjoukkoa, ja he seisoivat lähellä ajotietä neuvotellen olisivatko
erehtyneet ja täällä menossa suurempaan vaaraan kuin se jota
pakenivat.

"Petosta!" huudahti piispa peräytyen. "Juuri sitä minä pelkäsin. Me

hullut, jotka ajattelimme turvautua pannaanjulistetun itsevaltiaan
jalomielisyyteen! Nyt voi meille kaikille käydä kuin Jens Grandille, ja
me saamme eläviltä mädätä hänen vankilatorneissaan."

"Kuninkaan oikeamielisyydestä menen takuuseen, vaikka hän

antaisikin vangita meidät!" sanoi tuomiokapitulin ylisuperiori.

"Haa, te petätte minut! Te olette itsevaltiaan puolella! Te olette

neuvonut minua ottamaan tämän askeleen."

"Katsokaa, herra veli!" huudahti metsäluostarin apotti viitaten

kauhuissaan oikealle, missä vain aidattu niitty eroitti heidät
maantiestä ja suuresta kansanjoukosta, jonka he nyt yhdellä kertaa
sekä näkivät että kuulivat. "Koko kaupunki virtaa tänne. Meidät on
huomattu; kuulkaa miten he ulvovat ja huutavat. He juoksevat yli
ojien ja aitojen meidän jälestämme. — Kiittäkäämme Jumalaa ja
meidän suojeluspyhiämme kuninkaan ratsumiehistä. On toki parempi
joutua yhden kuin tuhannen itsevaltiaan käsiin."

Samassa kuninkaalliset ratsumiehet saartoivat heidät ja tervehtivät

kohteliaasti. "Seuratkaa meitä, arvoisat herrat", sanoi heidän
päällikkönsä, nuori, kohtelias henkivartija. "Meidät on käsketty
saattaa teidät kuninkaankartanoon."
 "Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä me vastaanotamme
kuninkaan suojeluksen", sanoi piispa katsellen levottomana
ympärilleen, hänen poskensa hehkuivat ja hän näytti vain osaksi
luottavan odottamattomaan suojelukseen.

"Piispa, piispa, ottakaa hänet kiinni, kivittäkää hänet!" huusi osa

kiihtynyttä roistojoukkoa, joka muutamien kiltaveljesten johtamana
oli eronnut porvarikulkueesta, ja käsissä aseita ja kiviä, kiirehti
hengellisiä herroja kohti.

"Peräytykää, kansalaiset!" huusi ratsumiesten johtaja miekkaansa

heiluttaen. "Me viemme hänet vangittuna kuninkaan luo."

"Vangittu! Piispa on vangittu!" huusivat kapinalliset riemuiten. "Se

oli oikein! Eläköön kuningas! Koiranluolaan Grandin ystävät ja kaikki
pappiskuninkaat!"

"Vangittu!" toisti piispa kauhistuneena ja löi yhteen kätensä. "Haa,

senkin petturit roistot!"

"Rauhoittukaa, kunnianarvoisat herrat!" sanoi nuori henkivartija

hiljaa. "Minä tottelen kuninkaani käskyä. Jos kieltäydytte minua
seuraamasta, täytyy minun käyttää väkivaltaa. Mutta, jos te olette
kuninkaan vieraita tai ei, niin kohdellaan teitä kuitenkin
jokatapauksessa teidän säätynne ja arvonne mukaisesti."

Pian olivat hengelliset herrat kuninkaankartanon porttien

sisäpuolella, ja he katselivat arvelevan näköisinä toisiinsa kun ovi
toisensa jälestä sulettiin heidän jälkeensä, ja he vihdoinkin olivat
holvikattoisessa tornihuoneessa, joka korkealla olevine ikkunoineen
sekä raudoitettuine ovineen, mikä heti lukittiin heidän jälestään,
muistutti enemmän vankilaa kuin vierashuonetta. Se oli kuitenkin
mukavasti sisustettu, ja siellä oli kirjoitusvehkeet ja kaikenlaista sekä
hartaus- että huvituskirjallisuutta. Huone oli kuninkaan salakammio.

Kun kuninkaalliset henkivartijat ja ratsumiehet linnanedustalla

saartoivat raadin ja porvariston lähetit, tulivat nämä melkein yhtä
hämmästyneiksi kuin äsken piispa ja hänen hengelliset
seuralaisensa. Suuri kansanjoukko estettiin pääsemästä kartanoon.
Suurin osa siitä oli aseilla varustettu, ja huutaen uhkauksia piispalle
sekä riemutervehdyksiä kuninkaalle, se oli seurannut kulkuetta.

"Minun herrani ja kuninkaani nimessä!" huusi kreivi Henrik

hevosensa selästä hattuaan heiluttaen. "Kuninkaan uskollisten
porvarien läheteille on kuninkaankartano avoinna, mutta jokainen,
joka kantaa aseita tai meluten ja rähisten häiritsee
kuninkaankartanon rauhaa, on majesteettirikoksentekijä. Teidän
herra piispanne on tällä hetkellä kuninkaan vankina, mutta hän on
samalla hänen vieraansa ja hänen suojeluksensa alainen; siten
jokainen hyökkäys piispaa vastaan on hyökkäys maan hallitsijaa
vastaan. Kuningas tahtoo tuomita oikeudenmukaisesti ja hän haluaa
aikaansaada sopimuksen teidän ja teidän herranne välille. Ennen
auringon laskua julistetaan sovittelujen tulos. Se, joka ei poistu,
tuomitaan heti kapinallisena."

Levoton kansanjoukko kääntyi äänetönnä ja alakuloisena takaisin

kaupunkiin. Kapinallisten ylimielinen uhmailu siitä, että kuningas oli
heidän puolellaan, oli pian laimennut. He olivat rohkeasti luottaneet
hänen vihaansa piispaa kohtaan ja hänen suosiollisuutensa
köpenhaminalaista porvaristoa kohtaan, mutta kun ei niistä enää
näkynyt olevan jälkiäkään, alkoi heitä peloittaa hänen
oikeudentuntonsa ja tunnettu ankaruutensa Eikä ollut heistä hyvä
merkki sekään, että piispa hädissään oli etsinyt turvaa
kuninkaankartanosta, mutisivatpa jo kiltaveljet mahtavien ja suurten
aina lopulta sopivan keskenään, vaikka pohjalta olivatkin
verivihollisia, saattaakseen köyhälistön välikäteen, olivatpa sitten
oikeassa tai ei.
KOLMASTOISTA LUKU.

Koko päivän vallitsi kaupungissa tuskastuttava hiljaisuus. Kaduilla

liikkui kyllä alituiseen ihmisiä, mutta kaikkialla oltiin jonkinlaisessa
jännittävässä odotuksessa. Aurinko oli jo laskeutumassa eikä
vieläkään oltu saatu minkäänlaisia tietoja kuninkaankartanon
neuvotteluista. Omituinen kulkue veti silloin puoleensa toimettoman
ja horjuvan roskajoukon huomion. Suuri ruumissaatto kulki Pyhän
Klemensin kirkon ohi Gammelstrandille, mutta ei kuulunut laulua eikä
kirkonkellojen soittoa, eikä näkynyt saattueessa kuoripoikia
yhtävähän kuin pappia. Kulkueessa oli suuri joukko vieraita
kauppiaita ja laivureita sekä niinkutsutut kaupanvälittäjät eli
pippurisaksat, jotka, satalukuisina yllään jäykkä komea surupuku,
saattoivat kahta suurta kalliilla samettisella paarivaipalla peitettyä
ruumisarkkua. Hansalainen laivaväki kantoi kirstuja; heidän ylitsensä
liehuivat Rostokin ja Visbyn liput. Pyhän Nikolain kirkon; luona
pysähtyi kulkue. Aikomus oli kulkea kirkkotarhan kautta ja toivottiin
että kirkossa toimitettaisiin sielumessu vainajille; mutta sitä ei
sallittu. Piispan palvelijat sulkivat kirkkotarhan portit sekä kielsivät
ruumiinkantajilta pääsyn kirkkoon ja siunatulle maalle, koska toinen
vainajista oli kaatunut olutkapakassa lautapelin ääressä. Katkerasti
tuomiten ja moittien piispallista hallitusta kulkue jatkoi matkaansa
kirkonmuurien ulkopuolitse Bremersaaren laivasillalle, missä
valkopukuiset soutajat vastaanottivat ruumiit ja koko surupukuisen
saattojoukon venheisiinsä. Noustiin maihin Bremersaarelle, ja täällä,
missä hansalaiset kauppiaat olivat itsevaltiaita, alkoi koko
saattojoukko laulaa juhlallista, saksalaista hautausvirttä, sillaikaa kun
Berner Kopmanin ja Henrik Gullandsfarin ruumiit kannettiin kahteen
hansalaiseen laivaan, joilla ne vietiin kristillisesti haudattaviksi
Rostokiin ja Visbyhyn. Heti kun laivat olivat nostaneet purjeensa,
kokoontui ruumissaattue Bremer-saarelle olevaan suureen
varastohuoneeseen, minkä oven yläpuolelle kiveen oli hakattu
Bremenin vaakuna: kolme oluttynnyriä ja kaksi avainta ristiin
asetettuina. Täällä tarjottiin lukuisalle laivaväelle ja
kauppapalvelijoille tynnyrittäin kuulua Embdeniläistä olutta, minkä
humaltava voima pian muutti surujuhlan hurjaksi räyhääväksi
juomingiksi. Ei säästetty myöskään simaa eikä viiniä, ja suolaiset
ruokavarat, joita yhä kannettiin, lisäsivät vain hautajaisvieraiden
janoa. Suuri kansanjoukko, joka oli seurannut saattuetta kadulla, jäi
pitkäksi aikaa seisomaan rannalle ja laivasillalle kuunnellakseen ja
katsellakseen päihtyneitä pippurisaksoja, jotka täällä maalaistensa ja
hyvien toveriensa joukossa näyttivät unohtaneen sen kaavamaisen
jäykkyyden mihin he olivat pakoitetut oleskellessaan muukalaisissa
kaupungeissa. Muutamat itkivät pitäessään hoiperrellen puheita
rikkaan Berner Kopmanin ja Henrik Gullandsfarin surullisesta
kuolemasta, sekä tämän maallisen rikkauden ja mahtavuuden
katoavaisuudesta, sillävälin kun toiset lauloivat juoma- ja
rakkauslauluja.

Lopulta kääntyi kuitenkin huomio täältä toisaalle. Kuului huuto:

"Airut, airut!" Sankkoina parvina kiiruhdettiin pohjoisportille. Suuri
pergamenttilehti ja valkea sauva kädessä ratsasti airut portista
sitään, yhden henkivartijan ja suuren ratsumiesparven saattamana.
Joka kadunkulmauksessa sekä kaikilla julkisilla paikoilla saattue
seisahtui; kaksi valkoisilla hevosilla ratsastavaa torvensoittajaa
antoivat merkin hiljaa olemiseen, jonka jälkeen airut luki kaupungin
herran, piispa Juhanan ja köpenhaminalaisten raatimiesten ja
valtuutettujen välisen sinetillä varustetun sopimuskirjeen. Porvarit
tunnustivat tässä valtuutettujensa kautta rikkoneensa hengellistä ja
maallista herraansa, piispaa, vastaan, sekä tehneensä itsensä
syyllisiksi laittomaan ja rikolliseen kapinaan, jonka erikoiset kohdat
luettiin. Kuninkaan esirukouksesta piispa kuitenkin antoi heille
anteeksi nämä rikokset, jotavastoin raadin ja porvariston lähetit,
kaupungin ja porvariston puolesta, olivat luvanneet, että kukin
porvari palaisi heti velvollisuuksiinsa ja tottelisi kaikkia niitä lakia ja
säädöksiä, jotka piispa kapitulin suostumuksella oli antanut tai
tästälähin antoi heille, ja jonka heidän käsi piplialla julkisesti ja
juhlallisesti tuli vannoa raastuvassa. Kaikki levottomien
kiltaveljesseurojen talot, kellot ja tulot lankesivat piispalle
väärinkäytettynä omaisuutena, kapinan sakkoina oli porvarien
sitäpaitsi täytynyt luopua muutamista talonpaikoista Roskildessa
ynnä muutamista vallihautojen ulkopuolella olevista pienistä
maatilkuista. Tähän sopimukseen ei kukaan uskaltanut tehdä
vastaväitteitä, sillä airut näytti heille kaupungin oman, kolmella
tornilla varustetun sinetin, joka vihreistä silkkinauhoista riippui
asiakirjoissa samoinkuin köpenhaminalaisen kapitulin sinetit.

Niinpian kuin kaupungin asukkaille oli ilmoitettu tämä sovittelu ja

oli tultu käsittämään miten suopeasti koko tätä ikävää asiaa oli
käsitelty, muuttui jännitys ja pelko yleiseksi tyytyväisyydeksi; mutta
kiltaveljet olivat tyytymättömiä ja nurisivat.

Hallandsåsin markkinapaikalla Itäportin ulkopuolella, missä airut

viimeksi oli lukenut sopimuskirjan, oli saattuetta seuraava
kansanjoukko kasvanut hyvin lukuisaksi, osaksi juopuneita päiväläisiä
ja kapakka-asukkaita, jotka sopimuksen kautta tulivat estetyiksi
jatkamasta vallattomuuksiaan ja hillitöntä vapauttaan, mihin kapina
oli antanut tilaisuuden. Täällä alkoi nyt kuulua tyytymätöntä surinaa,
mutistiin piispan saaneen myönnytyksiä kaikessa ja porvarien vain
vääryyttä osakseen. Mutta nyt esiintyi eräs mies, jota nämä ihmiset
aivan yleisesti kunnioittivat, eräs hyvin paksu ja väkevä kapakan
isäntä. Hänen suuri nenänsä oli punainen ja kätensä kuin
karhunkämmenet, hän oli tunnettu koko kaupungin pahimmaksi
juopoksi ja tappelupukariksi, ja hänen olutkapakkansa Hallandsåsissa
oli levottomimpien ja nurjimpien juoppojen kokoontumispaikka. Hän
nousi oven edustalla olevalle suurelle oluttynnyrille. "Se on oikein ja
kohtuullista, kunnon toverit ja liikeystäväni, rehelliset, arvoisat
porvarit!" huusi hän voimakkaalla tutulla äänellään ja kirosi
karkeasti. "Vain näön vuoksi on piispalle tehty myönnytyksiä. Onhan
hän sitäpaitsi valtias meidän hyvässä kaupungissamme, ja hän on
kyllä oikeutettu vaatimaan että kukin saa juoda oluensa rauhassa ja
saa maksaa kullekin omansa. Jos hän myöntää meille mitä
tarvitsemme sielumme ja ruumiimme ravinnoksi niin eihän meillä ole
valittamisen syytä. Kunhan hän vain sallii pappien laulaa teille
messujaan ja antaa minun kaataa hyvää olutta teille aamusta iltaan
ja joskus hiukan kauvemminkin, niin totta vie, parempaa piispaa
emme voi toivoa, ja minä maksan vastustelematta hänelle kahden
äyrin veroni joka vuosi. Sakot eivät mitään merkitse, kansalaiset,
sillä ne ovat siihen pannut vain näön vuoksi. Ja mitä vahinkoa niistä
teille on? Raskaimmat ne ovat rikkaille sekä näille tekopyhille
kiltaveljille, jotka eivät käy kapakoissa eikä Herran huoneissa meidän
muiden kristittyjen kera. Senkin jöröjukat, eivät he ole parempaa
ansainneet. Ihmiset, jotka eivät tahdo käydä ripillä eivätkä välitä
tuomioistuimista eivätkä ole kanssakäymisessä rehellisten ihmisten
tai meidän kanssa, heillä ei ole mitään tekemistä meidän hyvässä
kaupungissamme, menkööt he menojaan kaikkine lahkolaisineen ja
kerettiläisineen. Toverit, sielunne ja autuutenne puolesta ei teidän
enää tästä lähtien tarvitse olla levottomia! Siitä asiasta on meidän
kunnon kuninkaamme ottanut huolehtiakseen. Ettekö kuulleet mitä
hän lupasi meille eilen, ja mitä sopimuksessa sanottiin? Ilman
kapitulin suostumusta ei piispa voi käskeä meitä mihinkään. Ja
koettakoon petkuttaa kapitulia! Siellä on viisasta väkeä; he kieltävät
teiltä yhtä vähän synninpäästön jokapäiväisistä pikkuerehdyksistänne
kuin minä kiellän teiltä mitä tarvitsette ja jonka maksatte. Muriskoot
vain kaikki roistot ja kiltaveljet", jatkoi hän puiden leveää nyrkkiään,
"kyllä me ne miehet pidämme kurissa. Kuninkaan ja piispan
terveydeksi minä juon tänään kilpaa jokaisen rehellisen miehen
kanssa; mutta jokainen, joka rakentaa riitaa ja eripuraisuutta meidän
rauhallisten ihmisten kesken, saa maistaa meidän nyrkkejämme.
Tulkaa nyt sisään lapset, niin saatte hyvän ryypyn. Eläköön kuningas
ja meidän herra piispamme!"

"Eläköön kuningas ja piispa!" huusi suuri joukko vaikutusvaltaisen

kapakoitsijan ystäviä, ja tyytymättömät livahtivat tiehensä.

"He tulevat, he tulevat! Kuningas ja piispa ovat täällä!" kaikui nyt

huuto suusta suuhun, ja ihmisvirta Hallandsåsilta virtaili taas
Itäkatua pitkin suurelle Lahtarikadulle, missä kaikki kaupungin
lahtarit ja lihakauppiaat asuivat, ja mistä myöskin oli kuulunut
jonkinlaista nurinaa sopimuskirjaa vastaan. Kaupungin
varakkaimpien porvarien tyytyväinen mieliala ja etupäässä kuninkaan
näkeminen, sekä pienen Juhana piispan masennettu ylpeys ja nöyrä
olento olivat tukahuttaneet kaikki tyytymättömyyden ilmaukset.
Katse maahan luotuna, hyvin pelokkaan näköisenä, ratsasti nyt tämä
prelaati henkisen seurueensa kanssa kuninkaan oikealla puolen
oman kaupunkinsa läpi, Meklenburgin kreivi Henrikin ja kuninkaan
viidenkymmenen ritarillisen henkivartijan seuraamana. Kaikkialla
tervehdittiin kuningasta riemuiten, piispaa ei oltu
huomaavinaankaan, mutta järjestys vallitsi kaupungissa. Ei
ainoakaan kapinoitsijoista uskaltanut lausua moittivaa sanaa hänelle,
kun hän ratsasti kuninkaan rinnalla, eikä kuulunut ainoaakaan
tyytymätöntä ääntä. Kulkue pysähtyi raatihuoneelle, missä raadin ja
kaupungin valitsemat miehet käsi raamatulla vahvistivat juhlallisesti
sopimuskirjan.

Yleinen rauha oli siten palautettu, piispallisen hallituksen arvo

suojattu ja kapinallisten ylimielisyys lannistettu. Levottomat
kiltaveljesten seurat oli hajoitettu, eikä ollut enää pelättävissä
kapinan uusiintumista, kun porvarit itse piispan suostumuksella olivat
liittyneet kaupunginvoudin väkeen ja piispan palvelijoihin estääkseen
enempiä levottomuuksia. Näennäisestä voitostaan huolimatta oli
piispa kuitenkin hiljainen ja vähäpuheinen. Hän ei voinut häpeää
tuntematta vastaanottaa kuninkaan jalomielistä suojelusta, ja hän
näytti tuntevan itsensä loukkaavalla tavalla nöyryytetyksi maallisen
suojelijansa rinnalla. Kapina sekä uhkaava hengenvaara olivat
opettaneet hänet tuntemaan voimattomuutensa. Kuningas oli kyllä
Sorretslövin kartanossa kohdellut häntä arvossa pidettynä vieraana,
mutta kylmän kohteliaasti, ilmaisematta kuitenkaan sanallakaan
suuttumustaan häneen. Ainoastaan sanat piispan riippuvaisuudesta
kapitulin suostumukseen oli kuningas vaatinut liitettäviksi
sopimuskirjaan, mutta sen hän oli tehnyt läsnäolleen ylisuperiorin
suostumuksella kovaäänisesti ja käskevästi, mikä ei sietänyt
minkäänlaista vastustelemista. Vielä äsken niin varman, ja ylimielisen
Roskilden piispan, joka pari päivää sitten istui kardinaalin ja
arkkipiispan välillä hyvin varustetussa linnassaan ja joka omassa
kaupungissaan oli toteuttanut levottomuutta herättävän
kirkonsulkemiskiellon, täytyi suuttumustaan salaten tunnustaa
joutuneensa täydellisesti alakynteen. Senjälkeen kun kardinaali oli
poistunut valtakunnasta, arkkipiispa karkoitettu maasta ja hän itse
joutunut alemman rahvaan pilkan ja ivan esineeksi, voi hän ylläpitää
kirkon valtaa maassa harvojen paavillismielisten prelaatien ja
pappien kanssa vain kapitulin ja tanskalaisen papiston avulla, ja jos
kuningas valtansa nojalla ja omalla sekä kansansa jumalanpelolla
halusi antaa tukea hengelliselle hallitukselle.

Kokouksessa raatihuoneella oli piispa koko ajan vaitelias ja

alakuloisen näköinen. Myöskin täällä kuningas kohteli häntä kylmän
kohteliaasti; hänen ilmeensä oli ankara ja totinen, sillä toinenkin
tärkeä ja vakava asia näytti painavan hänen mieltään aina siitä
saakka kun hän oli kuullut arkkipiispan viimeiset sanat kreivi
Henrikille.

Raatihuoneelta koko saattue ratsasti Neitsyt Marian kirkkoon,

missä paitsi tavallista Avea laulettiin Te Deum sovinnon johdosta.
Täältä ratsasti kuningas heti takaisin Sorretslövin
kuninkaankartanoon, mistä hän oli päättänyt seuraavana aamuna
matkustaa. Piispa, Metsäluostarin apotti, ynnä muut hengelliset
herrat, seurasivat häntä tavanmukaisesta kohteliaisuudesta,
samoinkuin raadin ja porvariston lähetit. Piispa ei halunnut palata
linnaansa Axselhuusiin, ennenkuin kaikki kapinallisten hyökkäyksen
tuottamat vauriot oli korjatut ja nöyryyttävä kapina unohdettu. Hän
aikoi senvuoksi seuraavana päivänä seurata kuningasta Roskildeen,
missä myöskin oli syntynyt levottomuuksia senjohdosta että piispa
sielläkin oli koettanut toteuttaa interdiktin. Hän oli siis tänä iltana
tavallaan koditon, jonka vuoksi hän vastaanotti mielihyvällä
kuninkaan kutsumuksen viettää seurueensa kanssa yönsä
kuninkaankartanossa, minne sitäpaitsi kaikki, jotka olivat kuningasta
seuranneet, olivat kutsutut juhlalliselle ilta-aterialle.
 Sorretslöviä lähestyttäessä oli aurinko juuri laskenut, ja kreivi
Henrik ehdoitti kuninkaalle että poikettaisiin vielä ennen pimeän
tuloa Pyhän Yrjänän hospitaaliin katsomaan piispan spitali- ja
ruttotautisten armeliaisuuslaitosta, se kun oli vain pyssynkantaman
päässä kuninkaankartanosta. Tämän ehdotuksen kuullessaan
säpsähtivät piispa ja metsäluostarin apotti huomattavasti; mutta sen
huomasi vain Kreivi Henrik, joka juuri heidän tähtensä oli ääneen
lausunut tämän esityksen, jonka hän kyllä hyvinkin arvasi kuninkaan
hylkäävän.

"On jo liian myöhäistä, kreivi, ja onhan minulla sitäpaitsi vieraita",

vastasi kuningas. "Jos teitä haluttaa niin menkää yksin katsomaan
sairaalaa ja kertokaa sitten käynnistänne minulle. Minä tiedän sen
kyllä olevan piispalle kunniaksi, vaikka minusta olisi ollut sopivampaa
ruttosairaalan sijoittaminen johonkin toiseen paikkaan. Tiedän kyllä,
ettei siellä nykyään ole yhtään ruttotautista." Kreivi Henrik kumarsi
ääneti ja ratsasti heti mukanaan pari nuorta ritaria Sorretslövin niityn
poikki sairaalaa kohti.

"Arvoisat herrat, sallikaa minun seurata teitä, minä haluaisin

myöskin nähdä tämän hurskaan armeliaisuuslaitoksen", sanoi
Metsäluostarin arvokas apotti ja koetti kiirehtää ratsuaan
saavuttaakseen heidät, mutta nämät eivät kuunnelleet häntä, ja
ennenkuin apotti ehti pyhän Yrjänän hospitaaliin, seisoi kreivi Henrik
jo sairashuoneessa tarkastaen terävin katsein erästä potilasta, joka
näytti nukkuvan, mutta jonka pää oli niin kääreihin kiedottu että hän
oli kuin naamioitu. Ylinnä sairaan otsalla näkyi kuitenkin suuren
arven alkua. "Mikä on sairaan nimi?" kysyi kreivi Henrik ankaralla
äänellä hämmentyneiltä ja levottomilta Pyhän Yrjänän veljeksiltä.
 "Ei kukaan tunne häntä, arvoisa herra", vakuutti guardiani. "Pari
vierasta kaniikkia kaupungista toivat hänet tänä aamuna tänne
pahoin runneltuna ja haavoittuneena; he olivat löytäneet hänet
puolikuolleena Kallebonrannalta. Meidän täytyi heti laastaroida
hänen kasvonsa, ja niiden poistaminen olisi nyt hengenvaarallista."

"Niin totta kuin elän, on tuo mies lainsuojaton Åke Kagge", sanoi
kreivi Henrik, ja kaikki peräytyivät kauhistuneina vuoteen äärestä.
"Te olette ottaneet suojataksenne kuninkaanmurhaajan", jatkoi
kreivi, "ne, jotka toivat hänet tänne olivat maankavaltajia, sillä
sellaisiksi ovat luettavat kaikki ne, jotka piiloittavat lainsuojattomia."

"Lainsuojaton tai ei, täällä hän saa rauhassa kuolla tai pelastua,
jos se on Jumalan ja Pyhän Yrjänän tahto. Sitä ei voi kuningas eikä
ainoakaan kuninkaanpalvelija estää", kajahti nyt voimakas ääni
hänen takaansa, ja Metsäluostarin kookas apotti seisoi hospitaalin
sairashuoneen ovella. "Tähän armeliaisuuden rauhanmajaan ei ulotu
minkään itsevaltiaan käsi", jatkoi hän. "Minä käsken teitä, veli
guardiani, sekä teitä armeliaisuusveljet, jotka täällä palvelette pyhää
Yrjänää, minä velvoitan teidät piispan ja teidän taivaallisen Herranne
nimessä vaalimaan tätä sairasta niinkuin veljeänne, pelkäämättä
ihmisiä ja kysymättä hänen nimeään ja asemaansa tässä
maailmassa. Ehkä hän kärsii syntiensä palkan, mutta siinä
tuomitkoon vanhurskauden Herra. Jos korkeamman rangaistus on
häntä kohdannut, niin hän seisoo pian tuomarinsa edessä. Rukoilkaa
silloin hänen sielunsa puolesta ja haudatkaa hänet kristillisesti. Mutta
jos ihmisten apu ja rukoukset tai jonkun pyhimyksen avut ja ihmeet
hänet parantaisivat, niin sallikaa hänen vapaasti lähteä täältä pyhän
Yrjänän nimessä, menköön hän ystävien tai vihollisten luo, menköön
hän maailman iloon ja kunniaan, tai häpeään ja kuolemaan
mestauslavalle. Teidän tehtävänne täällä on lääkitä ja virvoittaa;
maailmassa on kylliksi paljon itsevaltiaita, jotka kiusaavat ja sortavat
onnettomia ihmisiä."

Kreivi Henrik loi hämmästyneen katseen käskevään prelaatiin, joka

puhui vakuutuksella ja todellakin hurskaan innon elähyttämänä.
Ylpeän soturin kasvot sävähtivät äkkiä hehkuvan punaisiksi, ja näytti
siltä kuin hän olisi hävennyt ahdistaneensa tällaista kurjaa ihmistä,
joka ei voinut liikuttaa ainoatakaan jäsentä ja näytti olevan
enemmän kuollut kuin elävä. "Jumalan ja Pyhän Yrjänän nimessä",
sanoi hän peräytyen pari askelta, "täyttäkää velvollisuutenne sekä
tätä rikollista että minun kaikkien ritarien pyhimystä kohtaan. Minä
en vaadi kenenkään väärin tekemään; mutta sen minä vielä kerran
sanon teille: Te olette ottaneet suojaanne lainsuojattoman ja
kunniattoman murhaajan, ja saatte senvuoksi itse vastata
seurauksista!" Hän loi vielä kerran katseen epäluulonalaiseen
sairaaseen, joka makasi hiljaa eikä hänen pahasti runnelluilla
kasvoillaan huomannut minkäänlaista ilmettä. Senjälkeen kreivi
poistui sairaalasta annettuaan apotin ratsastaa edeltä.
Kuninkaankartanoon palatessa kreivi ei lausunut sanaakaan
hengelliselle herralle, joka ylpeänä ja äänetönnä loi häneen
riemuitsevan katseen. Kreivi Henrik ei puhunut kuninkaalle mitään
tekemästään havainnosta, koska hän ei ollut varma siitä oliko nähnyt
oikein; mutta koko illan hän oli harvinaisen hiljainen ja mietteisiinsä
vaipunut. Onneton rikollinen tuntui hänestä nyt niin kurjalta ja
mitättömältä, että hänestä tuntui turhalta pelätä sellaista vihollista.

Illallisaterian aikana kuninkaankartanossa keskusteli kuningas

enimmäkseen raadin ja Köpenhaminan porvariston lähettien kanssa,
jotka nyt ensi kertaa istuivat samassa pöydässä kuninkaan ja heidän
herransa piispan kanssa, ja he tuntuivatkin alussa olevan jotensakin
hämillään tästä odottamattomasta kunniasta. Kuningas puhui taas
mielihyvällä siitä uskollisuudesta, innosta ja urhoollisuudesta, jota
köpenhaminalaiset olivat osoittaneet sekä Stig-marskin aikuisissa
taisteluissa että norjalaisen sodan aikana, ja hän lupasi heille
korvauksen kaikista tappioista, joita he vastedes tulisivat kärsimään
hänen ja valtakunnan tähden niin kauan kun lainsuojattomat
häiritsivät valtakunnan rauhaa. Hän sai pian rehelliset,
vaatimattomat porvarit puhumaan vapaasti ja avonaisesti
kaupunkinsa eduista ja puutteista, sen kaupasta ja elinkeinoista. He
kiittivät kuningasta ja piispaa heidän viisaasta kaupunginlaistaan
sekä niistä monista vapauksista ja oikeuksista, jotka jo olivat
kaupungille suodut; mutta he eivät epäröineet kertoa miten tärkeää
olisi kaupungin edistymiselle Hansakaupunkien yksinoikeuksien
supistaminen ja porvareille he toivoivat suotaviksi samat
kauppavapaudet kuin muukalaisille.

"Niin, sitä minä olen jo kauan ajatellut", sanoi kuningas, "ja sitä
asiaa kannattaa miettiä. Minä odotan siitä asiasta lähempää
ehdotusta ja mietintöä teidän herraltanne piispalta, sekä teidän
yhteiseltä neuvostoltanne."

Porvarien kasvot loistivat ilosta tämän kuultuaan; mutta piispa ei

näkynyt olevan kovinkaan mielissään tästä kuninkaan hartaasta
osanotosta piispankaupungin asioihin. Mutta Axelhuusin hengelliset
herrat eivät ottaneet tuskin ollenkaan osaa keskusteluun. Kuningas
itse vaikeni usein, vaipui syviin ajatuksiin ja näytti usein vain
ponnistamalla voivansa pidättäytyä osoittamasta suuttumustaan
piispalle ja Metsäluostarin apotille, joiden hän tiesi olevan Jens
Grandin läheisimpiä ystäviä. Aterian jälkeen porvarit hyvästellessään
kiittivät sydämellisesti kuningasta siitä suojasta ja rauhasta, jonka
hän oli suonut heidän hyvälle kaupungilleen, ja sen jälkeen he
palasivat kaupunkiin ylistellen kuninkaan lempeyttä ja viisautta.
Kreivi Henrik sekä ritarit poistuivat suureen parvekesaliin lautapelien
ääreen, ja kuningas jäi melkein yksin hengellisten herrojen seuraan.

Metsäluostarin apotti ja minoritetin provinsialiministeri koettivat

salaa rohkaista lannistuneen piispan mieltä. Kuningas ei ollut
salakammiossa neuvotellessa eikä myöskään senjälkeen puhunut
sanaakaan piispan interdiktin täytäntöön panosta, ja kuitenkin
tiedettiin hänen olevan siitä hyvinkin suuttuneen.
Sovittelukokouksessa ei tätä tärkeää asiaa oltu kertaakaan
kosketeltu, ja kaikki koettivat nyt jälkeenkinpäin viisaasti välttää
jokaisen lausunnon, jonka kautta kuningas olisi saanut aiheen
purkaa tukahutetun suuttumuksen piispaan.

Ne molemmat hengelliset herrat, jotka etupäässä olivat johtaneet

neuvottelua ja puolueettomasti olivat puoltaneet sekä piispan
oikeuksia että kansan vapautta, pysyttelivät kuninkaan lähellä ja
koettivat huolehtia siitä ettei hänen suuttumuksensa arkkipiispan
ystäviin pääsisi valloille. Nämät olivat dominikaanien provinsialipriori,
vanha mestari Olaus, joka kuninkaan neuvonantajana tässä
tärkeässä asiassa oli seurannut häntä Vordingborgista, sekä
köpenhaminalaisen kapitulin kenraalipriori, joka kuului kuninkaan
seurueeseen, mutta oli salaisesti kuninkaan puolella, jopa oli
uskaltanut vastustaa interdiktiä. Näiden molempien miesten puoleen
kuningas kääntyi juuri ennen maatamenoa, tehden heille
kysymyksen, joka koko päivän oli ollut hänen sydämellään, ja mihin
hän juuri piispan läsnäollessa halusi saada vastauksen ennenkuin
meni levolle.

"Sanokaa minulle, kunnianarvoisat herrat", sanoi hän ääneen,

"miten pitkälle kanoninen laki voi syyllä ulottaa sukulaisuuden
laskemisen avioliiton estämiseksi? Ja onko kirkon erikoislupa edes
välttämätön Jumalan lain mukaan silloin, kun sukulaisuus on niin
etäinen, että sitä tuskin voidaan muistaa?"

"Se on monimutkainen ja sekava asia, teidän armonne", vastasi

kapitulin kenraalisuperiori vältellen, heitettyään varovaisen
syrjäkatseen piispaan ja Metsäluostarin apottiin. "Voidakseni
oikeudenmukaisesti vastata tähän kysymykseen, täytyy minun
pyytää hiukan miettimisaikaa."

"Jos tahtoo seurata vallitsevaa pahaa tapaa", vastasi vanha

provinsialipriori ääneen, luotuaan avomielisen rohkean katseen
molempiin ylhäisiin prelaateihin, "niin on melkein jokainen
sukulaisuusside esteellinen ja voi johtaa indulgensin vaatimiseen.
Kuitenkin, jos tämä ulotetaan liian laajaksi, niin luulisinpä kirkkoisien
olevan yksimielisiä kanssani siitä, että senlainen vain hyödyttömästi
painaa omiatuntoja, samaten kuin se helposti voi herättää
suuttumusta kristityissä ja järkevissä ihmisissä eikä minkäänlaista
hartautta. Jos tällaisissa asioissa tahdottaisiin olla johdonmukaisia,
niin lopulta ei kristikunnassa voitaisi solmia ainoatakaan avioliittoa
ilman paavillisen istuimen erikoislupaa, koska kaikki ihmiset ovat
lihallisia sukulaisia Aatamin ja Eevan kautta."

"Se juuri on minunkin mielipiteeni", sanoi kuningas tyytyväisesti

hymyillen, "asia tulisi siten kovin monimutkaiseksi. Mitä te arvelette
asiasta, puhdasoppinen piispa Juhana?"

Kuninkaan ivallinen hymy tämän lausuessaan saattoi piispan

hämilleen. Hän ei ollut valmistautunut tähän vastausta antamaan ja
koska hän tahtoi yhtä vähän loukata paavin valtaa, kuin joutua tällä
hetkellä kuninkaan vihoihin, niin hän soperteli muutamia sanoja ja
koetti välttää tarkemman selityksen antamista.
 "Sallikaa minun, arvoisa herra veli, vastata tähän kysymykseen",
alkoi Metsäluostarin apotti puhua tyynen ja ylpeän näköisenä.
"Esimerkillä voi parhaiten valaista asian", jatkoi hän kääntyen
kuninkaan puoleen. "Ei mikään ole meitä lähempänä kuin teidän
armonne sukulaisuussuhde teidän nuoreen morsiameenne Ruotsin
prinsessa Ingeborgiin."

"Totisesti", huudahti kuningas säpsähtäen. "Te ette kursaile, herra

apotti! Te käytte suoraan asiaan. Se onkin minulle eniten mieleen.
Pysykäämme siinä esimerkissä; se on todellakin kaikissa suhteissa
minulle lähin."

"Ennenkuin kirkko voi siunata teidän kysymyksessä olevan

avioliittonne tämän korkeasukuisen morsiamenne kanssa", jatkoi
apotti kylmän tyynesti, "tarvitaan pyhän isän dispenssi ja
indulgenssi, ja se kahdestakin syystä: pro primo lankoutenne
tähden, ja pro secundo veriheimolaisuutenne tähden. Mitä
ensimainittuun kohtaan tulee, ylhäinen herra, niin on prinsessa
Ingeborgin eno, Holsteinin kreivi Gerhard, niin kuin tiedämme,
naimisensa kautta teidän korkeasti ruhtinaallisen äitinne,
leskikuningatar Agneksen kanssa, teidän ylhäisyytenne todellinen
isäpuoli. Kreivi Gerhardin isällisestä suhteesta sekä armolliseen
prinsessaan että teihin, herra kuningas, johtui; teidän ylhäisyytenne
ja prinsessan välillä melkein sisarellinen ja veljellinen suhde, — ja
naimisen sisarusten välillä eli niiden, jotka voidaan sellaisiksi katsoa,
kieltävät sekä jumalalliset että inhimilliset lait ankarasti."

"Siinäpä saitte meidät äkkiä sisaruksiksi. Sepä oli omituinen tapa

saattaa ihmiset keskenään sukulaisiksi", keskeytti kuningas hänet.
"Sivuuttakaa toki lankouteni isäpuoleni sisarentyttären kanssa,
kunnianarvoisa isä, ei siinä ole tippaakaan samaa verta; sen voin
hyvällä omallatunnolla todistaa. Vain läheisen ja todellisen
veriheimolaisuuden tunnustan minä niin päteväksi esteeksi, että
siihen tarvitaan paavillinen erikoislupa."

"Teidän armonne on muutamissa suhteissa oikeassa", vastasi

apotti, "siihen katsoen ainakin, että tässä suhteessa veri juuri on se,
joka saastuttaa, tehden jokaisen sukulaisten kesken solmitun
avioliiton, jota kirkon indulgenssi ei ole solminut, pahennukseksi,
verisynniksi ja kirotuksi sukurutsaukseksi."

"Haa, oletteko mieletön?" huudahti kuningas hehkuvin poskin ja

viha leimahti hänen silmistään ja korkealta otsaltaan. Mutta hän
voitti kiihtyneen suuttumuksensa. "Jos totuutta ja henkeä vailla
olevat hirvittävät sanat voisivat lyödä kuoliaaksi sielun, niin minä
olisin jo aikoja sitten henkisesti murhattu", jatkoi hän tyynesti.
"Mutta sanokaa suoraan herra apotti: miten läheisen laskette sen
veriheimolaisuuden olevan, joka teidän rohkean lausuntonne
mukaan syöksee minut kuolemansynnin häpeään, ja kirotun
sukurutsauksen kadotukseen ellen minä odota kirjettä Roomasta,
joka sallii minun tehdä tämän rikoksen."

"Tämä kielletty sukulaisuussuhde on helposti laskettu", vastasi

apotti tyynesti ja kylmästi. "Hänen ylhäisyytensä prinsessa Ingeborg
on, niinkuin tiedämme, kuningas Maunun tytär, joka oli Birger Jarlin
poika, jonka vaimo, rouva Ingeborg, oli kuningas Eerik
kymmenennen tytär, jonka kuningatar Regitta taas oli teidän autuaan
isänne isän isän isän tytär: — ergo, prinsessa on teidän armonne
lihallisen isoisän autuaan isoisän vanhan Waldemar suuren,
tyttärentyttären pojantytär."

"Aivan oikein. Siis lapsenlapsen lapsenlapsen lapsi on minun esi-

isäni; onpa siinä tosiaan läheinen sukulaisuus", sanoi kuningas
purskahtaen nauruun. "Minä toivon nyt teille tyynen ja rauhallisen
yön, arvoisat herrat", lisäsi hän, niinkuin näytti keventynein mielin, ja
katse iloisena ja varmana. "Minä en ole näihin asti punninnut tätä
asiaa tarkemmin, mutta nyt se on minulle täydellisesti selvä: nyt
minä voin nukkua yhtä tyynesti kuin Abrahamin helmassa
ajatellessani sitä syntiä, jonka minä kypsästi harkiten varmasti aion
tehdä niin pian kuin mahdollista! Minä toivoisin ettei kukaan teistä
koskaan saisi raskaampaa syntiä omalletunnolleen", näin sanottuaan
hän tervehti hymyillen ja poistui.

Kuninkaan kiivas puhelu hengellisten herrojen kanssa oli vetänyt

puoleensa kreivi Henrikin ja muutamien nuorten ritarien huomion, ja
he olivat lähestyneet kuullakseen mistä oli kysymys. Kun kuningas
vastasi ivallisesti piispan selitykseen, olivat muutamat ritarit sen
johdosta sydämellisesti nauraneet. Apotti oli suuttumuksesta
pakahtua. "Silmänpalvelijan tunnusmerkkinä on", sanoi hän ääneen,
"että he nauravat kilpaa herransa sukkeluuksille, vaikka heidän
naurunsa on häpeäksi heille, itselleen ja heidän lyhytnäköiselle
herrasväelleen. Tämä häväistys ja pilkka vielä heille kostetaan",
kuiskasi hän piispan korvaan luoden häneen merkitsevän katseen.
Piispa säpsähti ja vilkaisi levottomana ympärilleen. Hän iski silmää
suuttuneelle virkaveljelleen ja huomautti ääneen, että oli jo aika
paneutua levolle ja jättää kaikki kostontuumat ja maalliset huolet
silleen. Nyt astuivat sisään talonhovimestari ja joukko kynttiläpoikia,
ja sekä ritarit että hengelliset herrat poistuivat näiden saattamina
heille osoitettuihin vierashuoneisiin ritariluhteihin, kuninkaankartanon
vasempaan siipirakennukseen.
NELJÄSTOISTA LUKU.

Keskiyön vaiheilla seisoi kreivi Henrik huoneessaan, kuninkaan

makuuhuoneen ulkopuolella, kuninkaankartanon
parvekerakennuksessa. Hän oli sammuttanut kynttilän mennäkseen
levolle, mutta puoleksi riisuutuneena hän oli jäänyt seisomaan
korkean kaari-ikkunan eteen, joka oli itää kohti, ja mistä hänellä
kirkkaassa kuuvalossa oli näkö-ala salmelle, hän näki etäällä
muutamien laivojen liukuvan kauas yli kimmeltävien aaltojen. Pyhän
Yrjänän luostarissa käynnistään saakka hän oli ollut vaitelias ja
mietteissään. Illallispöydässä hän oli ahkerasti tyhjennellyt pikariaan
rohkaistakseen itseään. Hänen verensä tykki rajusti;
entisyydenmuistot ja tulevaisuudentoiveet vilahtivat ihanina
utukuvina hänen sielunsa silmien ohi. Nähdessään meren ja
kaukaisen etäisyyden hän vaipui unelmiensa valtaan, ajatuksensa
siirtyivät hänen isänmaahansa, ja rakas kuva näytti täyttävän hänen
mielensä, kun hän painettuaan sinisen olkaliinansa huulilleen asetti
sen huolellisesti korkean tuolin selustalle. Hän otti nyt rinnaltaan
kultaisen kunniaketjun, jonka kuningas äskettäin oli antanut hänelle,
ja riisui miekan vyöltään. "Urotyöt, maine ja kunnia ensiksi"; sanoi
hän itsekseen, "sitten kyllä rakkauskin kietoo minulle seppeleensä.
Nyt on vain hänen rauhansa ja onnensa kysymyksessä, joka nukkuu
tuolla sisällä. Hän ei ole turhaan kutsunut minua ystäväkseen.
Tulkoon hänestä toinen Valdemar Seier, ja Henrik Meklenburgilaisen
nimi loistaa yhtä kirkkaasti kuin Orlamnden Albertin. Mutta iloiseksi
ihmiseksi minä tahdon muuttua." Kuultuaan nyt etusalista
henkivartijoiden aseiden kalskeen, hän katseli totisena ympärilleen.
Holvikattoisessa käytävässä, parvekesalin vieressä oli yövartioina
nuori henkivartiopäällikkö, mukanaan kaksitoista maasotilasta.
Kuningas ei tavallisesti ympäröinyt itseään vartiolla rauhan aikana
maata kierrellessään ja viettäessään yönsä näissä niin kutsutuissa
kuninkaankartanoissa. Mutta täällä, missä karkoitetulla arkkipiispalla
ja lainsuojattomilla vielä oli salaisia ystäviä, ja missä kaupungin
hengellinen valtias oli niin kireässä suhteessa kuninkaaseen, oli kreivi
Henrik pakoittanut hänet tähän varovaisuuteen, jonka hän katsoi
tarpeelliseksi äskettäin tukahdutetun kansankapinan jälkeen, sillä
kuninkaan sovittelu ei kuitenkaan ollut voinut tyydyttää kaikkia
tyytymättömiä. Kreivi Henrik osui riisuutuessaan saamaan drotsin
salaisen kirjeen käteensä, ja hän otti tarkasti punnitakseen siinä
olleet vakavat varoitukset. "Hm, junkkari!" sanoi hän itsekseen,
"hänen oma veljensä — ja kuitenkin varmasti petturi. Minä en ikinä
unohda hänen kasvonilmettään tuona yönä Kallundborgissa —
onnettoman linnanpäällikön veri huutaa varmasti kostoa hänelle.
Hänestä ainakaan ei ole iloiseksi häävieraaksi. Varmasti hän
mieluimmin seisoisi, sulhasen haudan ääressä, jolloin kruunu voisi
laskeutua hänen mustaan korpinpäähänsä. Hm, kyllä ovatkin nämä
tanskalaiset kuninkaankartanot synkkiä", jatkoi hän vilkaistessaan
ympärilleen hämärään göötiläiseen huoneeseen, jonka katto oli
holvattu ja seinät sylenpaksuista kivimuurausta. "Onko hän turvassa
täällä vieraittensa joukossa? Olihan tuo karsassilmäinen piispan
nahjus Grandin hyvä ystävä; minä en pidä hänestä — ja tuosta
ylpeästä synkästä apotista vielä vähemmän. Nuo pyhät Jumalan
miehet ovat vaarallista väkeä, silloin kun he tahtovat pistää
sormensa valtioasioihin. Täällä hän nukkuu tänä yönä saman katon
alla kuin hänen vihollisensa. Tuolla alhaalla ruttosairaalassa makaa
valepukuinen kuninkaanmurhaaja; ehkei hän ollutkaan niin
kuolemansairas kuin miltä näytti, ja ehkä armeliaisuuteni oli turhaan
käytetty." Kreivi Henrikin näin miettiessä ja vitkastellessaan
riisuutumisessa, koputettiin hiljaa ovelle. Se avattiin, ja hengellinen
herra astui sisään. Hän oli hiljainen ja totinen vanhus; kuunvalo
lankesi kalpeille, hiukan synkkämielisille kasvoille, ja kreivi tunsi
köpenhaminalaisen kapitulin ylisuperiorin. "Pari sanaa meidän
kesken, armollinen nuori herrani", kuiskasi hän salaperäisesti. "Minä
tulen Nikodemuksena; minun yörauhaani eivät kuitenkaan häirinneet
hengelliset vaan maalliset asiat. Teidän herra kuninkaanne on tänään
jalomielisesti pelastanut minun ja minun virkaveljieni hengen, vaikkei
hän, syystä kyllä, katso meitä kaikkia ystävikseen. Ehkä minä nyt
voin tehdä vastapalveluksen. —"

"Miten?" huudahti kreivi Henrik. "Puhukaa, kunnianarvoisa herra,

mitä sanottavaa on teillä minulle?"

"Kun me aamulla pakenimme Axelhuusista", jatkoi hengellinen

herra, "olin minä melkein sairas kauhusta ja levottomuudesta, enkä
minä paljoakaan huomannut mitä minun ympärilläni tapahtui. Oli
löydetty puoleksi kuollut ihminen rannalta ja armeliaisuudesta
otettiin hänet venheeseen. Minä en nähnyt hänen kasvojaan, ja
hänen äänensä oli minulle vieras, sen voin vaikka valalla vannoa.
Hänet vietiin sitten tuonne kuningasniityn luona olevaan Pyhän
Yrjänän sairaalaan. — Kapinallisia peläten me olimme piiloutuneet
venheen pohjalle purjeen alle, siellä me kuulimme miten tainnoksista
herännyt sairas puheli peitetyin sanoin omituisia asioita minun
virkatoverini, apotin kanssa. Minä kuulin vain puoleksi hänen
puheensa enkä voi siitä mennä valalle; mutta siinä ihmisessä oli
jotakin epäilyttävän salaperäistä, joka minua puistattaa. Minun
mielestäni hän ei näyttänyt hengenvaarallisesti sairaalta, eikä hän
ainakaan omasta puolestaan näyttänyt valmistautuneen lähtemään
tästä maailmasta. Minun herra piispani ei näyttänyt tuntevan häntä
eikä hänen suunnitelmiaan; mutta niinkuin jo sanoin, Metsäluostarin
apotti tunsi hänet ja oli varmasti aikaisemmin antanut hänelle pyhän
ehtoollisen. Muuta sanottavaa ei minulla ole, mutta minun täytyi
tavata teidät vaikka olikin näin myöhä, sillä en saanut nukutuksi
levottomilta ajatuksiltani. Ulkopuolella olevat vartijat nukkuvat sikeää
unta. Minä en tiedä onko se teidän tietenne."

"Mitä? Se ei voi olla mahdollista!" huudahti kreivi Henrik

hämmästyneenä ja astui nopeasti käytävään. Täällä makasivat kaikki
kaksitoista maasotilasta kuorsaten lattialla. Pöydällä oli tyhjä
viinikannu ja muutamia pikareita. Henkivartiopäällikkö, jonka
komennettavana vartio oli, istui myöskin nukkuen eräässä nurkassa.
Kreivi Henrik puisteli heitä, mutta he nukkuivat kaikki kuin
kivettyneinä. "Petos!" huusi hän kauhistuneena ja otti nopeasti
keihään eräältä nukkuvalta sotilaalta. "Kiiruhtakaa ritariluhtiin,
arvoisa herra! Herättäkää kaikki kuninkaan miehet ja kutsukaa
heidät heti tänne! Minä suljen oven teidän mentyä. Koputtakaa
kolme hiljaista naputusta palatessanne. — Jumalan nimessä,
joutukaa!"

Hengellinen herra nyökäytti vaieten ja poistui. Kreivi Henrik lukitsi

parvekesalin oven hänen jälestään ja asetti sen eteen pöytiä ja
penkkejä. Hän koetti taas herättää nukkuvaa vartiota, mutta aivan
turhaan. He eivät näyttäneet juopuneen tavallisesta viinistä, vaan
näytti heidän unensa pikemmin aiheutuneen unijuomasta.
 Kreivi Henrik seisoi yksin nukkuvien keskellä ja odotti kauan
tuskallisessa jännityksessä. Haudanhiljaisuus vallitsi hänen
ympärillään, ja hän kuuli vain nukkuvien raskaan hengityksen. Mutta
kuninkaan miehiä ei alkanut kuulua ritariluhdilta eikä hengellinen
herrakaan palannut. Hän seisoi melkein puolen tuntia keihäs kädessä
kuunnellen. Kaikki oli hiljaista. Lopultakin hän luuli kuulevansa ääniä,
aivankuin raaputettaisiin muuria tai joku kiipeisi ikkunaan, ja hän
näki rumien, kalmankalpeiden ja oudonnäköisten kasvojen
painautuvan ruutua vasten. Hän kiiruhti sitä kohti keihäs
kohotettuna, mutta tullessaan ikkunan luo, olivat kasvot kadonneet.
Kreivi Henrik peräytyi, ja hänet valtasi kauhu, jonka kaltaista hän ei
koskaan ennen ollut tuntenut. Hänestä tuntui kuin olisivat
kuorsaavat soturit hänen ympärillään syvästi välinpitämättömällä
tyyneydellään ivanneet hänen salaista, yhä kasvavaa
levottomuuttaan. Hänestä näytti kuin olisi joka puolelta vanhasta
seinälaudoituksesta avautunut salaisia ovia, ja Finnerupin
lainsuojattomat kuninkaanmurhaajat olisivat astuneet esiin kaikista
nurkista uudistaakseen kamalan Cecilianyön verisen näytelmän ja
kostaakseen Stig-marskin ja teloitetut sukulaisensa. Hänellä oli
keihäs toisessa kädessä ja paljastettu ritarimiekkansa toisessa. Näin
asestettuna hän asettui kuninkaan oven eteen vastapäätä oman
makuuhuoneensa ja vartiohuoneen avonaista ovia, odottaen joka
silmänräpäyksessä häntä arvattavasti ylivoimaisien salamurhaajien
hyökkäystä. Ei auttanut minkäänlainen meluaminen. Ritariluhdin
sivurakennus, missä kaikki kuninkaan miehet nukkuivat, oli siksi
etäällä, ettei hänen äänensä sinne kuuluisi, jos taas petturit olivat
lähellä, saattaisi hätähuuto heidät pikemmin rohkeimmiksi. Hän
ajatteli herättää kuninkaan; mutta kaikki oli vielä hiljaista ja häntä
hävetti näyttää pelokkaalta kuninkaan silmissä, kun ei minkäänlaista
vihollista kuulunut eikä näkynyt. Kuninkaan makuukuuhuoneeseen
oli ovi vain vartiohuoneesta ja kreivin huoneesta. Makuuhuoneen
ikkunat olivat varustetut rautaristikoilla, mutta vartiohuoneen korkeat
kaari-ikkunat olivat ilman suojusta johtaen suoraan avonaiselle
kentälle. Hän arveli hyökkäyksen uhkaavan tältä puolen, ja hän alkoi
pelätä hengellistä herraa kohdanneen jonkun onnettomuuden hänen
palatessaan ritariluhtiin. Mitä kauvemmin hän mietti asemaansa, sitä
arveluttavammaksi se hänestä alkoi käydä. Hän sai samassa
äkkinäisen mielenjohteen, jonka hän heti innokkaasti pani
täytäntöön. Kun hän ensiksi oli voimakkaasti puistellut nukkuvia
sotilaita saamatta heitä hereille, nosti hän heidät ylös lattialta ja sitoi
heidät heidän olkaliinallaan melkein seisovaan asentoon
ikkunapilarien välissä oleviin rautakoukkuihin, joihin tavallisesti
raskaat aseet ripustettiin. Tässä asennossa he käänsivät selät
kentälle päin oleviin ikkunoihin ja ulkoapäin näytti siltä kuin he
olisivat seisoneet vartiopaikoillaan. Tuskin hän oli ehtinyt saada
tämän tukalan työn valmiiksi, kun jo alkoi kuulua kuiskaavia ääniä ja
hiljaista aseiden helinää kentänpuoleisten ikkunoiden alta. Keihäs ja
miekka käsissään hän kiirehti sille ikkunalle, jonka kuu
voimakkaimmin valaisi, ja huusi riemuitsevalla äänellä: "Olkaa
varuillanne, pojat, nyt he ovat ansassa!"

"Paetkaa, paetkaa, meidät on ilmiannettu! He ovat kaikki jalkeilla!"

kuului käheä ääni ulkopuolelta, ja hän näki kirkkaassa kuuvalossa
suuren joukon naamioituja harmaaveljesten viittoihin pukeutuneita
ihmisiä pakenevan Sorretslövin niityn yli. "Jumala ja pyhä Yrjänä
olkoot kiitettyjä!" huudahti hän ja hengitti saas vapaasti. "Tuskinpa
olisin voinut pitää puoliani noin monelle". Maasotilaat ja nuori
henkivartiopäällikkö nukkuivat vielä rauhallisesti riippuvassa
asennossaan. Kreivi Henrik sitoi heidät vielä paremmin ja antoi
heidän riippua.
 Kun kuningas auringon noustessa tuli ulos makuuhuoneestaan,
näki hän suureksi ihmeekseen. Meklenburgin kreivi Henrikin
kävelevän puolipukimissa edestakaisin parvekesalin edessä olevalla
käytävällä aseet molemmissa käsissä, sillaikaa kun koko kuorsaava
vartio riippui olkanauhoistaan vanhojen aseiden keskellä
ikkunapilarien välissä. Hän purskahti tämän nähdessään
äänekkääseen nauruun, ja omituisen seikkailun kuultuaan hän puisti
hymyillen päätään. "Te olette uneksinut, hyvä kreivi Henrik, tai
suoraan sanoen, olette juonut pikarillisen viiniä liikaa", sanoi hän
iloisesti. "Sen minä kyllä huomasin jo eilen. Mutta näihin miehiin
verrattuna te varmasti olette ollut selvä. Iloisena veitikkana olette
oivallisesti osannut pitää heitä pilkkananne."

"Niin totta kuin elän, herra kuningas, se oli täyttä totta", alkoi
kreivi Henrik kiihkeästi puhua. Mutta nyt alkoivat maalaissotilaat
toinen toisensa jälkeen haukotella ja ojennella jäseniään. Kun he
tunsivat olevansa sidotut kiinni haarniskakoukkuihin ja näkivät
kuninkaan ja kreivi Henrikin aivan edessään, käyttäytyivät he hyvin
omituisesti peloissaan ja häpeissään. Kuningas kääntyi heihin selin
tukahduttaakseen naurunsa, koska hänen nyt täytyi näyttää
ankaralta; mutta kreivi Henrikkiä suututti kuninkaan epäileminen ja
iloinen mieli.

"Viekää koko tämä unikekovartio vankilatorniin", käski kuningas.

"Siellä he voivat nukkua vielä kaksikymmentäneljä tuntia, ehkäpä
sitten ovat nukkuneet tarpeeksi ja voivat toisen kerran pitää silmät
auki", lisäsi hän ja poistui kreivin kanssa viereiseen huoneeseen.
"Tästä lähtien en minä voi uskoa en teidän enkä rohkean Åke
drotsini ihmeellisiä näkemisiä ja kuulemisia kuutamossa. Vain
uskollisuudestanne minulle te näette pettureita joka nurkassa ja
teette kilvan mitä päättömimpiä kepposia. Onkohan missään nähty
moista henkivartiota!" Kun vartiohuoneen ovi oli sulettu, uskalsi
kuningas nyt vasta nauraa oikein sydämensä pohjasta, ja kreivi
Henrikin huolimaton puku sekä surkea ulkomuoto vahvisti vain
hänen käsitystään asioiden oikeasta kulusta.

"Teidän epäilyksenne loukkaavat minua, herra kuningas", alkoi

kreivi Henrik taas puhua, koettaen tukahuttaa kiivautensa, ja kietoi
vaippansa ympärilleen. "Kuitenkin niin kauan kuin te nauratte
uskollisille palvelijoillenne, olette te Jumalan kiitos terve ja reipas,
eikä rehellisen miehen tarvitse siitä suuttua. Te voitte todistaa,
miehet", jatkoi hän kiihkeästi avatessaan vartiohuoneensa oven —
"ei, sehän on totta, sitä te ette voi, senkin unikeot!" huusi hän
kiukkuisesti. "Torniin heti paikalla, ja te myöskin uninen herra
henkivartija. Teille ei enää koskaan uskota kuninkaan vartion
päällikkyyttä."

Nuori henkivartija, joka nyt pelästyneenä ja häpeissään oli

herännyt ja vapautunut nöyryyttävästä asennostaan, kertoi nyt
puolustuksekseen käsittämättömällä tavalla menettäneensä tajunsa,
juotuaan vain yhden ainoan pikarillisen sitä iltajuomaa, joka heille oli
tuotu. Samaten oli heille kaikille käynyt. Kuningas muuttui vihdoinkin
totiseksi ja antoi ankarasti tutkia asiaa. Kuitenkaan ei saatu selville
kuka heille oli antanut unijuoman. Ei ainoakaan kuninkaan väestä
tiennyt siitä mitään. Ei ketään ollut herätetty ritariparvekkeella.
Petturit olivat varmaankin ottaneet kiinni ylisuperiorin, sillä häntä ei
löydetty mistään. Kun piispa ja apotti kuulivat mitä oli tapahtunut,
olivat he hyvin hämmästyneet. Piispa lausui ääneen mielipiteensä,
arvellen varmasti hyökkääjien olleen kaupungin tyytymättömiä
kiltaveljeksiä, jotka tahtoivat ahdistaa häntä. Kuningas oli viimeisen
keskustelunsa jälkeen hengellisten herrojen kanssa muuttanut
matkasuunnitelmansa ja päättänyt heti matkustaa Helsingborgiin
kiiruhtaakseen sieltä häitään ja asettaakseen kaikki järjestykseen
morsiamensa vastaanotoksi. Kohteliaasti ja kylmästi hän kielsi
piispan ja Metsäluostarin apotin enää seuraamasta itseään, ja nämä
lähtivätkin aivan hiljaisina ja totisina matkaan Roskildeen, jotavastoin
vanha provinsialipriori Olaus, kuninkaan toivomuksesta, seurasi
häntä huolehtiakseen kanslerin tehtävistä kirjeenvaihdossa ynnä
muissa samanlaisissa tehtävissä.

Pari tuntia auringon nousun jälkeen kuningas oli valmis lähtemään

Sorretslövin kuninkaankartanosta, ja astuessaan sen huoneen läpi,
missä kreivi Henrik oli ollut niin omituisena yövartijana, tarttui hän
kreivin käteen, puristaen sitä sydämellisesti. "Jos te täällä olette
karkoittanut viholliseni koukusta riippuvien kuorsaavien miesten
avulla, niin te varmasti aivan muserratte heidät kun johdettavananne
on haarniska-pukuiset valppaat miehet. Meklenburgin kreivi Henrik,
tästä hetkestä alkaen te olette minun marskini teillä on samat
oikeudet sodan ja rauhan aikana kuin marski Olavin poika Bilerillä."
Näin sanoen kuningas ojensi hänelle pergamenttikäärön, joka sisälsi
tämän korkean arvoaseman virkaanasetuskirjan. "Jos minä vielä
joskus nauraisin teidän urotöillenne, uljas kreivi, ja sanoisin niitä
unelmiksi ja näyiksi, niin kutsukaa vain minua epäuskoiseksi
Tuomaaksi", jatkoi hän. "Jo lapsena oli minulla yhtä monta
verivihollista kuin isälläni oli murhaajia", lisäsi hän vakavana, ääni
liikutuksesta värähdellen. "Kuitenkin — yhtä paljon Minä kiitän
Jumalaa ja Pyhää neitsyttä vihollisistani, ne opettavat joka päivä
minua tuntemaan uskolliset ystäväni."

Kreivi Henrikin silmät loistivat ilosta; hän kiitti sydämellisesti

kuningasta ja saattoi häntä parvekesillan yli linnanpihalle, missä
kuninkaan lukuisa seurue jo ratsain odotti heitä. Kreivi Henrik
hypähti iloisena satulaan kädessään uusi valtakirjansa, ja marskina
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookgate.com