What blood won t tell a history of race on trial in

America First Edition Ariela Julie Gross fast

download

Now available at ebookgate.com

( 4.8/5.0 ★ | 219 downloads )

https://ebookgate.com/product/what-blood-won-t-tell-a-history-of-
race-on-trial-in-america-first-edition-ariela-julie-gross/
 What blood won t tell a history of race on trial in America
First Edition Ariela Julie Gross

EBOOK

Available Formats

■ PDF eBook Study Guide Ebook

EXCLUSIVE 2025 ACADEMIC EDITION – LIMITED RELEASE

Available Instantly Access Library

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Steal This Computer Book 4 0 What They Won t Tell You

about the Internet Fourth Edition Wallace Wang

https://ebookgate.com/product/steal-this-computer-book-4-0-what-they-
won-t-tell-you-about-the-internet-fourth-edition-wallace-wang/

ebookgate.com

Philosophers on Race Julie K. Ward

https://ebookgate.com/product/philosophers-on-race-julie-k-ward/

ebookgate.com

Death on the Fourth of July The Story of a Killing a Trial

and Hate Crime in America First Edition David Neiwert

https://ebookgate.com/product/death-on-the-fourth-of-july-the-story-
of-a-killing-a-trial-and-hate-crime-in-america-first-edition-david-
neiwert/
ebookgate.com

Dark Paradise A History of Opiate Addiction in America

David T. Courtwright

https://ebookgate.com/product/dark-paradise-a-history-of-opiate-
addiction-in-america-david-t-courtwright/

ebookgate.com
Philosophers on Race Critical Essays 1st Edition Julie K.
Ward

https://ebookgate.com/product/philosophers-on-race-critical-
essays-1st-edition-julie-k-ward/

ebookgate.com

Show me don t tell me visualizing communication strategy

First Edition Holston

https://ebookgate.com/product/show-me-don-t-tell-me-visualizing-
communication-strategy-first-edition-holston/

ebookgate.com

Philanthropy in America A History A History Olivier Zunz

https://ebookgate.com/product/philanthropy-in-america-a-history-a-
history-olivier-zunz/

ebookgate.com

America s Food What You Don t Know About What You Eat 1st
Edition Harvey Blatt

https://ebookgate.com/product/america-s-food-what-you-don-t-know-
about-what-you-eat-1st-edition-harvey-blatt/

ebookgate.com

Race in Another America Edward E. Telles

https://ebookgate.com/product/race-in-another-america-edward-e-telles/

ebookgate.com
What Blood Won’t Tell
 What Blood Won’t Tell
A HISTORY OF R AC E ON TR IA L I N AME R I C A

Nn
Ariela J. Gross

HARVARD UNIVERSITY PRESS

Cambridge, Massachusetts
London, England
2008
 Copyright © 2008 by Ariela J. Gross
All rights reserved
Printed in the United States of America

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Gross, Ariela Julie.

What blood won’t tell : a history of race on trial in America / Ariela J. Gross.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-674-03130-2 (cloth : alk. paper)
1. Race discrimination—Law and legislation—United States. 2. Minorities—Legal status, laws,
etc.—United States. 3. United States—Race relations. I. Title.

KF4755.G76 2008
305.800973—dc22 2008011271
For Raphaela and Sophia
 Contents

A Note on Terminology ix

Introduction 1

ONE The Common Sense of Race 16

TWO Performing Whiteness 48

THREE Race as Association 73

FOUR Citizenship of the “Little Races” 111

FIVE Black Indian Identity in the Allotment Era 140

SIX From Nation to Race in Hawai’i 178

SEVEN Racial Science, Immigration, and the “White Races” 211

EIGHT Mexican Americans and the “Caucasian Cloak” 253

Conclusion: The Common Sense of Race Today 294

Notes 309

Acknowledgments 349

Index 353
 A Note on Terminology

This history traces a moving target, talking about “race” in relation to “na-
tion,” “culture,” “character,” and “citizenship,” although these concepts
were themselves in flux. Americans used the word “race” in a variety of
ways, sometimes to refer to the “african and caucasian races,” which they
considered the grand divisions of “mankind,” and sometimes to refer to
much smaller groupings of people, the “mediterranean” or “iberic” or
“Italian” races. Regardless of the actual genetic basis for the racial catego-
ries “black,” “white,” or “Indian,” Americans have organized their society
and polity around these categories, and we can learn what they thought
race was, in practical terms, by the way they sorted individuals into iden-
tities.
For particular racial identities I have employed conventional terminol-
ogy for the most part, using the terms “black” and “African American” in-
terchangeably, as well as “white” and “Indian” to describe people who
identified themselves or were recognized socially as such. I prefer “In-
dian” to “Native American” because in early America as well as today,
most Indians have identified themselves that way. When possible and ap-
propriate I refer to people as members of their particular tribe or nation. I
use terms such as “black” and “white” not to invest them with any essential
meaning but to explore the meanings Americans endowed them with over
the course of the past two centuries.
Talking about racial “mixture” is even more problematic than talking
about race itself, because the metaphor of mixing suggests the plausibility
of race as “blood.” The term “mixed race” evokes “mixed blood,” an im-
x A Note on Terminology

portant historical concept but not a phrase to be accepted and used uncrit-
ically. I have tried to avoid terms like “mixed race,” “interracial,” “racial
mixture,” and even “multiracial,” because they imply that race is an inter-
nal essence, like blood, that can be mixed, two parts this and three parts
that. “Mixture,” however, can describe the social interaction, marriage,
and sex among peoples thought to have been distinct by contemporary ob-
servers. The phrase “mixed ancestry” can describe, as neutrally as possi-
ble, those individuals whose parents and grandparents held differing iden-
tities, regardless of the bases of those identities. That is, a woman whose
mother was a citizen of the Paiute Indian tribe in Arizona and whose fa-
ther identified as “negro” (regardless of the variety of their ancestry, and
even if both her parents shared the same fraction of “Indian” and “negro
blood”) could be meaningfully described as “of mixed ancestry.” At the
same time, many people who might fall into the rubric of “mixed ancestry”
did not have a settled identity. I refer to these individuals and communi-
ties—people who were not recognized by contemporary society as fitting
into the categories of “black” or “white”—as “racially ambiguous”; a vari-
ety of geographic metaphors, such as “borderlands” and “middle grounds,”
also describe people who confounded racial categories. The unexpected
persistence of the challenges they posed is the subject of this book.
What Blood Won’t Tell
 Introduction

IN 1 85 7 ALEXIN A M O RRI SO N , a slave in Jefferson Parish, Louisiana, ran

away from her master and surrendered herself to the parish jail for protec-
tion. She told her jailer, William Dennison, that she was white and had
been kidnapped into slavery in Arkansas. Dennison believed Alexina, who
had “blue eyes and flaxen hair,” took her home with him to the town of
Carrollton, and introduced her into white society, eventually taking her
to balls and other amusements with his family. With the help of Denni-
son and other white citizens, she sued her master, James White, for her
freedom in parish court. Alexina had won over the white people of the
town of Carrollton to such a degree that when James White came to file
his answer at the courthouse, he “was surrounded and threatened by a
lawless mob” who wanted to lynch him for keeping poor Alexina as a
slave.1
Morrison v. White went through three trials in Jefferson Parish Court.
At the first trial, Alexina’s lawyers asked the jurors to trust the evidence of
their senses: to look at her for themselves, and to believe the testimony of
neighbors like them. Alexina’s witnesses assured the jury that she had fit in
perfectly at their balls, that she had slept in their beds with their daugh-
ters, and that they surely would have known if she had a drop of African
blood. White’s lawyers instead tried to show that race was something one
could not discover through appearances, something that required exper-
tise to discern. White’s witnesses used the language of science to declare
Alexina Morrison “colored,” and White introduced documents to prove
that she and her mother before her had been slaves of the Morrison family
1
2 What Blood Won’t Tell

in Arkansas and Texas. The trial ended in a hung jury. After the mob at-
tack, White won a change of venue for the second trial, claiming that the
citizens of Carrollton were biased against him.2
At the second trial Alexina brought more white witnesses who swore
their certainty that she was white, arguing that a true Louisiana native
could “always detect in a person whether that person is of African origin,”
just as “the alligator . . . knows three days in advance that a storm is brew-
ing.” Several doctors testified on her behalf that the shape of her hair folli-
cles and the arches of her feet proved her whiteness. James White, by con-
trast, tried to prove her “negro blood” by calling her sexual virtue into
doubt, accusing her jailer of having fathered her child, and questioning
her witnesses about her behavior at public balls. Yet the second jury found
in Alexina Morrison’s favor. White won a new trial in the Louisiana Su-
preme Court, but the third trial, in January 1862, ended in another hung
jury, with ten votes for Morrison and two against. Although White ap-
pealed again, the Supreme Court shut its doors in February of that year as
the Union Army occupied New Orleans. There the documentary trail
ends. We don’t know what happened to Alexina Morrison, although almost
certainly, one way or the other, she found her freedom in 1862 or 1863.3
All of the jurors in Alexina’s three trials were white men. None of those
whose histories we can learn were slaveholders; they included a German
butcher, an Irish railroad worker, and a steamboat captain from Alabama.
They were people whose deepest commitment to the system of slavery
arose from their belief in white supremacy. Yet as wage workers in a slave
society, they knew that their whiteness was not completely secure. They
themselves were vulnerable to a form of enslavement, laboring for wealthy
industrialists and planters who seemed socially and economically alien.4
In the process of determining her identity, the white men in the court-
room treated Alexina Morrison in ways a white woman of the time—even
a dancing girl or prostitute—would never have been treated, publicly dis-
robing her and touching her body, enacting the rituals of the slave market.
Yet these white men upheld Alexina’s claims to whiteness. While it is im-
possible to know whether they truly believed her claims, it is apparent that
her case raised troubling questions for white workingmen about the rela-
tionship between whiteness and enslavement. Indeed they may even have
found in her favor because they empathized with the specter she raised of
“white slavery.”
Alexina’s story suggests both the power and limits of individual action in
 Introduction 3

the history of race and racism. This enslaved woman might be thought to
be the most powerless of victims. Whether she was kidnapped into slav-
ery, as she claimed, or born to the whip and chain, she was at the mercy
of her master and other white men. Yet she fled enslavement, persuaded
her jailer to free her and crusade on her behalf, performed the role of a
white woman, and convinced others of her moral worthiness. In newspa-
pers and fugitive slave narratives, Alexina Morrison’s story entered into the
larger debate in which Southerners and Northerners argued about the sig-
nificance of race for citizenship and equality before the law. Her story was
at once a buttress to the ideology of white supremacy and a weapon in the
war against slavery.
Alexina Morrison was undoubtedly a slave, and almost certainly had
some African ancestry, yet she repeatedly won over white jurors, who be-
lieved that she should have her freedom. Her racial identity should have
been obvious to everyone—certainly to Southerners who insisted they
knew race as alligators knew when a storm was coming. But race was not
obvious. Nor did legal rules about “negro” identity, formulated in terms of
ancestry (such as “one great-grandfather an African”), decide the ques-
tion. More persuasive to the witnesses and jurors at trial were stories
about the hidden marks of race as interpreted by experts, and stories
about Alexina’s behavior—her dancing at white balls, her mingling with
white families, her love affairs with white men. While racial identity might
inhere in her blood, how would blood make itself known? The participants
in her trial believed that they had to read not only bodies but also actions,
demeanor, character, all the ways in which Alexina might perform her
identity. Alexina may have had a “negro” grandfather, and she certainly
had an enslaved mother, but she exhibited whiteness in a way that con-
vinced neighbors and jurors that she was white.

Alexina’s story turns on the racial identity trial that became a local cause
célèbre. Today the very idea of a racial identity trial may seem bizarre.
Trials involving racial identity, however, were common occurrences in lo-
cal American courts from their beginnings in the late eighteenth century
well into the twentieth century, encompassing people of European, Afri-
can, Asian, Mexican, and Native American ancestry, from the Deep South
to the industrial North to the far West.
In the pre–Civil War South, slaves like Alexina sued their masters for
4 What Blood Won’t Tell

their freedom, claiming they were really white and were being wrongly
held in slavery. “People of color” who had attained their freedom in one
way or another still faced a host of criminal restrictions: they were not al-
lowed to carry handguns, to gather in groups, to dance at night, to speak
insolently to a white person, to travel without a pass, or to mingle with
slaves. Individuals prosecuted for such crimes sometimes claimed white-
ness to avoid prosecution. In these cases it was the individuals themselves
who put their own racial identity at issue. Much more often other people
challenged an individual’s racial identity. For example, “free people of
color” were barred from testifying against a white person in every South-
ern state, so defendants in criminal and civil cases alike tried to have wit-
nesses disqualified on the basis of “colored blood.”
Although these trials did not directly put slave status at issue the way
freedom suits did, the ultimate point of these cases was to draw the
boundary between slaves and free people. Individuals of ambiguous racial
identity, especially free people of color, challenged Southerners’ equation
of slavery with blackness and freedom with whiteness. This came to seem
especially important as white Southerners developed a race-based ideol-
ogy of slavery as a positive good. During the colonial era, and even in the
early republic, race had rarely provided the explicit justification for slav-
ery. The founders of the republic perceived slavery as a necessary evil that
they professed hope would wither away.
This began to change in the first decades of the nineteenth century. In
early America courts framed race in relation to nationhood; in contrast to
the Indians, who were members of their own nations, Africans became
“negroes,” a degraded race uniquely suited for slavery. As the institution of
slavery came under increasing attack in the 1830s from Northern aboli-
tionists as well as from insurgent slaves, Southern white ideologues, in-
cluding judges and lawyers, developed a more explicitly racial justification
for slavery. Because blacks were incapable of self-government, slavery was
the best possible institution to allow them to flourish. This ideology made
it increasingly important to align the slave/free boundary with black and
white, giving rise to more hotly contested trials of racial identity.
After the institution of slavery came to an end in a bloody civil war,
white Southerners redoubled their efforts to maintain white supremacy in
political and social life through violence, law, and a variety of social prac-
tices that together became known as the system of “Jim Crow.” Northern-
ers and Westerners, too, sought to exclude African Americans and other
 Introduction 5

people of color from public life, and even to expel them from the towns
and cities where they lived. As part of the new effort to enforce racial sep-
aration, strict legal limitations on sex and marriage across the color line in
nearly every state led to continued trials of racial identity long after the
end of slavery, throughout the United States. Family members tried to
have heirs disinherited by alleging that they were of mixed race and there-
fore the product of an illegitimate marriage. Marriage bans gave rise to
criminal prosecutions against husbands and wives who defended them-
selves by claiming that the state had mistaken their racial identities. And
sometimes husbands sought to avoid the obligations of marriage by claim-
ing they had been tricked into an interracial union. These cases arose in
the context not only of black-white marriages but also of relationships in-
volving Indians, Asians, and Mexicans, until the Supreme Court invali-
dated anti-miscegenation laws in 1967.
Until the mid-twentieth century, racially segregated “Jim Crow” schools
meant that some children of contested racial identity would be excluded
from white schools. These exclusions resulted in trials when parents brought
individual claims asserting that their own children were actually white, or
when advocates for excluded groups argued that an entire community or
nationality should count as white. Throughout the nineteenth and twen-
tieth centuries, in small towns and mountain hollows, when neighbors
feuded, one of the most effective weapons against an enemy was to call
him a “negro.” For those who lived in the borderlands between black and
white, all it took for a family’s children to be barred from the white school
was for one neighbor to charge another with having “negro blood.” Such
accusations of “negro blood” might end up in court in suits for slander
as well.
Native Americans presented their own unique set of issues regard-
ing racial identity. While courts drew a distinction between membership
in an Indian tribe and identification as a “race”—a distinction that corre-
sponded to the difference between “nation” and race”—not all Indians
were members of recognized nations. Many tribes in the Northeast and
Southeast mixed with other “free people of color” as well as with whites,
and some Southeastern tribes held slaves of African descent just as their
white neighbors did. Some Indian groups mixed with people of European
and African ancestry to form entire communities of racially ambiguous
identity which became known by colorful names such as the Melungeons,
Brass Ankles, Red Bones, and Croatans. Over the course of the nineteenth
6 What Blood Won’t Tell

century, the nationhood once accorded to native peoples gradually be-

came subsumed into a racial identity. Particularly after the Civil War, the
new regime of Jim Crow segregation pressured people of multiple, con-
tested, or ambiguous racial identities to come down on the white or black
side of the color line. Ultimately, to attain full citizenship, both individuals
and native groups had to distance themselves from blackness.
Administrative commissions, legislatures, and courts all became involved
in attempting to draw the line between “Indian” and “negro” in the post–
Civil War period. These adjudications of Indian/black identity became es-
pecially frequent—and had immediate consequences—at the turn of the
twentieth century, when the federal government began to draw up rolls of
Indians in order to implement its policy of “land allotment,” breaking up
tribal lands and governments and apportioning small plots to individual
Indians. The agencies in charge of allotment carried out a segregated pro-
cess of enrolling Indian citizens, separating “Indians” and “negroes.” This
Jim Crow process made a multiracial Indian identity impossible. Thus, the
substantial historical connections between blacks and Indians were cov-
ered over and erased from the history of both the South and the West.
Even as far away as Hawai’i, where there were no people of African de-
scent, land allotment introduced the first efforts to define native identity
in racial terms, through fractions of “blood.”
Native Hawai’ians, Indians who took up land allotments, Melungeons
who passed as white, and African Americans were all formally U.S. citi-
zens, although they were to different degrees excluded from full partici-
pation in social and political life. In the early twentieth century, how-
ever, large numbers of new immigrants faced a significant legal barrier
to formal citizenship. Until 1952 the Immigration and Naturalization Act
required that immigrants applying for naturalization to citizenship prove
that they were “free white persons.” After the Civil War, when the Four-
teenth Amendment to the Constitution finally made citizens of the freed
slaves, the Immigration Act was amended to allow people of “African
nativity” to be eligible for citizenship, but it left all other nonwhites ineli-
gible.
As immigrants from China, Japan, India, and the Near East applied for
citizenship, federal courts had to determine whether they were white.
While Mexican Americans who were in the Southwest at the time of the
Mexican American War attained citizenship automatically by virtue of the
Treaty of Guadalupe Hidalgo—and that presumption of citizenship was
 Introduction 7

extended to new Mexican immigrants as well—their white status was

hardly clear or uncontested. Mexican Americans in Texas and California
were excluded from white schools, political institutions, and public accom-
modations, much as blacks were in the South, and they protested that ex-
clusion by bringing civil rights suits arguing both that the “Mexican race”
had suffered discrimination and that Mexican Americans were white and
should not be excluded. To the extent, however, that state officials recog-
nized Mexican Americans as white, it was a “Caucasian cloak” that they
threw over Jim Crow segregation so they could maintain that Mexican
Americans were represented on juries and in schools by “other whites.”
To some extent immigrants faced the same strategic issues as Indians
about identifying as “people of color” or claiming whiteness. This history
reveals the close ties between whiteness and citizenship in this country.
People who were not able to win a claim of whiteness found themselves
shut out of full participation in the public sphere, and sometimes even ex-
cluded from U.S. borders. In recent years historians have focused atten-
tion on the racial identity of numerous nationalities of European immi-
grants to the United States, arguing that Irish, Italians, and Jews in the
mid-nineteenth century were not considered white, but through the racial
politics of American cities they became white over time. My story empha-
sizes the extent to which European Americans were always white before
the law.

Trials contesting racial identity illustrate the ways that racial categories
have come into being over the course of U.S. history. Through them we
can observe the changing meanings of race throughout our history, and
the changes and continuities in racism itself, from its roots in a slave soci-
ety up through the twentieth century. Drawing lines between “races” de-
termined not only who could be free but also who could be capable of citi-
zenship. Thus trials of racial identity became trials about the attributes of
citizenship for the men and women who were their subjects.
Formal citizenship was the first step to becoming an American. Before
the Civil War one could be a citizen of one’s home state, but there was no
such thing as national citizenship. Some residents of the United States
were excluded completely from citizenship; the Constitution of 1787 cre-
ated a category of “Indians not taxed” who would not be enumerated in
the census or counted for taxation or representation; and slaves would fa-
8 What Blood Won’t Tell

mously be counted as three-fifths of a person for the purposes of repre-

sentation. The doors were open to immigration without restriction, but
only “free white persons” could naturalize to citizenship. Nor was it clear
what rights went with formal citizenship. While native-born white women
were assuredly citizens, in most states they could not vote or hold office,
and married women lost many civil rights in addition, such as the ability
to form contracts or bring suit in court. Free people of color, despite their
free status, faced numerous restrictions on their ability to participate in
society: restrictions on freedom of movement, the ability to vote, sit on
juries, or hold public office, and even the right to form contracts or testify
in court.
Therefore it makes sense to think about citizenship in two dimensions:
first, formal legal citizenship, and second, full social and political citizen-
ship. Race was central not only to formal legal citizenship—who could nat-
uralize, and who was counted in the census—but also to the larger sense
of membership in the polity. Women were excluded from citizenship in
this second, larger sense, and so were people of color. In most states be-
fore the Civil War, only white men were eligible to vote, to sit on juries, or
to muster in the militia. Even after the Civil War, when the Reconstruc-
tion Amendments guaranteed to freed slaves the right to vote, and the Su-
preme Court declared that blacks could not be barred from jury service,
people of color were excluded by law from white schools, primary elec-
tions, and a host of “public accommodations,” including rail cars, hotels,
and swimming pools. Furthermore, state officials kept blacks, Mexican
Americans, and Asian Americans from voting or sitting on juries even
when no state statute or constitutional provision justified their action. In
the broad sense of participation in political and social life, only white peo-
ple could become—and were seen as capable of becoming—citizens.

Like the witnesses and jurors in Alexina’s case, we tend to believe that race
is a fact of nature, a property of blood, and like them, we are certain that
we ought to know it when we see it. But as Alexina’s trial makes painfully
clear, race may not be objectively observed. Instead it is a powerful ideol-
ogy, which came into being and changed forms at particular moments in
history as the product of social, economic, and psychological conditions.
Fundamental to race is a hierarchy of power. Despite the language of ra-
cial difference, and the neutrality of terms like racial categories and bound-
 Introduction 9

aries, central to racial thinking is not only the notion that the categories of
white, black, brown, yellow, and red mark meaningful distinctions among
human beings but also that they reflect inferiority and superiority, a hu-
man Chain of Being, with white at the top and black on the bottom. De-
termining racial identity was about raising some people up that chain to
put others down; enslaving some people to free others; taking land from
some people to give it to others; robbing people of their dignity to give
others a sense of supremacy.
Despite Americans’ belief that race should be self-evident, a matter of
common sense, we have never reached a consensus about what race means
or how to discover it. Legislators passed rules about racial identity primar-
ily on the basis of physical appearance and ancestry. Color created legal
presumptions of slave or free status: white people were presumed free and
black people presumed slaves. Yet decision makers always worried that
looks could deceive. Ancestry might define race, most often by reference
to the origins of a grandparent or great-grandparent, but ancestry was
hard to discover. Status—whether one was slave or free, married or sin-
gle—could be proven by documentation, but race could not. Early on,
courts drew a distinction between membership in an Indian nation or
tribe, which could be proved only by documented evidence of descent
from an Indian in the maternal line, and race or “pedigree,” which could
be proved by reputation evidence—the testimony of neighbors as to how a
person held himself out, how he was treated by his neighbors, and how he
performed in social and civil life. The distinction was between a political
identification and the lived experience of race.
Race came to be known very differently from nation. It could be based,
at different times, on appearance, ancestry, performance, reputation, asso-
ciations, science, national citizenship, and cultural practice. In the middle
decades of the nineteenth century, both the science and the performance
of race became increasingly important to the determination of racial sta-
tus. Medical experts in the courtroom claimed to read signs that ordinary
people could not decipher: “hollow” arches meant whiteness; oval hair fol-
licles meant blackness. Yet just as often, trials turned on the testimony of
lay witnesses giving reputation evidence. Doing the things a white man or
woman did—attending white churches or dances, sitting on juries and vot-
ing (for men), exhibiting sexual purity (for women)—became the law’s
working definition of what it meant to be white. After the Civil War and
Reconstruction, trials of racial identity continued to center on both medi-
 Hän kiristeli hampaitaan, joiden välistä livahteli pidätettyjä r-
kirjaimia kiljuva lauma ilmoille. Suutari tuli aivan murhaavalle
tuulelle. Tosin hänen ilonsa oli suuri, kun hänen toivomuksensa
armonajan pitentämisestä niin odottamatta oli tullut huomioon
otetuksi, mutta kuin meren salskea tyrsky kohosi hänen vihansa, sillä
hän huomasi tulleensa törkeästi petetyksi. Kylän poikaviikarit olivat
kätkeytyneet kukkulan taa ja hänen ohi kulkiessaan päästäneen
yhteisen intiaanikiljunnan, jota he säestivät monenlaisilla
äänensynnyttämiskojeilla. Ja nuo lurjukset olivat pelästyttäneet
suutarin puolikuoliaaksi.

— Tulimmaista! riehui suutari. — Mitähän tästä kylällä puhutaan

iltapäivällä? Sitten hänen mielensä kuitenkin jonkin verran rauhoittui,
sillä eihän kukaan voinut tietää, mitä hän kylälle mennessään oli
ajatellut.

— Saivatpa lurjukset säikäytetyksi minua, mutta vuoronsa kullakin,

murisi suutari, nousi seisoalleen, oikoi jäseniään ja tempaisi käteensä
aidanseipään. Hän koikkelehti kukkulalle ryhtyäkseen itse
järjestämään tuomiopäivää, joka näytti antavan odottaa itseään.
Suutari päätti ensiksi ottaa käsiteltäväksi Jokikylän poikaviikarit.

Hän saapui kukkulan laelle, mutta siellä ei näkynyt pojista

jälkeäkään.
Ei ristinsielua, tirkisteli minnepäin tahansa. Ei takin lievettäkään.
Suutari siristeli silmiään ja päästi ilmoille huudahduksen, jota
samalla voinee pitää kysymyksenä:

— Häh? Hähäh!

Paljon ilmaiseva huudahdus! Se merkitsee, että eipäs ollutkaan

asia aivan niinkuin luulisi sen olevan. Ei ollut sinne päinkään. Jotakin
on vinossa. Täällä on jossakin koira haudattuna.

Suutari risteili kukkulan idästä länteen, kaarteli ja kierteli kaikki

paikat, mutta hiiskahdustakaan ei kuulunut. Sitten hän alkoi jälleen
tuntea epävarmuutta. Hän vei kouransa otsalleen. Kaikki tuntui
olevan tallella, ei ainoastaan kallon ulko-, vaan sisäpuolellakin, — vai
olisikohan siellä järjestys jollakin tavalla häiriintynyt? Oliko hän
nähnyt näkyjä keskellä päivää?

Suutari käveli hiljaa maantielle ja supisi itsekseen kulkiessaan. Hän

ei edes silmäillytkään vastaantulijoihin, jotka katselivat taakseen,
pudistivat päätään ja miettivät, että vanhuudenoireet alkavat jo
näkyä Ananias Nahum Lumperissakin.

Mutta olisivatpa nähneet hänet, kun hän palasi takaisin! Nopeasti

pistelivät jalat eteenpäin. Varsi oli jälleen suorana ja katse pälyi
uhkaavana puolelta toiselle. Nyt hän oli päässyt asiasta täyteen
selvyyteen. Kauppa-Eveliina oli nähnyt koko jutun ja kertonut sen
suutarille. Suutari pisti heti markan Eveliinan käteen, mutta jutun
hän lupasi panna korvansa taakse, ja se oli paljon sanottu, se.
LÖYTÖRETKEILIJÖINÄ.

Suutarin mentyä matkaansa alkoi maantien vieressä olevalla

kukkulallakin taas näkyä elonmerkkejä. Pojat nousivat varovaisesti
kukkulan laelle. He olivat aikanaan kaivaneet syvän kuopan kukkulan
rinteeseen, paaluttaneet sen, laatineet siihen seinät ja katon
laudoista ja tarkasti verhonneet ja peittäneet sisäänmenoaukon.
Sitten he olivat tehneet pyhän lupauksen olla ainoallekaan elävälle
olennolle hiiskumatta, että heillä oli sellainen mainio pakopaikka,
"sillä", oli Vaito sanonut, "nykyisinä rauhattomina aikoina voidaan
tuota piilopaikkaa tarvita".

Sinne olivat pojat äsken kadonneet jäljettömiin, eikä yksikään

ihminen, saatikka tuomiopäivän pasuunain pelästyttämä suutari
Lumperi, olisi voinut heitä sieltä löytää. Tulos, minkä he
intiaanikiljunnallaan olivat saavuttaneet, oli mennyt yli heidän
uhkarohkeimpien odotustensakin. He olivat keksineet sen edellisenä
päivänä ja ryhtyneet sen aikaansaamiseksi suuripiirteisiin
varusteluihin. Lukkarin Vaito oli tuonut mukanaan joululahjaksi
saamansa suuren rummun ja kaksi vanhaa kattilan kantta.
Kankareen Epalla oli kaksi paria hirveitä päristimiä. Ne oli tehty
päreestä ja niitä pyöritettiin ympäri. Silloin ne antoivat äänen, jolla
saattoi herättää koko Jokikylän unestaan. Klemolan Reinolla taas oli
isänsä vanha metsästystorvi, jonka äänen kerrottiin kuuluvan
kolmelle kirkolle sakeimmasta korpimetsästä. Muut pojat kiljaisivat,
joten kaikki äänivarat tulivat käytetyiksi.

Kun suutari putosi maantielle istualleen, valtasi pelko pojat.

— Jos se kuoli, vaikeroi lukkarin Vaito.

He nousivat polvilleen kukkulan harjalle, tukat kauhusta ja

jännityksestä pörröisinä, missä asennossa suutari heidät sitten näki,
arvellen kumpuun haudattujen kuolleiden nousevan
kätköpaikoistaan. Kun sitten suutari huutaen ja mekastaen nousi
seisoalleen ja seiväs ojolla kompuroi kukkulalle, pääsi kuudesta
seitsemästä rinnasta riemun huuto. Kuin haamut katosivat pojat
maan uumeniin äsken mainittuun piilopaikkaansa ja kuuntelivat
hiljaa kuin hiiret suutarin kiivasta pärmänttäystä kukkulan laella.
Vasta kun se jo aikoja oli lakannut ja kun tähystäjä ilmoitti
myrskypilven laskeneen, tulivat pakolaiset takaisin auringon valoon
aprikoimaan kaikkea ihmeellistä, mitä oli tapahtunut.

Kun sitten suutarin jokainen liike oli tarkalleen muisteltu, pohdittu

ja eritelty yhä uudelleen, ehdotti Rantalan Anssu, että lähdettäisiin
seilaamaan heidän veneellään joelle. Hän oli laatinut siihen
säkkikankaasta purjeen, joka oli "melkein yhtä suuri kuin Klemolan
talon pääty". Tuuli kävi luoteesta ja sillä tuulella oli erittäin sopiva
purjehtia jokea alaspäin. Takaisin kyllä täytyi soutaa, mutta sellaisen
retken jälkeen soutaminen oli muka pelkkää huvia.

Jokikylän pojille oli ominaista, että he äkkiä eräässä paikassa

katosivat kuin maan alle ja sukelsivat aavistamatta esiin kokonaan
toisaalla, joskus kilometrien päässä. Ei ollut lähiseudulla sitä
metsäpolkua, mitä he eivät tunteneet. Jokainen pellonoja ja
aidanvieri oli heidän liittolaisensa, heinäladot, riihenalustat heidän
kokoontumis- ja piilopaikkojaan. Niinpä sattui usein, että kun poikia
olisi tarvittu asioita toimittamaan, pikkutehtäviin jne., oli heitä
mahdoton löytää mistään. Äsken he metakoivat talon pihalla, mutta
nyt näytti maa nielleen heidät housuineen päivineen.

Mutta annapas, että toimitettiin jotakin, mitä tahdottiin pojilta

salata! Heillä oli hajuaisti kehittynyt kuin ketuilla. Jostakin ullakolta
tai nurkasta kuului kahinaa, ja kun katsoit sinne, näit pyöreitä, sinisiä
silmäpareja, jotka ripsiä väräyttämättä seurasivat tapahtumia ja
jälkeenpäin muistivat ne vaihe vaiheelta, piirre piirteeltä,
unohtamatta pienintä yksityiskohtaakaan.

Niin katosi poikaparvi nytkin kukkulan varjoon ja Jokikylässä vallitsi

rauha. Unisina astelivat kaupungista palaavien maalaisten hevoset
pölyävää maantietä mannerta kohti. Joki kimalteli päivänpaisteessa.
Ruisvainiot lainehtivat hiljalleen suvituulessa ja pääskyset liitelivät
pitkin pihoja kärpäsiä pyydystellen. Jokikylä haukotteli hiljalleen
kuumana kesäpäivänä. Siellä täällä kalskahti kirves. Jossakin vikisi
vaivautunut kaivonvintti, ja tuvissa istuivat emännät ajatellen
hiljainen pelko sydänalassa poikiaan sekä suunnitellen heidän
tulevaisuuttaan tehdäkseen sen mahdollisimman ruusunhohtoiseksi.
Pojat itse taas eivät olleet vielä koskaan nähneet huoli-sanaa
tositekstissä.

Rantalan talo sijaitsi Jokikylän vasemmassa laidassa noin

kilometrin päässä valtamaantiestä, aivan jokirannalla. Talon edustalla
oli pieni laituri, ja siihen kiinnitettynä kellui laineilla vanhahko vene.

Vesille venosen mieli tervatuiltakin teloilta,

saatikka Rantalan laituripahasesta, arvelee sananlasku.

 Mutta ken näki Rantalan veneen, ei uskonut sananlaskuihin. Se
loikoili mukavasti helteisessä auringonpaisteessa kuunnellen
laineiden liplatusta ja käänsi laiskasti vuoroin kummankin kylkensä
aurinkokylvylle. Nuoran pätkä piti sitä paikoillaan ja veden päällä se
pysyi luonnostaan. Sillä ei näyttänyt olevan pienintäkään ajatusta
lähteä kyntämään ulapoita hankkiakseen enempää mainetta kuin
saaliin kilisevää kultaakaan kaukaisilta taistotanterilta. Näin se tuntui
hyräilevän hiljakseen:

— Laiskuus, veljet, on hyvä avu, kun sitä osataan oikein käyttää,

mutta siinäpä, veljet, temppu onkin! Palttua maineelle, joka on iän
ikuisen rehkimisen takana, ja vielä enemmän palttua kullalle ja
saaliille, joka on satojen kiljuvien karien, tuhansien taistojen ja
vaarojen takana. Mikä on suurempi ilo ja nautinto vanhukselle kuin
se, että ylevin kaikista taivaan kappaleista, aurinko, lämmittää
kylkeä, että tuoksuva suvituuli suvaitsee puhallella kärpäset
loitommaksi, pois nenän edessä ärhentelemästä. Siinä sitä on yllin
kyllin kunniaa ja mainetta vanhalle venepahaselle. Ihmiset ovat
hulluja. Ne rehkivät ja ponnistelevat yöt päivät turhuuksien takia
eivätkä osaa levätä ja nauttia levosta sekä niistä rikkaista ja ihanista
antimista, mitä luonto suorastaan tuhlaamalla tuhlaa heidän
hyväkseen.

Katsokaa Rantalan vanhaa vaaria! Ukko on yli 80 vuoden. Mitä hän

tekee tänne rannalle joskus tultuaan? Katselee ympärilleen leimuavin
silmin, yskii verta, nojaa hoiperoiden keppiinsä, mutta puhuu
itsekseen:

— En minä tätä menoa kauan kärsi. Jahka minä rupean, tuon

rahkasuon minä kuivautan. Kymmenessä vuodessa se on ruismaana,
silmänkantamattomana ruismaana. Siitä saa rahaa. Sitten minä
laitan navetan ja riihen uudestaan. Ne lahoavat jo. Sitten minä laitan
uuden päärakennuksen. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua ei tätä
taloa enää tunneta.

— Hän ei tiedä, että tämä kesä on hänen viimeinen kesänsä.

Ihmisellä on levoton henki.

Niin mietti Rantalan vene. Se oli vanhuudenheikkouden filosofiaa.

Mutta viimeisille sanoilleen se sai pian vahvistuksen, sillä valkamaan
ilmestyi hyppien ja hälisten parvi vaaleatukkaisia nuorukaisia,
etumaisena Rantalan Anssu, joka ylpeällä äänellä selitti:

— Otetaan tästä tämä meidän vene. Ei sillä ole pitkään aikaan

missään oltukaan.

Samassa oli vene täynnä paljasjalkaisia, ruskeita, päivänpaahtamia

poikaviikareita. Eivät nekään välittäneet kullasta eivätkä hopeasta.
Sellainen saalis ei ollut heille äyrinkään arvoinen. Kunnian kukkokin
lauleskeli vielä heidän näköpiirinsä ulkopuolella. Mutta heillä oli
veressä eräs voima, joka terästi jäsenet ja sai silmät hehkumaan. Se
on halu nähdä ja kokea jotakin uutta ja repäisevää, halu antautua
vaaroihin, panna kaikki alttiiksi, kärsiä rasituksia, ponnistaa voimiaan
ja nähdä, miten pitkälle ne riittävät. Sellainen on poika.

Rantalan vene irroitettiin säälimättömästi valkamasta. Se sai

tuuppauksia puolelta ja toiselta, kallistui, haukkasi vettä, kallistui
toiselle puolelle ja keikkui kuin äkkinäisissä
vatsanväännekohtauksissa. Kankareen Epa ja lukkarin Vaito riitelivät
keulapaikasta, kunnes Epa pitkine käsivarsineen sen valtasi tyynesti,
ikäänkuin paikka olisi ollut hänen. Reino taas asetti airot paikoilleen
ja vetäisi innoissaan. Sitä hänen kuitenkaan ei olisi pitänyt tehdä,
sillä itse Anssu, aluksen kapteeni, istui veneen takalaidalla ja piti
kädellään laiturin käsipuusta siksi, kunnes kaikki olisivat sijoittuneet
alukseen. Sitten hän aikoi nostaa purjeensa ja tarttua peräsimeen.

Kun nyt Reino vetäisi venettä, jäi Anssu riippumaan hetkeksi maan
ja taivaan tai oikeammin taivaan ja veden välille. Käsistään hän
riippui laiturin kaidepuusta ja kantapäillään yritti saada tukea veneen
laidasta. Hän päästikin hätähuudon, mikä kuitenkin hukkui yleiseen
meluun. Reino vaaraa aavistamatta vetäisi uudelleen. Kuului kumea
molskahdus, vesi pärskähti korkealle. Hetkisen kuluttua kohosi
Anssun pää majesteetillisena veden pinnalle. Hänet otettiin vastaan
riemuhuudoin.

— Ahti, aaltojen kuningas! huusi Reino, ja Epa kehoitti hänen

majesteettiaan nousemaan kuivemmalle.

Mutta majesteetti oli pahalla tuulella. Hän pyöritteli kamalasti

silmiään; tukka oli valahtanut otsalle ja suu oli täynnä savista
jokivettä. Hän yski, yökkäsi, huitoi ja potki, suorittaen kaikki nuo
temput samalla kertaa. Hovimiesten naamat venyivät pitkiksi ja
osoittivat huolestumisen merkkejä. Kauhean epäsuosion vaara sai
heidät vihdoin toimimaan.

Ellei hetki olisi ollut vakava, olisivat he täysin siemauksin

nauttineet tuosta arvaamattomasta uimanäytöksestä, noudattaen
kuuluisaa "antaa mennä"-oppia, jolloin Anssu olisi saanut tulla
toimeen omin neuvoin. Mutta hetken vakavuuden aiheutti se seikka,
että vene oli Anssun, ja jos hän sydämistyi ylenpalttisesti, ei
lupaavasta viikinkiretkestä voinut tulla mitään. Kankareen Epa tarttui
Anssun takinkaulukseen ja veti miehen kuivalle maalle. Siinä seisoi
nyt Anssu vaatteet vettä valuen ja lotisten. Aluksi hän oli pakahtua
kiukusta, mietti jo juosta kotiinsa ja antaa palttua koko
purjehdusretkelle, mutta halu näyttää pojille purjehtimistaitoa voitti
kaikki muut vaikutelmat. Ei hän enää toveriensakaan mielestä
näyttänyt kovin majesteetilliselta. Pikemmin olisi saattanut luulla,
että siinä oli joesta laiturille pulpahtanut jokin Ahdin ja Vellamon
nuorimmista pojista, joka matkustaa tuntemattoman siviilipuvussa
seikkaillen mailla ja mantereilla ja on sattumalta osunut Rantalan
laituriin odottamaan uutta kulkuneuvoa ja kaiken lisäksi nyrpeällä
tuulella. Mutta vahvasti syljeskeltyään ja yökkäiltyään prinssi nosti
kasvonsa, kääntyi arvokkaasti yleisön puoleen ja — hymyili.

Pojat uskalsivat vasta nyt purskahtaa iloiseen nauruun. Anssu

nauroi itsekin täyttä kurkkua, ja aurinkokin tuli esille pilvenhattaran
takaa hymyillen sekin, niin lämpimästi, että Anssun vaatteet alkoivat
höyryten kuivaa. Hän riisuutui. Vaatteista väännettiin ensin vesi
jokeen, ja sitten ne levitettiin päivänpaisteeseen kuivamaan.

Tämä odottamaton tapaus viivytti hetkisen liikkeelle lähtöä. Pian

kuitenkin Anssun vaatteet olivat ainakin puolikuivat ja hän puki ne
ylleen. Astuttiin taas veneeseen. Nytkös Anssu oli elementissään!
Hän komenteli kuin mikäkin viikinkipäällikkö.

— Pankkaast airot pois! Luuletteks' te et' tämän pojan paatis'

tarttee soutaa? Ei suinkaan tämä silloin mikään seilipaatti ja luuppi
oliskaan. Me seilataan nyt, etteks' te sitä tiärä!

Sitten Anssu nosti veneen pohjalta seipään, jota hän kunnioitti

nimellä "masto", kiinnitti sen keskimmäiseen istuinlautaan ja levitti
purjeen. Se oli ommeltu neljästä säkistä, siinä oli monta väriä,
päävärinä likaisenharmaa, ja jo useita paikkoja reikien tukkeena.

Ei se tosin ollut Klemolan talon päädyn levyinen, mutta purje se

oli, sitä ei voinut kieltää, ja veneessä istujista se näytti suorastaan
valtavalta, varsinkin kun tuuli pullisti sitä. Anssu tarttui peräsimeen,
ja vene lähti hiljalleen liikkeelle.

Pojat olivat juhlatunnelman vallassa. Näky oli heistä

suurenmoinen. Vene lipui eteenpäin soutamatta, luonnonvoimien
kiidättämänä. Koko venekunnan täytti salaperäinen kunnioitus suurta
luontoäitiä kohtaan, jonka mahtavat puhallukset tuon purjepahasen
avulla nyt kiidättivät heitä kohti tuntematonta tulevaisuutta. Pojat
istuivat kauan äänettöminä ja katselivat sitä menoa. Talot ja puiden
latvat tuntuivat vierivän hiljalleen heidän ohitseen. Joen loivat
mutkatkaan eivät vauhtia haitanneet, ja pian alkoi keulasta kuulua
iloinen solina veneen vauhdin kasvaessa.

Tuolla näkyi jo Jokikylän maantieranta, missä eukot pesivät

pyykkiä.
Poikien rinta paisui ylpeydestä. Nytpähän näkevät kerran kummia
jokikyläläisetkin, näkevät, millaisia purjehtijoita ja merisankareita
Jokikylän pojat ovat.

— Kai ne meitä nyt töllistelevät ja ihmettelevät, arveli Vaito, ja

Reino lisäsi:

— Kun ne vain nyt kaikki näkisivät tämän menon, ettei sitten

kenenkään tarvitsisi harmitella, ettei ollut rannalla.

Vene kulki nyt maantierannan ohitse. Ja se huomattiinkin, mutta

pari eukkoa vain hetkeksi kääntyi katselemaan purjevenettä. He
hymähtivät hiukan ja jatkoivat taas työtään ikäänkuin mitään
erikoista ei olisi tapahtunutkaan, vaikka tämä tapaus, mikäli
historialliseen tietämättömyyteen varmasti voidaan luottaa, oli
ensimmäinen, jolloin purjevene "nuolen nopeudella" kiiti Jokikylän
vesiä, ja tapahtuma niin ollen oli käänteentekevä koko Jokikylän
liikenneolojen kehityshistoriassa.

— Kylläpä ovat nuo ämmät tyhmiä! kirkaisi Reino Klemola

tulipunaisena kiukusta, minkä todellisissa keksijöissä ja
löytöretkeilijöissä aina herättää aikalaisten epäusko ja
välinpitämättömyys.

Lukkarin Vaito yhtyi täydellisesti Reinon mielipiteeseen. Hän ei

ajatellessaan ämmien tyhmyyden syvyyttä, sen loppumattomuutta ja
rannattomuutta — kaihotonta rannattomuutta — voinut
parhaimmalla tahdollaankaan sanoa muuta kuin tuon tuostakin
toistaa säälivästi:

— Voi ämmiä, voi ämmiä ja voi — mämmiä! Se oli hänestä

sattuvasti sanottu. Hän ei ollut edes pahoillaan. Hänen mieleensä
muistui kertomus Kolumbuksen munasta, mikä juttu historian
tunnilla jää jokaisen koulupojan mieleen, ja Vaito vain hymyili.

Mutta Reino oli kiivasta poikaa.

— Täräytetäänpäs niille intiaanikiljunta! hän ehdotti. Se puhe oli

löytöretkeilijäin makuun.

— Tietysti täräytetään, mutta täräytetään tällä kerralla sotahuuto,

että alkuasukkaat tietävät täältä saapuvan puhdasverisiä
espanjalaisia löytöretkeilijöitä.

— Onko se sotahuuto erilainen kuin intiaanikiljunta? kyseli Reino

epäröiden.

Vaito mietti hetkisen.

 — Ei! Se on aivan sama, mutta se on muuten vain tällä kertaa
sotahuuto. Se sopii asiaan näet paremmin. Sotahuutoon tarvittavat
kojeet temmattiin esille. Vaito nousi rumpuineen seisomaan, asetti
hattunsa kallelleen ja komensi kaikuvalla äänellä:

— Hänen oikeauskoisen majesteettinsa Espanjan kuningas

Ferdinandin ja kauniin kuningatar Isabellan nimessä, hurraa!

Sama kaamea kiljuna, mikä oli pudottanut suutari Lumperin

maantielle, kajahti nyt uudelleen iltapäivän hiljaisuuteen. Vaikutus oli
valtava. Ikkunoita tempaistiin auki ja pyykkimuijat alkoivat siunata.
Muutamat heikompihermoiset juoksivat jo rantatöyräälle pakoon.

Reino loi pyhää kiivautta hehkuvan katseen ympärilleen.

— Ähä, hän mietti, jopa te hoksasitte meidät — senkin ämmät!

Kyynelpisara pirahti hänen poskelleen. Nytkös heitä katseltiin ja

tirkisteltiin. Siellä huidottiin, viittoiltiin ja siunailtiin. Vaidon mieli oli
kuitenkin käynyt alakuloiseksi.

— Siinä sitä oltiin, hän tuumaili. — Todellinen uraa uurtava

keksintö, vuosisadan repäisevin yritys Jokikylässä ei kiinnitä
pienintäkään huomiota puoleensa, mutta remuava pauhina, huuto ja
rähinä, se on toista. Nostapa oikein kamala ääni ja meteli, silloin
sinut huomataan. Vain tyhjänpäiväiselle räminälle täällä arvo
annetaan.

Vaito huokaisi ajatellessaan, miten kaikki todelliset nerot, keksijät,

löytöretkeilijät ym. ovat suurtyönsä suoritettuaan saaneet vastaansa
tuon jääkylmän välinpitämättömyyden aikalaisiltaan, jotka eivät ole
heitä ymmärtäneet.
 — Mutta mitäpä siitä, hän ajatteli. — Mitäpä välitti siitä
yksinäisessä suuruudessaan Kristoffer Kolumbus, ja mitä välitämme
siitä me Jokikylän Kolumbukset. Maailma on nyt kerta kaikkiaan
sellainen kuin se on, ja sen päätunnusmerkkinä on ja on ollut —
tyhmyys.

Sitten sanoi Epakin ajatuksensa rauhallisesti kuin loppupäätöksenä

koko keskustelulle:

— Kyllä sen nyt näkee, ettei ihmiskunta ämmien järjellä ole

kohonnut luomakunnan herraksi.

— Siis eteenpäin uusiin seikkailuihin, me miehet! huudahti Vaito.

Mutta Jokikylän Kolumbukset saivat pian muuta ajattelemista.

Kukolan puolelta kuului huutoja, ja Kukolan pojat mukanaan joukko
kirkonkylän poikia juoksivat jokirantaan. Aluksi he hämmästyneinä
näkemästään äänettöminä katselivat purjevenettä. Siinä se käänteli,
paisutteli purjeitaan, niin että vesi keulassa lotisi. Kukolalaiset
seurasivat sen menoa juosten rantaa pitkin veneen kohdalla.
Jokikylän poikien veneessä oli vihollisen ilmestyminen heti huomattu.
Tuo äkkiarvaamatta esiintyvä vaara herätti siellä aluksi hämmästystä,
ja Anssu aikoi jo ohjata veneensä rantaan, mutta muu miehistö ei
ollut siihen laisinkaan suostuvainen.

— Purjehditaan koskelle asti, kun kerran on liikkeelle lähdetty,

pyyteli Reino.

— Mitäs noista vääräsäärisistä, arveli Kankareen Epa ja heilautti

uhkaavasti kouriaan.
 Anssu ohjasi jälleen keskelle jokea, vaikkakin hänen kurkussaan
karvasteli. Olihan vene hänen, so. hänen isänsä, ja Anssu oli
vastuussa sen eheänä säilymisestä. Hän ei kuitenkaan tahtonut
näyttää pelkurilta. Pian lipui Jokikylän poikien vene taas uljaana
keskellä jokea.

Kukolalaiset juoksivat yhä rantaa pitkin. He tunsivat, että Jokikylät

pojat olivat tehneet keksinnön, jolla he yhdellä iskulla olivat astuneet
ikäänkuin etualalle jokilaaksossa molempien kylien silmissä, ja se
harmitti heitä. Jokikylä oli voittanut rauhallisessa kilpailussa ja
keksinnöissä. Se teki heidät kateellisiksi, ja pian rupesi kompia
satelemaan Jokikylän venettä vastaan.

— Sillä on säkkirääsy seilinä!

— Rantalan Anssu on tyyrmannina!

— Meri-Anssu, hohoijaa! Meri-Anssu, hohoijaa!

Jokikylän pojat eivät puhuneet sanaakaan. He tunsivat olonsa

veneessä vähän turvattomaksi. Kukolan pojat saattoivat aloittaa
kivisodan ja vene voi kaatua. Synkännäköisinä he istuivat purressaan
kallistamatta korvaansa kukolalaisten pilkalle.

— Mitenkähän tässä mahtaa veneen käydä, tuumaili Anssu. Jos se

menee rikki, niin kaiken muun murheen kaupanpäälliseksi hän saa
isältään selkäsaunan.

Vene lipui eteenpäin. Lähestyi joen mutka, jossa oli kukolalaisten

laituri ja uimapaikka. Ennen sitä kohosi jyrkkä kallio jokirannalla.

— Kun vain pääsisimme tuon kallion ohi, kuiskasi Vaito, silloin

olisimme turvassa. Kukolan pojat eivät ehdi kiertämään sitä kyllin
nopeasti.

Heidän toiveensa toteutui, mutta vain osaksi. Vene lipui kallion

ohi. He näkivät, miten Kukolan pojat hätääntyivät, pysähtyivät kallion
juurelle. Rantaa pitkin ei enää voinut kulkea. Jotkut heistä alkoivat
juosta ylös törmälle kiertääkseen esteen. Jokikylän poikien mieliala
parani. Pian he arvelivat olevansa turvassa. Vene kulki vuoren ohi ja
saapui joen mutkan kohdalle aivan vastapäätä Kukolan laituria.
Mutta siihen se pysähtyi. Ei liikahtanut tuumaakaan. Kallio, minkä
vene äsken oli kiertänyt, varjosi joen mutkan tuulelta. Ei värettäkään
tuntunut, joen kalvo oli peilityyni. Jokikylän purje lysähti kokoon,
painui voimattomana pitkin mastoa.

Tämä uusi ilmiö tuli aivan odottamatta. Pojat istuivat nyt

tietämättä mihin ryhtyä ja odottivat tuulta. Olihan siinä veneen
pohjalla airotkin, mutta kukapa niitä nyt otti esille, kun kerran oltiin
purjehtimassa. Mitä kauemmin heidän täytyi tuossa poukamassa
viipyä, sitä uhkaavammaksi kävi tilanne, sillä Kukolan ja kirkonkylän
pojat olivat tulossa.

Heidän aprikoidessaan ilmestyikin jo ensimmäinen vihollinen

laiturille. Nähtyään jokikyläläisten tukalan aseman hän päästi
kaikuvan riemuhuudon, ja hänen perässään lappoi koko
vihollisjoukko laiturille.

— Kukolan vene vesille, kuului huuto. Kehoitusta seurasi heti

toiminta. Jo työnnettiin Kukolan venettä irti laiturista, ja pian se oli
täynnä poikia. Rantalan veneessä syntyi hälinää. Yksi huusi sitä,
toinen tätä, kunnes lukkarin Vaito otti ylijohdon ja kirkaisi:

— Intiaanikiljunta!
 Se neuvo kelpasi. Pojat ottivat orkesterinsa esille, asettivat räikät
pyörimään, torvet ja pillit huulilleen, ja tuo kuuluisa intiaanikiljunta
kajahti jälleen tyynessä kesäillassa.

Sen vaikutus oli valtava täälläkin. Kukolan veneessä syntyi tavaton

hämminki. Eräät hyppäsivät pystyyn, toiset painautuivat veneen
pohjalle. Sepän Mikko, pieni, kiharatukkainen miehenalku, hyppäsi
suin päin jokeen ja ui laiturille joutuen siten kokonaan eristettyyn
asemaan, mutta sieltäkös hän sitten piti ääntä ja kirkui koko ajan
kehoitushuutoja omalle puolueelleen.

Aluksi tuli hiljaisuus. Veneet olivat nyt vastakkain, ja vaieten

töllistelivät niissä istujat toisiaan. Silloin Jokikylän veneen päällikkö
teki kohtalokkaan virheen. Kun hän huomasi, miten voimakas
vaikutus intiaanikiljunnalla oli, komensi hän sen uudelleen ja yhä
uudelleen.

Kukolan pojat kuuntelivat aluksi kauhuissaan, mutta kun mitään

sen enempää ei tapahtunutkaan, häipyi sen vaikutus kokonaan
mitättömiin. Ja seitsemännen kerran jälkeen se sai vastauksekseen
pilkkanaurun.

— Käydään kimppuun! kuului Kukolan veneestä. Siellä oltiin

sotaisella tuulella, sillä eniten harmitti kukolalaisia tuo Jokikylän
poikien uusi keksintö — purje. He pitivät kunniaansa pelastettuna
vain, jos he kykenisivät repäisemään tuon rääsyn riekaleiksi. Ja nyt
he lähtivät tappeluun. Kukolan vene souti kohti, ja pian se kolhaisi
voimakkaasti Jokikylän veneeseen. Täälläkin oli jo airot temmattu
esille, mutta niillä ja irtonaisilla laudanpalasilla pärskytettiin nyt
suuria vesisuihkuja Kukolan veneeseen, josta samalla mitalla
vastattiin. Laidoilla olijat joutuivat käsirysyyn. Kuului huutoja ja
läiskäyksiä. Ilmassa vesisuihkujen keskellä näkyi nyrkkejä ja
käsivarsia, jotka risteilivät keskenään. Lakit lensivät päästä ja tukat
törröttivät pian märkinä ja sekaisina.

Ankarimmin riehui Anssu, joka oli varma vielä toisesta

selkäsaunasta, jos tässä tappelussa kärsittäisiin tappio. Hän taisteli ei
ainoastaan omastaan, vaan myöskin Jokikylän laivaston puolesta.
Kankareen Epa taas käytti koko taidollaan hirveän pitkiä käsivarsiaan
tarttuen milloin minkin vastustajansa tukkaan ja pöllytti sitä, ilman
että vastustaja kykeni ulottumaan edes rintapieliin käsiksi.

Veneet kolahtivat vastakkain, erosivat taas milloin perä-, milloin

keulapuolelta, olivat joskus irtautumaisillaankin, mutta aina oli
jossakin kahden miehenalun muodostama kiemurteleva ja
vääntelehtivä side, mikä piti veneitä yhdessä, ja kähäkkä alkoi taas
pitkin veneen laitoja.

Kukolan miehet ponnistelivat hekin hartaasti. Heillä oli ylivoima,

mutta heidän oli vaikea käyttää sitä. He yrittivät hyökätä, tunkeutua
Jokikylän veneeseen, päästäkseen tuohon vihaamaansa purjeeseen
käsiksi, mutta varovaisuus pidätti heitä. Olisihan voinut tapahtua,
että pari miestä olisi jäänyt vihollisveneeseen, jonka tuuli äkkiä olisi
kiidättänyt pois. He olisivat silloin tulleet mukiloiduiksi
pahanpäiväisiksi.

Mutta sitä innokkaammin Kukolan veneen perässä olijat alkoivat

nyt rusikoida laudoilla Rantalan veneen peräsintä. Anssu nähdessään
veneensä perässä lastuja lentelevän tunsi uuden selkäsaunan enteet
jo pohjoispuolellaan ja hyökkäsi nyt hurjasti esille. Hän hyppäsi
suoraa päätä Kukolan veneen laidalle, tarttui kiinni kahden
vastustajansa tukkaan, notkautti polviaan ja painalsi Kukolan veneen
laidan veden alle.
 Kuului kumea hörppäys. Kukolan vene ryyppäsi valtavan annoksen
jokivettä. Sen perä vajosi. Molemmin puolin kajahti hätäinen
kirkaisu. Kukolan ja kirkonkylän pojat veneineen ja Rantalan Anssu
mukanaan vaipuivat jokeen. Jokikylän pojat taas kohdistivat hurjan
vesipärskyn tuon uponneen veneen yli. Kaikkein suurinta ääntä koko
taistelun ajan piti kuitenkin sepän Mikko laiturilla. Hän huusi, kirkui
ja heilutti käsiään kuin tuulimylly. Hän edusti tunnettua lausepartta:

"Kyllä maalla ollaan viisaita, kun merellä on hätä."

Anssun pää pisti pian esille vedestä. Joki oli rannalta matala, joten
vaaraa ei ollut kummallakaan taholla. Päästyään veneensä luo Anssu
tarttui siihen molemmin käsin, ja sitten sattui taas jotakin
odottamatonta.

Samalla kuin Kukolan poikien päät pulpahtivat veden pinnalle, lähti

Jokikylän vene liikkeelle. Taistelun kestäessä se oli kulkeutunut
ulommas ja oli jälleen tuulen saavutettavissa. Klemolan Reino oli
äkännyt, miten vihurit jo leyhyttelivät märkää purjetta. Hän veti sen
kireälle ja vene lähti liikkeelle. Kukolan pojat yrittivät uhkauksia
kirkuen uida sen perässä, mutta vene sai pian vauhtia ja kiiti
nopeasti pois taistelunäyttämöltä laahaten mukanaan Anssunkin,
joka yhä piti kiinni veneen laidasta, ollen niin pää pyörällä, ettei
hänen mieleensä johtunut edes pyytää apua tai pyrkiä veneeseen.
Muutkaan eivät kiinnittäneet häneen aluksi huomiota, kun kerran
tiedettiin hänen olevan mukana.

Siten Jokikylän retkikunta oli suoriutunut lopuksi voittajana

taistelusta. Vene oli pysynyt veden pinnalla. Sen purje hulmusi ja
pullistui yhä entistään ylpeämpänä. Tosin oli saatu kolhauksia,
mustelmia ja tukkapöllyä, tosin olivat vaatteet likomärät, rummut ja
räikät olivat taistelun kuluessa vierähtäneet jokeen, mistä matkalla
onnistuttiin pelastamaankin lukkarin Vaidon iso rumpu, mutta
kaikkien mielestä oli taistelu suoritettu kunnialla.

Tyytyväisinä ohjasivat pojat veneensä myllärin laituriin, mihin se

toistaiseksi oli jätettävä ja missä Anssu vedettiin maihin. Heidän
päästyään rannalle, varmalle vakavalle pohjalle, kohosi poikien
mieliala ja heidän kielensä lukot laukesivat. Kun myllärillä oli
leipomapäivä, saatiin vaatteet kuivatuiksi. Koko kotimatkan riitti
pojille juttua taistelun yksityiskohdista. Tuskin he huomasivatkaan,
että aurinko jo laskeutui metsänrannan taa ja purppurahohteinen
suvi-ilta alkoi tummentua yöksi.
VOITTAJAN PALUU.

Joki-Klemolan tuvassa oli toimitettu ilta-askareet. Emäntä istui vielä

sukankudin kädessään penkillä pöydän takana maantielle antavan
ikkunan ääressä ja hänen vieressään istui kädet ristissä sylissä ja
peukaloitaan toistensa ympäri pyöritellen Valkealan Vendla, joka
kaupungista tullessaan oli pistäytynyt jalkojaan lepuuttamaan.

Joki-Klemolan emäntä oli äiti ja hänellä, varsinkin kun hän oli

vilkasluonteinen, oli tallella se äitien pieni heikkous, että he vieraille
tahtovat aina jutella lapsistaan, jotka heidän mielestään ovat
maailman ihmeellisimpiä, viisaimpia ja kekseliäimpiä olentoja.

— Se on ihan merkillistä, jatkoi Joki-Klemolan emäntä puhettaan,

miten sillä Reinolla on hyvä pää ja lukutaito ja niin hyvät numerot se
saa joka todistuksessa, että me olemme Klemolan kanssa (hän
nimitti miestänsä Klemolaksi) päättäneet panna sen Turkuun
papinkouluun. Juu, ei se ole hänelle yhtään raskasta, lukeminen, se
on sukuvika. Minulta, vaikka ma sen itse sanon, on kanssa luistanut
se lukeminen aina pikkuisesta naapikasta asti, niin että se Aalperi-
vainaa, se rovasti Aalperi, ei se poika, vaan itse rovasti Aalperi-
vainaa, joka muutti täältä sinä vuonna kun tämä Rantalan hevonen
kuoli rahkaojaan — eikös se Vendla oo sitäkään kuullut — juu, juu,
siellä se oli selällään kontit pystyssä ja suu täynnä mujua, eikä siihen
enää henkeä saatu — niin, se oli vissiin siellä rahkaojassa yli yön —
niin niin, se oli mennyt juomaan, kun sinä kesänä oli niin kamalan
kuuma suvi, etteivät luontokappaleet tahtoneet mistään saada
juotavaa — juu, että mitäs minun piti sanomanikaan, niin oikkeen, se
rovasti Aalperi-vainaa sanoi minulle viimeisillä lukusilla: "Lukija sinä
oot, Maria, ja sinä oot lukijasukua." Ma olin silloin nuori tyttö — niin,
ihan uusi ma silloin olin, ja sitten se Aalperi-vainaa antoi minulle
kirjan ylösrakennukseksi, niin että se on lukeminen meillä niinkuin
suvussa. En minä tuosta Klemolasta niin tiedä, mutta äitivainaa oli
kylän paras lukija, ja Reino on vissiin saanut sen meidän lukutaidon
perinnöksi. Se kuuluu kanssa menevän perintönä niinkuin moni
muukin tässä maailmassa.

Valkealan Vendla jatkoi peukaloittensa pyörittämistä sillä aikaa

kuin kahvipannu pirisi tulella. Hän ei saanut sananvuoroakaan silloin,
kun Klemolan emäntä rupesi lapsistaan juttelemaan, ehti vain joskus
myöntelemään, että:

— Menee kaiketi ja on kaiketi.

Klemolan emäntä oli innostunut ja ihan herkutteli mielikuvissaan.

— Kun sillä Reinolla kerran on niin hyvä pää, niin ihanhan olisi
synti, jollei sellaista poikaa pantaisi kouluun, kun sinne tupataan
paljon huonompilahjaisiakin. Pannaan se sinne lyseoon, jossa
lukkarin Vaitokin on käynyt, ja koulutetaan se papiksi. Aina sitä niin
paljon rahaa tämmöisestä talosta saa, että yksi poika koulutetaan.

— Saa kaiketi, myönteli Vendla.

 — On se sitten niin kovin sukkela paikka, jatkoi Klemolan emäntä
Vendlaa kuuntelematta, kun oma poika pappina saarnaa oman
pitäjän kirkossa Jumalan sanaa. Ja se on vakava paikka kanssa.
Ajatelkaapas sitäkin kohtaa, kun minä ja Klemola istutaan
sivupenkissä ja saarnavirttä veisataan. Ja sitten aukenee hiljaa
sakastin ovi ja nuori pastori nousee saarnatuoliin mustassa kaavussa
ja liperit kaulassa. Ihan siinä itse hätkähtää, ja sen minä sanon, että
humauksen siinä pitää kirkkoväessäkin kuuluman.

Samassa aukeni ovi ja hän, josta puhuttu oli, astui tupaan. Siinä
seisoi nyt Joki-Klemolan nuori pastori, mutta missä kunnossa.
Vaatteet läpimärkinä, tukka pörröllään otsalla, paljaat jalat polvia
myöten savessa. Näky oli surkea. Ja liperitkin sillä oli kaulassa, mutta
ne oli laitettu rikkirevityistä paidankauluksista.

Klemolan emäntä tuijotti kauhistuneena poikaansa.

— Herra varjelkoon! hän kirkaisi, kuka sinut on tuon näköiseksi

peitonnut?

Reino astui askelen huolestunutta äitiään kohti. Hänen mielestään

äitiä täytyi vähäsen lohduttaa, ja Reino tekikin sen parhaansa
mukaan lausuen:

— Äiti, tämä ei vielä ole mitään, mutta olisittepa nähnyt Kukolan

poikia. Ne vasta kurassa ja ravassa olivat.

Reinon silmät leimahtivat ja hän jäi odottamaan tunnustuksen

sanaa äidiltään, jonka hän odotti jo saaneen kuulla Jokikylän poikien
kunniakkaasta purjehdusmatkasta ja suuresta meritaistelusta. Hänen
hämmästyksekseen äiti puhkesi itkuun. Klemolan emäntä-parka oli
tullut perin odottamattomalla tavalla keskeytetyksi ruusunhohteisissa
tulevaisuudenunelmissaan, ja nyt hänen mielensä synkistyi. Hän oli
näkevinään poikansa tappelijana, juomarina ja pelaajana, jota poliisit
ajoivat takaa ja joka nyt yön pimeässä hiipi hakemaan piilopaikkaa
vanhan äitinsä asunnosta.

— Ei! huudahti Klemolan emäntä, ei sinnepäin, ei sinnepäin! Ja

sitten hän mutisi sananlaskun:

"Nuorena on vitsa väännettävä."

Reino ei ollut kuullut mitään tällaisesta sananlaskusta ja seisoi sen

vuoksi pahaa aavistamatta paikallaan. Mutta hänen äitinsä päätti
käyttää tätä erinomaisen otollista tilaisuutta hyväkseen poikansa
ohjauksessa kohti kasvatusopin korkeimpia tarkoitusperiä, siis lujan,
siveellisen luonteen kehittämiseksi. Hän päätti antaa äidin hellien
tunteiden hetkeksi astua syrjään ja antaa tilaa rankaisijan ja
ojentajan ankaralle vaikutukselle.

— Minäkö sinua olen opettanut tappelemaan, ja minäkö sinua

opetan pelaamaan ja juomaan! hän kirkaisi kimeällä äänellä, kasvot
tulipunaisina. — Sanopas paikalla, minäkö sinua olen täällä
pahuuteen opettanut?

Emäntä tarttui kiivaudessaan uuteen vahvaan luutaan, kiskaisi siitä

oksan irti, niin että varvut lentelivät. Eivät siinä auttaneet Reinon
rimpuilemiset. Housut avattiin ja vitsa alkoi tanssia kahdella
värisevällä pakaralla:

— Tolla lailla minä sinua opetan, tolla lailla minä sinua opetan!
pauhasi emäntä kyynelsilmin rangaistusta toimittaessaan.
 — Ja pappi sinusta tehdään sittenkin — eikä mitään leipäpappia
tehdäkään, hän lausui tuikeasti ja lopetti toimituksen.

Reinoon olivat äidin kyyneleet vaikuttaneet niin syvästi, ettei hän

iskuja paljon tuntenutkaan. Rangaistuksen kestäessä hän mietti
asiaa, ja hänen täytyi kylläkin myöntää, että äiti osaksi oli oikeassa,
mutta vain osaksi, sillä mitäpä he olisivat voineet tehdä muuta kuin
tapella, kun kerran heidän kimppuunsa käytiin ja vielä keskellä jokea.
Kun äiti sitten rangaistuksen lopetettuaan kysäisi:

— Vieläkö sinä nyt aiot kulkea pitkin kyliä tappelemassa? sai hän
vastaukseksi sydämistyneen kysymyksen:

— Täytyykö minun sitten antaa Kukolan poikien hakata itseni

mäskiksi?

Äiti ei oikein ymmärtänyt asiain keskinäistä suhdetta, mutta

hänestä tuntui siltä kuin todenteolla ei voitaisi vaatia, että Reino
antaisi vastustelematta hakata mäskiksi itsensä. Mistäpä sitten
saataisiin uusi pappi pitäjään, kun tämä vanha kuolisi?

Ja Vendlaa hyvästellessään hän jo puheli:

— Kukolan pojissa on kaikki syy, ne kun ovat isompia ja niin kovin

huonon kasvatuksen saaneita, että se on ihan kamalaa, kun ihmiset
eivät yhtään välitä lastensa kasvatuksesta.

Reino meni sinä iltana nukkumaan sekavin tuntein. Äiti oli

loppujen lopuksi vaatinut häneltä sellaista lupausta, ettei hän
koskaan enää tappelisi, ja lopulta pyynnöillä ja uhkauksilla saanutkin
pojaltaan lupauksen, että tämä koettaisi, mikäli mahdollista, välttää
kahnauksia ja tappelua Kukolan poikain kanssa.
 Rauha näytti yön tullen täydelleen palanneen Klemolaankin.
Reinokin nukkui, vaikka hänen unensa olivatkin alakuloisia, sillä
hänen kotiinpaluunsa ei totta tosiaan vähääkään muistuttanut
tunnettua kuuluisaa maalausta "Voittajien kotiintulo".
KALLIOMÄEN KEINULLA.

Seuraavana aamuna, kun jää taas rinnoista oli sulanut, alkoi Reino
selittää äidilleen eilispäivän tapahtumia. Äiti oli ehdottomasti "aseet
pois" kannalla. Reino taas puolusti sitä mielipidettä, että jos toinen
aloittaa tappelun syyttömästi, saa lyödä takaisin.

— Äläpäs lyö takaisin, niin silloin eivät toisetkaan pojat enää

kehtaa lyödä, selitti äiti.

Reino loi äitiinsä hämmästyneen katseen ajatellen, että äiti

silminnähtävästi ei tuntenut Kukolan poikia, ja kysäisi sitten:

— Mutta jos toinen poika lyö kuitenkin, — lyö vain, eikä välitä
mistään?

Taas oli äiti pulassa, mutta kun hän juuri eilen oli antanut
pojalleen selkään, ei hän voinut peräytyä "aseet pois" kannaltaan,
vaan vakuutti varmasti, että niin pahoja poikia ei ollenkaan
maailmassa olekaan, jotka lyövät, vaikka toinen ei tee edes
vastarintaa.

Reino taas arveli, että hän voisi uskoa sen kyllä muista pojista,
mutta ei missään tapauksessa Kukolan eikä kirkonkylän pojista. Ne
olivat kaikki kerrassaan kenkkuja poikia.

Aamiaisen jälkeen, kun kaikki pesut ja putsaukset oli suoritettu,

lähti Reino pihalle ja alkoi miettiä, mitä maineikasta tänä päivänä
voisi tehdä. Hän päätti lähteä astelemaan metsän rannassa olevaa
Kalliomäen torppaa kohti, siellä oli näet keinu ja — kaksi kaunista
tyttöä, joista varsinkin vanhempi, Elli, oli kylän kaunein tyttö.

Reino ajatteli, miten hän pääsisi torpalle toisten poikien

huomaamatta. Hän aikoi ensin kulkea maantietä myllärin asuntoa
kohti ja viheltää huolettomasti, ikäänkuin hän vain muuten olisi
kävelemässä, ja kun hän sitten olisi tullut metsän sisään, niin kauas,
että aukealta ei enää voitaisi nähdä, päätti Reino poiketa metsään ja
sen kautta kiertää torpan edustalle kahden jykevän männyn väliin
rakennetulle keinulle. Siellä hän aikoi keinua niin, että koje vinkuisi ja
kitisisi oikein kuuluvasti, ja yskiä väliajoilla, jolloin tytöt varmasti
tulisivat katsomaan, kuka siellä keinui. Sehän oli yksinkertainen ja
selvä suunnitelma.

Reino lähti astelemaan maantietä pitkin ja vihelteli kuin huilu. Hän

ei näyttänyt välittävän koko maailmassa mistään muusta kuin
enintään kauniista ilmasta. Mutta hänen sydämensä sykähti, kun hän
ajatteli Kalliomäen Elliä, joka nyt hänen mielestään alkoi olla
maailman kaunein tyttö ja vielä niin kovin mukava tyttö. Hänellä oli
mustat kulmakarvat ja tummanruskeat silmät, joiden hymyily oli niin
lumoava, ettei sitä voinut verrata mihinkään. Ei mikään ollut niin
kaunista.

Äkkiä Reino hätkähti. Peltotiellä hänen edessään tuli maantielle

kaksi poikaa. Ne olivat lukkarin Vaito ja Rantalan Anssu, ja nyt juuri
ne huomasivat Reinon. Ne osoittivat häntä jo sormillaan, joten
piilottautumisajatuskin oli hylättävä. Jos hän taas olisi kääntynyt
takaisin, olisivat pojat varmasti epäilleet hänen aikovan Kalliomäkeen
ja sitä ei Reino millään muotoa tahtonut antaa poikain luulla.

Reino päätti jatkaa matkaansa viheltäen entistä huolettomammin.

Hän pisti kädet housuntaskuihin ja katseli varpaitaan.

— Morjens! Mihin sinä menet?

— Ka, morjens, morjens! Mihinkäs te menette?

— Myllärille!

— Vai niin.

Reino alkoi aavistaa, että nuo toisetkin pojat olivat matkalla

Kalliomäen keinulle. Mitäpä he muuten olisivat kierrelleet vainion
kautta, kun maantietä oli lyhin matka.

— Mihin sinä sitten menet? he tiukkasivat.

— Myllärille minä menen myös, vastasi Reino.

Pojat katselivat epäillen häntä, mutta jatkoivat sitten matkaansa

yhdessä, vaikkapa he hiljaa toivoivatkin toisensa tällä kerralla sinne,
missä pippuri kasvaa.

Reinoa harmitti. Hänessä heräsi jotakin mustasukkaisuudelle

vivahtavaa.

— Olipa tämä nolo yhteensattuma, hän ajatteli ja alkoi miettiä

keinoa, millä sopivalla tavalla pääsisi erilleen joukosta, mutta sitten
hän pelkäsi noiden toisten heti hänen poistuttuaan rientävän
suorinta tietä Kalliomäkeen.
 Siten astelivat pojat hiljalleen maantietä Kalliomäen ohi, mutta he
eivät uskaltaneet luoda torppaan edes silmäystäkään. Päinvastoin he
katselivat aivan vastakkaiselle suunnalle ja koettivat arvailla, miten
pitkä matka oli eräälle vuorelle, joka häämötti kaukana
metsänrannan yläpuolella.

He tulivat metsään ja uskalsivat jo kääntää katseensa sillekin

puolelle tietä, missä Kalliomäki sijaitsi, se kun oli heidän takanaan.
Metsään tultua ei kävelystä enää tahtonut tulla mitään. Sehän oli
aivan hyödytöntä, sillä mitäpä he myllärillä tekivät. Rantalan
venettäkään he eivät vielä uskaltaneet sieltä noutaa.

Anssu seisahtui ensiksi ja kääntyi katsomaan taaksensa aukealle.

— Katsokaa, miten pieneltä Rantalan talo näyttää tuolla aukealla,

hän sanoi jotakin sanoakseen.

Toiset kääntyivät heti takaisin. Heistä oli yhtäkkiä tavattoman

mielenkiintoista huomata, miten pieneltä Rantalan talo tosiaankin
näytti.

— On mar' se pienen näköinen, sanoi Vaito.

— En minä luullutkaan, että se noin pieneltä olisi näyttänyt, tuumi

Reino.

Äänettömyys. Hermostuttava äänettömyys!

— Tuossa on sitten se Kalliomäkikin, sanoi Anssu, joka tällaisissa

asioissa oli vielä hiukan yksinkertainen.

— Siellä kuuluu olevan keinukin, innostui Reino kehumaan.

 — Vai niin, vai on siellä keinu, kysyivät toiset, ikäänkuin asia olisi
ollut aivan uutuus.

— Mennäänpäs katsomaan sitä, ehdotti Anssu, ja toiset suostuivat

heti asiaan.

He saapuivat pian metsän halki kuljettuaan keinulle ja alkoivat

vinguttaa sitä ankarasti. Tytöistä ei kukaan puhunut sanaakaan,
mutta jokainen odotti jännittyneenä heidän ilmestymistään. He
puhelivat kovalla äänellä ja nauroivat huomattavan kirkkaasti
ilmaistakseen läsnäolonsa.

Pian ilmestyikin veräjälle kaksi punaposkista tyttöä. Ne olivat

Kalliomäen Elli, 13-vuotias sievä tyttö, ja hänen vuotta nuorempi
sisarensa. Pojat tervehtivät ja tyttö vastasi.

— Kyllä hän on kaunis! ajatteli Anssu.

— Kylläpä hänellä on kauniit silmät, kauniimmat kuin mitä minä

muistinkaan, tuumaili Vaito ja hänen sydämensä sykähti.

— Maailman kaunein tyttö, päätteli Reino varmasti. Pojat alkoivat

keskustella.

— Me olimme matkalla myllärille, mutta poikkesimme tänne, kun

täällä on keinu. Saako tällä keinua?

— Saa tietysti, vastasi tyttö.

— Tämä on hyvä keinu.

— Onhan se.

Äänettömyys.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookgate.com