Visit https://ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebooks

Godly People Essays on English Protestantism and

Puritanism 1st Edition Patrick Collinson

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/godly-people-essays-on-
english-protestantism-and-puritanism-1st-edition-
patrick-collinson/

Explore and download more ebooks at ebookfinal.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

This England Essays on the English Nation and Commonwealth

in the Sixteenth Century 1st Edition Patrick Collinson

https://ebookfinal.com/download/this-england-essays-on-the-english-
nation-and-commonwealth-in-the-sixteenth-century-1st-edition-patrick-
collinson/

Archbishop Grindal 1519 1583 The Struggle for a Reformed

Church Patrick Collinson

https://ebookfinal.com/download/archbishop-grindal-1519-1583-the-
struggle-for-a-reformed-church-patrick-collinson/

From Recognition to Reconciliation Essays on the

Constitutional Entrenchment of Aboriginal and Treaty
Rights 1st Edition Patrick Macklem
https://ebookfinal.com/download/from-recognition-to-reconciliation-
essays-on-the-constitutional-entrenchment-of-aboriginal-and-treaty-
rights-1st-edition-patrick-macklem/

Essays on International Law and Practice 1St Edition

Edition Rosenne

https://ebookfinal.com/download/essays-on-international-law-and-
practice-1st-edition-edition-rosenne/
The Most Dangerous Cinema People Hunting People on Film
1st Edition Bryan Senn

https://ebookfinal.com/download/the-most-dangerous-cinema-people-
hunting-people-on-film-1st-edition-bryan-senn/

China Candid The People on the People s Republic 1st

Edition Sang Ye

https://ebookfinal.com/download/china-candid-the-people-on-the-people-
s-republic-1st-edition-sang-ye/

The Cambridge Companion to Puritanism 1st Edition John

Coffey

https://ebookfinal.com/download/the-cambridge-companion-to-
puritanism-1st-edition-john-coffey/

Essays on Deleuze 1st Edition Daniel W. Smith

https://ebookfinal.com/download/essays-on-deleuze-1st-edition-daniel-
w-smith/

Essays on Genocide and Humanitarian Intervention 1st

Edition Edition Guenter Lewy

https://ebookfinal.com/download/essays-on-genocide-and-humanitarian-
intervention-1st-edition-edition-guenter-lewy/
Godly People Essays on English Protestantism and
Puritanism 1st Edition Patrick Collinson Digital Instant
Download
Author(s): Patrick Collinson
ISBN(s): 9780826436474, 0826436471
Edition: 1
File Details: PDF, 37.11 MB
Year: 2003
Language: english
GODLY PEOPLE
This page intentionally left blank
GODLY PEOPLE
Essays on English
Protestantism and
Puritanism

Patrick Collinson

THE HAMBLEDON
PRESS
Published by The Hambledon Press
35 Gloucester Avenue, London NWI TAX

ISBN090T628 15 X

History Series 23

British Library Cataloguing in Publication Data

Collinson, Patrick
Godly people: essays in English Puritanism and
Protestantism - (History series; 23)
1. Protestantism — History 2. Puritans — England —
History 3. England - Church history - 16th century
4. England - Church history - 17th century
5. England - Church history - 18th century
I. Title II. Series
280'. 4'0942 BR756

Patrick Collinson 1983

Printed in Great Britain by

Antony Rowe Ltd, Chippenham, Wiltshire
 CONTENTS

Acknowledgements vii
Introduction ix
1 The Godly: Aspects of Popular Protestantism 1
2 The Reformer and the Archbishop: Martin Bucer and
an English Bucerian 19
3 Letters of Thomas Wood, Puritan,
1566-1577 45
4 If Constantine, then also Theodosius: St Ambrose and
the Integrity of the Elizabethan Ecclesia Anglicana 109
5 Sir Nicholas Bacon and the Elizabethan Via Media 135
6 Episcopacy and Reform in England in the Later
Sixteenth Century 155
7 The Authorship of A Brieff Discours off the Troubles
Begonne at Franckford 191
8 Calvinism with an Anglican Face: The Stranger Churches
of Early Elizabethan London and their Superintendent 213
9 The Elizabethan Puritans and the Foreign Reformed
Churches in London 245
10 The Role of Women in the English Reformation
Illustrated by the Life and Friendships of Anne Locke 273
11 A Mirror of Elizabethan Puritanism:
The Life and Letters of 'Godly Master Dering' 289
12 The 'Nott Conformytye' of the Young John Whitgift 325
13 John Field and Elizabethan Puritanism 335
14 The Downfall of Archbishop Grindal and its Place in
Elizabethan Political and Ecclesiastical History 371
15 Cranbrook and the Fletchers: Popular and Unpopular
Religion in the Kentish Weald 399
VI

16 The Beginnings of English Sabbatarianism 429

17 Magistracy and Ministry: A Suffolk Miniature 445
18 Lectures by Combination: Structures and Characteristics
of Church Life in 17th-Century England 467
19 'A Magazine of Religious Patterns': An Erasmian Topic
Transposed in English Protestantism 499
20 Towards a Broader Understanding of the Early Dissenting
Tradition 527
Appendix 563
Index 565
 ACKNOWLEDGEMENTS

The articles collected here were originally published in the following places and
are reprinted by the kind permission of the original publishers.

1 This chapter appears here for the first time.

2 Journal of Religious History, Vol. 6 (1971), 305-30.
3 Bulle tin of th e Ins ti tu te of His torical R esearch,
Special Supplement No. 5 (1960).
4 Journal of Ecclesiastical History, Vol. 30 (1979), 205-29.
5 Historical Journal, Vol. 23 (1980), 255-73.
6 Studies in Church History Vol. 3, ed. G.J. Cuming
(E.J. Brill, Leiden, 1966), 91-125.
7 Journal of Ecclesiastical History, Vol. IX (1958), 188-208.
8 Reform and Reformation: England and the Continent c. 1500- c. 1750.
Studies in Church History Subsidia 2, ed. D. Baker (Oxford, 1979),
71-102.
9 Proceedings of the Huguenot Society of London, Vol. 20 (1964), 528-55.
10 Studies in Church History, Vol. 2, ed. G. J. Cuming (1965), 258-72.
11 Friends of Dr. Williams's Library Annual Lecture 1965.
12 Journal of Ecclesiastical History, Vol. 15 (1964), 192-200.
13 Elizabethan Government and Society: Essays Presented to
Sir John Neale, ed. S.T. Bindoff, J. Hurstfield and
C.H.Williams (Athene Press, London, 1961), 127-62.
14 The English Commonwealth 1547-1640: Essays in Politics and
Society Presented to Joel Hurstfield, ed. P. Clark, A.G.T. Smith
and N. Tyacke (Leicester University Press, 1979), 39-57, 219-27.
15 Reformation Principle and Practice: Essays Presented to
A.G. Dickens, ed. P.N. Brooks (Scolar Press, London, 1980), 173-202.
16 Studies in Church History Vol. 1, ed. C.W. Dugmore and
C.Duggan( 1964), 207-21.
Vlll

17 Reformation, Conformity and Dissent: Essays in Honour of

Geoffrey Nuttall, ed. R.B. Knox (Epworth Press, London, 1977), 77-91.
18 Bulletin of the Institute of Historical Research, Vol. 48 (1975), 181-213
19 Renaissance and Renewal in Christian History.
Studies in Church History, Vol. 14, ed. D. Baker (Blackwells,
Oxford, 1977), 223-49.
20 The Dissenting Tradition: Essays for Leland H. Carlson,
ed. C. Robert Cole and Michael E. Moody (Ohio University Press,
Athens, Ohio, 1975), 3-38.
 Dedicated to the memory and lasting inspiration
of my mentors in Elizabethan Studies,
S.T. Bindoff, Joel Hurstfield and, primus inter pares, J.E. Neale
This page intentionally left blank
 PREFACE

The articles and essays retrieved in this volume are the casual litter
strewn in the wake of half a lifetime of research devoted to the second
and third generations of English Protestantism. They make a
companion volume, however unworthy, for the first generation
Reformation Studies already published in this series by my friend,
sometime colleague and esteemed mentor, Professor A.G. Dickens.
Some of the sons and grandsons of the English Reformation, the 'hotter
sort', were known to their contemporaries as 'puritans', but they called
themselves 'the godly'. Hence the title, Godly People. When my
supervisor, Sir John Neale, suggested to me in October 1952 that I
should work on the Elizabethan puritans I had scarcely heard of these
people. Two years later he said: 'Collinson, I like to think of you
spending the rest of your life on this subject'. I laughed inwardly at the
thought, having firm plans to escape into other centuries and research
topics. But Neale was right and almost thirty years later I am still where
I was then, an unsuccessful escapologist, striving to understand the
religious culture of post-Reformation England and its implications for
the politics, mentality and social relations of the Elizabethans and
Jacobeans. When I started there were no more than two or three other
researchers with kindred interests in the whole country and it seemed in
no way absurd to select the Elizabethan puritan movement in
something like its entirety as the subject of the doctoral thesis which I
presented in 1957. Marshall Moon Knappen had published in 1939 a
magisterial book called Tudor Puritanism, but nothing of much
consequence had been done since. The task which I set myself was to
complement and perhaps even in some respects improve upon Knappen.
Whether I succeeded in any measure readers and reviewers were able to
judge when my book The Elizabethan Puritan Movement appeared in
1967.
The situation by then was altered. The number of historians
interested in post-Reformation religious history in all its aspects had
multiplied, and it has continued to increase almost exponentially, in
spite of the discouragement meted out by academic retrenchment. Of
the making of theses, articles and books on Puritanism there appears to
be no end, a living reminder of the wisdom of King Solomon in
Ecclesiastes 11.12. In the seventies, a biennial colloquium devoted to
Xll
English Reformation studies regularly brought together fifty or more of
the younger researchers, who between them have left scarcely a stone
unturned on the broad strand of sixteenth and seventeenth-century
ecclesiastical history.
Meanwhile a giant of a book had appeared, Keith Thomas's Religion
and the Decline of Magic (1974), reducing the efforts of Mr. Thomas's
contemporaries to pygmy proportions. The scope of the religious
history of the early modern period, increasingly reclassified as the
history of 'mentalities', was at once vastly extended. Religious
historians of an earlier vintage were forced to stumble out of the
narrow confines of conventional studies into a more brilliant day,
blinking and rubbing their eyes as they strove to absorb new images and
entities: witchcraft, magic, astrology, healing, divination, dreams, hopes
of the Millennium, paranoid fears of the Jesuits, witches and the
threatening, feckless poor. Christopher Hill announced that religious
historians were no longer interested in what people were supposed to
believe but in what they in fact believed, and even more with the uses
to which their beliefs were put, the profoundly difficult problem of
function.
In the early eighties the agenda has shifted again, away from the
'hotter' religious minorities and the more exotic forms of alternative or
surrogate religion towards the conformable social majority. Now at last
we may discover that the bulk of our Elizabethan and Jacobean
ancestors were neither spiritual supermen nor pagan folklorists but
humdrum, conventional Christian believers of the kind we encounter
two centuries later in the novels of Eliot and Trollope: as careful in the
practice of their religion as in the drafting of a will or the making of a
marriage contract. I suppose that we always knew that but thirsted for
a little excitement. Scholarly interest in Puritanism may now have
outlived its capacity to arouse an excited response. Gone are the days
when Professor Neale punctuated his Monday evening seminar with the
eager question: 'Was he a puritan? Was he a radical?' In a routine
undergraduate lecture I attended in Oxford in the summer of 1981, Dr.
Christopher Haigh confessed that he was heartily sick of the godly, and
he seemed to strike an answering chord. It is time for me to tuck up my
articles and occasional pieces in this stout volume and to utter no more
on the subject, unless compelled to do so by main force.
No attempt has been made to correct the essays or to bring them up
to date, although they are doubtless pitted with the pock-marks of
error and often quaintly old-fashioned in their perspectives. When I
wrote 'The Role of Women in the English Reformation Illustrated by
 Xlll

the Life and Friendships of Anne Locke' feminist history was scarcely
visible, a cloud on the horizon the size of a man's (or rather a person's)
hand. And it was felt necessary to apologise for the term 'grass roots' as
an exotic Americanism. Some will see it as a distortion of the true
position for the earlier articles to have assumed a measure of coherence
and purposeful political integration in Elizabethan Puritanism which
some historians (among them Professor G.R. Elton) have since come to
doubt. However it has seemed best to make no concessions to recent
'revisionism' but to publish the articles without alteration, as the record
of one historian's developing perceptions. And revisionism will have
gone too far if it forgets the existence of John Field and ignores the
militant and genuinely revolutionary programme of the extreme wing
of Elizabethan Puritanism. The point of my early studies, and one
which still stands, was to demonstrate that if extreme Puritanism was
the ideology of a minority within a minority, its methodology of
propaganda and political agitation was all the more impressive.
In my recent book The Religion of Protestants (1982) I
acknowledged many debts to friends and fellow workers. On this
occasion it is only necessary to add my thanks to Martin Sheppard of
the Hambledon Press for the remarkable speed and efficiency with
which he has brought this enterprise to fruition, a shining example to
larger publishing houses. And for help with the illustrations I
acknowledge with gratitude the invaluable assistance of John and Mary
Todd of St. Bees, Cumbria; of the Reverend John Bridgen and the
Parochial Church Council of St. Mary's church, Denham, Suffolk; and
of Dr. Christopher Haigh of Christ Church, Oxford.

PATRICK COLLINSON
This page intentionally left blank
 1
THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM

"The godly" was the appellation preferred by those sixteenth-century

Englishmen whose unsympathetic neighbours called them "puritans",
"precisians", and, with an equally derogatory intent, "saints" and
"scripture men". The same people knew themselves as "gospellers"
(and even as "hot gospellers") and as sincere "professors" of true
religion. Evidently, what is called puritanism in many of the sources
cannot be readily distinguished in the field from mere protestantism,
the protestantism, that is, of the convinced, the instructed and the
zealous. To define "puritanism" with respect to the actual conditions
obtaining in the local community, it may not be necessary to refer to
the issues of conscience which in learned circles divided puritans from
those we are bound, for want of a less anachronistic label, to call
Anglicans. One must, however, exercise some appreciation of the
peculiarities in behaviour and ethos which distinguished those
individuals and households whose protestantism was more than a
formality. As for those who pursued a more conventional way of life, it
hardly assists our understanding of the realities of the Elizabethan
religious situation to describe them, as R.G. Usher did, as "loyal
Anglicans"!1
The isolation of the practising protestant element in society was not
as complete as it would have been in a wholly alien, catholic
environment. Yet it is clear that "puritan", no less than "lollard" in the
past, and "huguenot" across the Channel, was a social stigma,
expressing distaste for a singular way of life, and popular rather than
polite in its origins, as these stereotyped complaints will show: "I
perceive you are a puritan outright, you are one of these new men that
would have nothing but preaching. It was never merry world since that
sect came first amongst us". "A shame take all professors, for they are
all dissemblers and liars". "'Oh', say the scorning railers, 'now this holy
man will go to heaven in a hay-barn, now these puritans flock
together' ":2 Clearly, the discussion of the early puritan movement
1 R.G. Usher, "The People and the Puritan Movement", Church Quarterly Review, Iviii
(1904), pp. 103-18; and in his The Reconstruction of the English Church (New York,
1910), i, pp. 244-81.
2 I.E., A dialogue between a vertuous gentleman and a popish priest, (1581), Sig. Bviiiv;
words attributed to John Huckford of Elm stead in proceedings in the Archdeaconry Court
of Colchester 1591, Essex Record Office, D/ACA/19, fo. 226r; Bartimaeus Andrewes.
Certaine verie worthie godlie and profitable sermons, (1583), p. 185.
2 GODLY PEOPLE
must be given a sociological reference. A recent study of the theological
difference between Anglicanism and puritanism has exposed the
superficiality of some of the classical accounts of English church
history in this period. But one may question the claim to have
uncovered "the basis" of the conflict in theology alone.3
The progressive protestant cause in Elizabethan England can be
compared to a tripod, consisting of puritan preachers, adherents and
sympathizers among the nobility and gentry, and the popular element
which contemporaries normally had in mind when they spoke substant-
ively of "the godly". Much remains to be learned of the structure of the
puritan movement in each of these areas of support, and the points of
interdependence and incompatibility between them will repay closer
attention. Clerical puritanism is the most adequately explored: for
"puritan" in much of the literature, read "puritan minister". A more
recent discovery has been the reliance of progressive protestantism on
the patronage of the landed classes, a dependence less complete than
that of the catholic recusant community, but probably the key to the
fluctuations in its local and national fortunes. By comparison, the
contribution of the lower orders remains an unknown quantity. A
general awareness of the disposition towards protestantism of the
middling and "industrious sort of people" has sustained the work of
sociologists and social historians, and most recently has guided Dr.
Christopher Hill's penetrating studies of the non-theological motives
and implications of puritanism. 4 In this sense, there has been no lack of
sociological interpretation. But concern with the end-products (or
by-products?) of the puritan ethic has not always assisted the social
study of religion itself, which should have as one of its main objects in
this period precise knowledge of the structures of protestantism and
puritanism. On the other hand, reformation studies as pursued by the
church historians have as yet made little use of the techniques of
religious sociology perfected elsewhere.
This paper will contain three elementary contentions: that the
preaching and assimilation of the primary protestant doctrines in
Elizabethan conditions set up processes which were calculated to divide
and even to dissolve the parish as the essential unit of ecclesiastical
organization; that the popular protestant element in Elizabethan
society was not subordinate to the preachers, but possessed of a mind
and a will of its own, to which the conduct of the puritan minister,
including his own nonconformity, was partly a response; and that the
3 J.F.H. New, Anglican and Puritan: The Basis of their Opposition, 1558-1640, (London,
1964).
4 Economic Problems of the Church from Archbishop Whitgift to the Long Parliament,
(Oxford, 1956); Society and Puritanism in Pre- Revolutionary England, (London, 1964).
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 3

character of popular protestantism inevitably tended towards con-

gregational independency. Little claim of originality can be made for
observations which for the most part have occurred, some of them in
developed form, in Christopher Hill's Society and Puritanism in Pre-
Revolutionary England. The object of this essay is to continue the
exploration of these themes, and to provide illustrative material from
the county of Essex, a locality already deeply penetrated by protestant
influences in the Elizabethan period.
This discussion will lack foundations which, in an age of scientific
history, may be thought indispensable for the serious treatment of
popular religion. There are as yet no local studies of the kind which
would allow us to estimate the numerical strength of the godly element
in Elizabethan society, or to give an exact account of its geographical
distribution. It may be that the lack of any formal criterion by which
to identify convinced and active protestants will exclude a statistical
treatment of these problems. One is left with the general impressions
built up from the literature of the period, ecclesiastical visitation and
court records, and the documents accumulated by the puritans them-
selves.5 "Professors" were a minority group, perhaps even a small
minority if we accept the gloomy assessment of the observer who wrote
in the year of the St. Bartholomew massacres in France that "it is
terrible to consider that not every fortieth person in England is a good
and devout gospeller (unless it be in London)".6 The godly were thinly
distributed and even totally absent in those dark corners where there
was little or no preaching; more or less strongly represented in London,
Essex, and East Anglia, as well as in the weald of Kent and Sussex,
much of the east and central midlands, parts of Lincolnshire and the
west country, and in market and port towns elsewhere.
This paper also evades any attempt at a sociological or occupational
analysis of Elizabethan protestantism. Precise knowledge of this kind
must support any but the most speculative attempt to link religious and
and ethical with social aspirations. But the argument to be developed
here hardly depends upon it, and can take refuge in crude social
categories. Puritan preachers often spoke of "the people", as when that
gifted organizer and propagandist John Field remarked that if con-
stitutional methods should fail to establish the presbyterian discipline,
"it is the multitude and people that must bring the discipline to pass

5 Especially the collection of papers originally made by John Field and calendared by A. Peel
as The Seconde Pane of a Register, 2 vols., (Cambridge, 1915). The provenance of the
documents in the collection is itself an indication of the distribution of the puritan
movement. Hereafter quoted as Seconde Parte.
6 Quoted, H. N. Birt, Tne Elizabethan Religious Settlement, (London, 1907) p. 435.
4 GODLY PEOPLE
7
which we desire". Differences of rank were scrupulously observed in
the seating and other arrangements at sermons and other puritan
assemblies. Yet as the preachers used the expression, "the people"
embraced all except the clergy and persons of quality, a concept as
classless as that of the Christian laos to which it was related, but often
restricted by implication to those of proven godliness. In practice, this
element in the puritan parish can hardly have been representative of
what, since the industrial revolution, has been understood by "the
common people". Christopher Hill must be right to locate puritanism in
the ranks of the economically independent. It is significant that almost
the only specific reference to poverty in the minutes of the Dedham
classis, a conference of preachers which met in the clothing towns of
the Essex-Suffolk border, concerned some "froward poor men" of the
village of Wenham, who were "every way disordered". In Dedham
itself, the vicar and lecturer, together with the headboroughs, under-
took a quarterly inspection of the depressed and "suspected" places of
the town, with an eye to relieving those in want and correcting "the
naughty disposition of disordered persons". This was evidently a
slumming operation, conducted among those living below the median
line of decency, and in all probability excluded by their extreme
poverty from active membership of the congregation.8 No doubt "the
people" who were caught up in the absorbing round of puritan
"exercises" were for the most part householders and their wives,
together with the more receptive of the servants who were catechized at
home and, at Dedham as in many other towns, were required to
accompany their masters to sermons and lectures. And to quote Dr.
Hill: "There is little doubt that when sixteenth and seventeenth century
Puritans spoke of 'the people' in connection with church government,
they excluded the very poor".9
The godly might enjoy dominance, if they included persons of
substance, or they might find themselves in a relatively unfavourable
position. But most places exposed to puritan preaching were likely to
experience a cleavage at some point in the community. It was a stock
argument of anti-puritan invective that the preachers set their towns at
variance, whereas the non-preachers they affected to despise were past-
masters at the art of reconciling their quarreling parishioners at the
ale-bench. Of the puritan ministers of the Kentish weald it was said:
7 P.R.O., Star Chamber 5 A 49/34, deposition of Thomas Edmunds.
8 The Presbyterian Movement in the Reign of Queen Elizabeth, as Illustrated by the Minute
Book of the Dedham Classis, 1582-1589, ed. R.G. Usher (Camden Soc., 3rd ser., viii, 1905),
pp. 71,100. Hereafter quoted as P.M.
9 Hill, Society and Puritanism, pp. 474, and 12444,443-81, passim.
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 5

Hath not Minge brought Ashford from being the quietest town of Kent
to be at deadly hatred and bitter division? What hath Casslocke done at
Chart? ...
Hath not Eelie set Tenterden, his parish, together by the ears, which
before was quiet? What broil and contention hath Fenner made in
Cranbrook, and all the rest likewise in their several cures?

The more uncompromising of puritan spokesmen scarcely troubled to

deny the charge, but fell back on those New Testament passages which
emphasized the divisive action of the Gospel. "Can ye put fire and
water together, but there will be a rumble?"1 ° !
Yet few ministers with a settled cure or preaching charge desired to
exercise their ministry on any other basis than that of the parish. The
reformed theology to which they subscribed sustained a high doctrine
of the visible church, which was constituted by the sincere
adminstration of word and sacraments, not by the quality of
discipleship displayed by its members.- The church in an ideal sense
might be limited to God's elect, but there was no question of
identifying those who had received a true inward calling, or of
organizing them into an exclusive church. Rather the belief that the
elect were scattered throughout the church visible was a powerful
incentive to labour for the general provision of a godly preaching
ministry and of an all-embracing parochial discipline. When John More,
the "apostle of Norwich", called for a supply of preachers for those
who had never heard in Norfolk, it was "the people of the Lord" whose
salvation he desired.11 If the puritan clergy had been free to employ
the discipline which they believed to be an integral part of the pastoral
ministry, obedience to the gospel would have been impressed on the
whole parish. None of their parishioners could have voluntarily
excluded themselves from participation in the Lord's supper, still less
from the systematic instruction and the searching examination which
would have preceded it. The famous Richard Greenham of Dry Drayton
could recommend that at the first commencement of a preaching
ministry, there should be no ministration of the communion until a
period of intensive teaching followed by "some requisite trial" could
ensure that the sacrament would not be abused. Yet a London minister
who claimed to reserve the sacraments to such as he knew to be
"faithful" could insist that all his parishioners were "faithful, holy, free
people", with the exception of a single household. The separatist Henry
10 Seconde Parte, 1, p. 238; A dialogue concerning the strife of our church, (1584).
11 John More, Three godly and fruitful sermons, (Cambridge, 1594) pp. 66-9.
6 GODLY PEOPLE
Barrow, the recipient of this information, was to conclude with disgust
that "these men still would have the whole land to be the church, and
every parish therein a particular congregation of the same".12
As a theological conviction, the reformed ecclesiology sustained the
prophetic ministry to the whole of society to which the puritan
preacher believed himself called. But his pastoral experience was likely
to lead to quite contradictory notions of the church, if, like many
members of the Dedham classis, his ministry was withstood by
"untoward", "disordered" and "negligent" persons,13 and if its most
conspicuous success consisted in evoking the voluntary response of a
select group within the parish. In effect, the successful preacher made
converts, who were lifted out of their background into a new ex-
perience. In France or the Netherlands they would have formed the
nucleus of wholly separated reformed churches, which would have
acquired the institutions of the Calvinist ministry and discipline.
Writing to his friends in north Devon in 1562, a Somerset preacher
could refer to an individual "lately turned to the Lord". In
Northamptonshire, twelve years later, where protestant preaching was
still an innovation, the ministers spoke of those who were "going
forward" and of "the number of those that have been won by
preachers", variously estimated at twelve or twenty persons in one
parish. At Lawshall, in Suffolk, ten years later still, the first three years
of regular preaching had led to "a stirring of many ... to seek the Lord
in his word". Those stirred to be seekers were about fifty strong.14
Inevitably, those who found themselves using this language tended
to regard their "forward" people as constituting the church of God in a
special sense. "If God have any church or people in the land", it could
be said, "no doubt the title is given them". Such expressions as "the
brethren" and "the godly brotherhood" could acquire a narrow
exclusiveness, "denying in very deed the name of a brother to be proper
unto any, but unto such as are of their own faction and opinion".15
Calvin's doctrine of the church and its relation to the Christian state
could not be held indefinitely in its original form apart from the
effective practice of a church order of the type which Calvin himself
had laboured to establish in Geneva. Nor, for that matter, was any part
of Calvin's theology separable from his practical achievement. It was
12 John Rylands Library, Rylands English MS. 524, fo. 2 r ; Writings of John Greenwood,
1587-1590. ed. L. H. Carlson, (Elizabethan Nonconformist Texts, iv, 1962), pp. 183-5;
Writings of Henry Barrow, 1587-1590, ed. L. H. Carlson, (Elizabethan Nonconformist
Texts, iii, 1962), p. 558.
13 P.M., passim.
14 Brit. Mus., MS. Lansdowne 377, fo. 21;Seconde Parte, i, p. 122; Brit. Mus., MS. Additional
38492, fo. 107.
15 A dialogue, concerning the strife of our church, p. 49; P.R.O., Star Chamber 5 A 49/34,
deposition of John Johnson.
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 7

applied rather than pure theology, not an abstraction which could be

easily assimilated in a church and society of a radically different type.
By the end of the century, the English divines were altering the balance
of Calvin's original synthesis, placing novel emphases on experience and
assurance, piety and ethics, enlarging the concept of covenant. These
developments, which amounted to the emergence of a distinct system
of English puritan divinity, can be interpreted as the domestication of
Calvinist doctrine to fit the needs of voluntary societies of the godly
whose godliness enjoyed an independence of the ordered, sacramental
life of the church which Calvin, for one, would have found undesirable.
It was a domestication in the most literal sense, for, as Christopher Hill
has amply shown, the household had become the essential unit of
puritan religion rather than the parish.16
Initially, the society of the godly was not introverted. On the
contrary, its raison d'etre was thought to be general and complete
reformation. "I pray you neighbour", the puritan was encouraged to
say, "Let us go together to such a sermon or such a godly exercise, and
I will go with you")-1 Yet the vivid experience of integration and
fellowship within the minority group necessarily had its exclusive
aspects. The local historian must tell us, if he can, how far an incipient
separatism was carried into marital, commercial and general social
dealings. Thomas Edmunds, a London parson with experience of the
classis led by John Field, gave evidence that the godly, "as much as
they might conveniently, refrained to buy or sell or usually to eat or
drink with any person or persons which are not of their faction and
opinions, or inclining that way". 18 But this was said in pursuit of a line
of reasoning suggested to him by counsel for the attorney general in
Star Chamber proceedings. Presumably the godly-minded shunned
ale-houses — "a little hell" according to one writer 19 — and avoided
bowling-alleys and the more sophisticated forms of recreation provided
in Southwark and other London suburbs. Leisure time which might
otherwise have been spent in idle pastimes was assiduously devoted to
public religious "exercises", which in rural areas at least were voluntary
and brought together a regular clientele of "gadders to sermons" from a
wide circle of parishes. "I could like the better", complained one Essex
critic, "if the preaching might be only upon the sabbath day; but now
they run in the week-days and leave their business and beggar them-
selves. They go to other towns also, which is a pity that it is suffered. It
is a great disorder". "If you can trot to sermons", a group of Essex men
16 Hill, Society and Puritanism, pp. 443-81.
17 Andrewes, Certaine verie worthie sermons, p. 186. The italics are in the original.
18 P.R.O., Star Chamber 5 A 49/34, deposition of Thomas Edmunds.
19 A dialogue concerning the strife of our church, p. 6.
8 GODLY PEOPLE
were told by the archdeacon's official, "we will make you trot to the
courts".20
Areas which were well-served with godly learned ministers could
furnish a number of Sunday afternoon and weekday lectures, and, in
the earlier years of Elizabeth, the gatherings of preaching clergy for
public conference known as "prophesyings". In Essex, for example,
these took place at Colchester, Chelmsford, Horndon-on-the-Hill,
Maldon, Brentwood and Rochford. When the prophesyings were
officially suppressed in the southern province in 1577, they were
replaced in many centres by "exercises", which differed from the
earlier institution only in the restriction of the public part of the
proceedings to a single sermon. On the frequent occasions when
calamitous or challenging events prompted the unauthorized pro-
clamation of a day of public fasting, several hours would be spent in
preaching, and more than one speaker would take part. Some fasts
served as "preparations" for solemn administrations of the communion,
which drew communicants from many parishes, and were sometimes
held in gentlemen's houses or in the open air. Those who "gadded" to
sermons met in their homes in the evenings in what were potentially
conventicles, often to take part in formal "repetition", a kind of
catechizing in which the doctrine delivered earlier in the day was
rehearsed, on other occasions for more or less spontaneous reading and
prayer.21 These forms of religious activity, none of which was
parochial, provided the basic pattern of life for the godly, the fixed
events around which other things must have had to take their place. For
the puritan exorcist, John Darrell, in the last decade of the century,
they provided the frame or reference in which to recollect his
movements. Monday, for example, was "the day of the common
exercise" at Burton-on-Trent.22 So familiar and well-established were
these habits by the early seventeenth century that the so-called
non-separating congregationalists could justify their somewhat perverse
adherence to the established church by pointing to the effective
toleration of such assemblies, "wherein none are present by constraint,
and where the service-book doth not so much as appear". William Ames
wrote with good reason of the "thousands in England" whose views
were almost indistinguishable from those of the separatists, but who
20 George Gifford, A briefe discourse of... the countrie divinitie, (1582), fo. 43V; Brit. Mus.,
MS. Additional 48064, fo. 79V.
21 For the prophesyings, see S.E. Lehmberg, "Archbishop Grindal and the Prophesyings",
Historical Magazine of the Prot. Episcopal Church, xxxiv, (1965), pp. 87-145; and for all
these practices, P. Collinson, "The Puritan Classical Movement in the Reign of Elizabeth I"
(London Univ. Ph.D. thesis, 1957), esp. chaps. 3, 4, 7 vi, 8 i.
22 Samuel Harsnet, A discovery of the fraudulent practises of John Darrel, (1599), pp. 270-1.
23 A manudiction for M. Robinson, (1614), Sigs P4V, Ql r ; 4r ; cf. Perry Miller, Orthodoxy in
Massachusetts, 1630-50; A Genetic Study, (Cambridge Mass., 1933), pp. 75-101.
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 9
23
remained members of the ordinary parishes there".
That these patterns of behaviour were socially disturbing needs no
further emphasis. They were also a solvent of the ecclesiastical parish,
and, ultimately, of the national church grounded on the parochial
principle. The process can be closely observed in Essex, where the local
records, and especially the act books of the archdeaconry courts of
Essex and Colchester, are exceptionally informative. 24 A large number
of entries in the act books confirm that the godly of Essex were assured
that a church service was "no service, unless there be a sermon",25 and
that those who were saddled with a non-preaching or otherwise
unacceptable incumbent made a practice of travelling elsewhere on
Sundays. (Their gadding on other days was never a matter of
presentment or enquiry in the archdeacons' courts.) For example,
Thomas Woodham of Purleigh, one of six parishioners cited in 1585,
admitted "that he goeth to other places, viz., sometimes to Maldon,
sometimes to Danbury, sometimes to Langford, where the word is more
purely preached". Three parishioners of St. Nicholas's, Colchester,
swore "flatly that they will not come because of the simplicity of our
minister, Mr. Shilbury. Howbeit, they go to other places for
instructions".26 Similar cases occur from other Colchester parishes, and
from East Donyland, Greenstead by Colchester, Fering, Ramsey,
Tendring, Hatfield Peverel, Goldhanger, Great Sampford and Nessing,
all in the archdeaconry of Colchester, and all between 1582 and
1587;27 And in the archdeaconry of Essex, from Great Burstead, Cold
Norton, Woodham Mortimer, Woodham Ferrers, Doddinghurst, Steeple,
Great Sutton, Sandon, Stock, Shopland, Canewdon, East Tilbury,
Bobbingworth, Chignal, Little Leighs, Ramsden Bellhouse, Stow Maries
and Nazeing, all between 1583 and 1591.28
In some of these places there were parishioners who refused to
receive the communion at the hands of their own minister, and who
communicated elsewhere, like one Cold Norton man who, in a revealing
phrase, spoke of receiving "with Mr. Gifford, vicar of Maldon". 29 The
24 Essex Record Office, D/AEA, D/ACA. This paper makes use of AEA 9-15 (1575-92) and
ACA 10-19 (1581-93). Hereafter quoted as AEA, ACA. I am indebted to Mr. F. G.
Emmison, sometime County Archivist of Essex, and to his colleagues of the Essex Record
Office, for the facilities granted to consult these valuable act books, and for many
incidental courtesies.
25 Statement by Richard Yawlinge of Woodham Mortimer in proceedings in the Archdeaconry
Court of Essex, 15 April 1584, AEA/12, fo. 90V.
26 AEA/12, proceedings of 12 Sept. 1585; ACA/14, fo. 50*.
27 ACA/14, fos. 18V, 19r, ACA/10, fos. 46V, 51V, 66', 75r, 107V, ACA/12, fos. 60', 112^,
ACA/16, fo.8v.
28 AEA/12, fos. 40r, 89', 90V, 131V, and proceedings of 22 July 1584, 25 May 1585, AEA/13,
proceedings of 19. Jan., 20 Jan., 14 Sept. 1587, and fo. 190, AEA/14, fos. 10', 55V,
AEA/15,fo. 193r.
29 AEA/12, fo. 89*.
10 GODLY PEOPLE
same prejudice would lead the godly to import an acceptable minister
for the baptism of their children.30 So ineradicable were these habits
that in 1587 eight parishioners of Shopland were licensed to go
elsewhere when there was no sermon in their own church, provided that
not more than two absented themselves on any one occasion. In the
following year, six men of Canewdon applied for a similar
dispensation.31 It would, of course, be an oversimplification to say that
parish boundaries were only broken by those starved of nourishment at
home. The godly ministers themselves stood in danger of losing their
auditory if a rival attraction proved too strong. This was the fate of
Robert Lewis, a Colchester minister who failed to compete with the
popular town preacher, George Northey, and asked his brethren of the
Dedham classis for a ruling "that a pastor should have his own people".
In London the same problem, internal to the puritan movement itself,
prompted the publication of a dialogue "persuading the people to
reverence and attend the ordinance of God in the ministry of their own
pastors".32
There is valuable evidence in the Essex archdeaconry records,
supported from other sources, of the analogue of "gadding": the
gathering of the godly in house-meetings of the kind which Bishop
Aylmer called "night conventicles".33 These took place typically on
Sunday evenings, a time which is set aside for such "exercises" by
Nicholas Bownd, John Udall and other puritan writers in their
discussion of the proper use of the sabbath.34 But in Maldon there
seem to have been very few evenings when George Gifford failed to be
in company with some of the godly of the town in one or other of their
houses.35 We have evidence, most of it from the 1580s, of night
conventicles in the following Essex communities: Strethall, (an early
occurrence, in 1574), Aythorp Roding, Maldon, Wethersfield (upwards
of twenty persons), East Hanningfield (twelve men and eleven women
named, three of them from other parishes), Great Wakering (seven men
named), Cold Norton, Laindon Hills, Rayleigh and Hornchurch (a very
heterodox group with marked separatist and even anabaptist leanings,
and so in a rather different category).36
30 ACA/18, fo. 132, AEA/12, fos. 93V, 94'.
31 AEA/13, proceedings of 19 Jan. 1587; AEA/14, fo. 19*.
32 P.M., pp. 30, 62; Sophronistes. A dialogue, perswading the people (etc.), (1589).
33 John Strype, Life of Aylmer, (Oxford, 1821), p. 71.
34 Bownd, The doctrine of the sabbath, (1595), pp. 210-22, 23546; Udall, Two sermons of
obedience to the gospell, in Certaine sermons, (1596), Sig. I i iiijr.
35 Essex Record Office, Maldon Borough Records, D/B/3/3/178, D/B/3/3/442/2.
36 Inner Temple Library, MS. Petyt 538/47, fos. 492-3; Brit. Mus., MS. Lansdowne 157, fo.
186; evidence for Maldon cited in previous note; Richard Rogers, Seaven treatises, (1605),
pp. 497-8; AEA/12, fos. 1034*, 115M6I, 266r-7v, and Brit. Mus., MS. Additional 48064,
fos. 85v-6r; AEA/12, fo. 92V; ibid., fo. 89*; ibid., fo. 199'; AEA/13, proceedings of 21
Febr. 1587; AEA/12, fo. 112V, AEA/14, fo. 85.
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 11
At Aythorp Roding, on a typical occasion, the godly met in the
house of one Davies, "to the number of ten persons or thereabouts of
his kindred and neighbours, being invited thither to supper". Over the
meal, "they then conferred together of such profitable lessons as they
had learned that day at a public catechizing". After supper, some
"attended to one that read in the Book of Martyrs", and the rest to
John Huckle, the vicar, then under suspension, who was "in company
with them, and was reading by the fireside a piece of a catechism ...
which he had then in his hand." Finally they all sang a psalm and
prayed, "and so departed about ten o'clock at night". A similar
procedure seems to have been followed at Great Wakering, except that
there was no resident preaching minister to offer leadership. The godly
met "sometimes ... at one neighbour's house, sometimes at another's,
that are well-given", and "only on the Lord's days or holidays".37 At
East Hanningfield, a village almost evenly divided between those who
took part in these assemblies and allegedly "irreligious" persons, the
church had virtually ceased to be parochial. Besides joining in "secret
conventicles and meetings", the puritan rector, William Seridge, in
effect reserved the sacraments for the godly. As many as nineteen
male parishioners, some of them with wives, were repelled from the
communion on a single occasion, on grounds of disorderly conduct or
insufficient knowledge. The archdeacon and his official took the side of
the "irreligious" and licensed them to receive at West Hanningfield,
content that they had not called their opponents "saints and scripture
men in contempt of their profession, but in respect of their abuse".38
For all their personal dependence on the preachers, it would be
wrong to suppose that the godly were in all places and circumstances
amenable to clerical leadership. Preaching and the other offices of the
pastoral ministry played a large part in bringing such people to a lively
faith, but these were not the only means of acquiring knowledge, and
many lay protestants were urgent proselytizers in their own right. When
the Brownist schism occurred in Norfolk, Robert Harrison told the
puritan preachers that though it might appear that the "children" were
"forwarder than their father", the truth was that they were begotten
not so much by the ministers as by the people themselves, "by fruitful
edifying of gracious speech and godly conference". At Cranbrook, in
the weald, many protestants attributed their conversion to the energetic
apostolate of Richard Fletcher, father of a bishop of London and
grandfather of the dramatist. Yet when Fletcher retracted his earlier
37 Brit. Mus., MS. Lansdowne 157, fo. 186; AEA/12, fo. 92 V .
38 AEA/12, fos. 10', 49V, 103-4', 115V-17, 226-7; Brit. Mus., MS. Additional 48064, fos. 85-7.
12 GODLY PEOPLE
teaching by commending the ceremonies, it was said that " those very
parties do now also affirm that [he] hath run headlong, to the eversion
of many consciences". There followed "open challenges in the midst of
preaching in the congregation, libelling,... pens walking at sermons".39
Once the inner momentum of popular protestantism is recognized,
the puritan movement and its vicissitudes take on a new dimension. It
becomes clear that the preachers were not only perplexed by the
conflict of conscience and the demands of their ecclesiastical superiors.
They were troubled perhaps even more by threats of schism and
heterodoxy among their own people. The two problems were not
unconnected, in that the preacher who was obliged to choose between
conformity and suspension or deprivation was likely to lose control of
his congregation in either eventuality. In Norfolk, at the time of
Archbishop Whitgift's demand for subscription to the three articles, the
preachers complained that they had "much ado" to keep the people
clear of Brownism even when there was "reasonable plenty of
preaching".'But if the preachers were replaced with idle ministers, "we
fear the unruly sort will make that rent in the church, which we had
rather be dead (if God so please) than live to behold".40
Sectarianism and doctrinal idiosynocracies appear to have persisted
obstinately in districts with an old dissenting tradition, such as the
weald of Kent and parts of Essex.41 Bocking was an area torn with
conflicting opinions in Edward's reign, and again in the early years of
Elizabeth.42 Not all the "disordered" persons who vexed the Dedham
classis and its members were irreligious: some were a ready prey to
sheep-stealers like Edward Glover, or hardened sectaries like the men of
East Bergholt "who did single themselves from the church", one of
them telling a member of the classis who ministered in Bergholt that he
counted him "no minister, nor their church no church".43 At Ramsey
there was a preaching-place in the woods, with straw and moss for
seating, "and the ground trodden bare with much treading". On
midsummer day, 1581, a Sunday, a dozen villagers, most of them
women, gathered in this clearing to eat roast beef and goose while
39 The Writings of Robert Harrison and Robert Browne, ed. A. Peel and L.H. Carlson,
(Elizabethan Nonconformist Texts, ii, 1953), pp. 52-3; Dr. Williams's Library, MS. Morrice
Bll.fos. liv, 18V.
40 SecondeParte,i, p. 224.
41 J. A. F. Thompson, The Later Lollards, 1414-1520, (Oxford, 1965), pp. 173-91,117-38; J.
E. Oxley, The Reformation in Essex to the Death of Mary, (Manchester, 1965), pp. 3-16;
Harold Smith, The Ecclesiastical History of Essex under the Long Parliament and
Commonwealth, (Colchester, n.d.), pp. 6-8. There are implications of old lollard traditions
in the papers relating to troubles at Cranbrook in John Field's collections (Dr. Williams's
Library, MS. Morrice B II, fos. 6-25), calendared, Seconde Parte, i, pp. 116-23.
42 Oxley, Reformation in Essex, pp. 164-6, 191-3; Richard Kitchen to Mr. Pearson, 3 July
1564, Inner Temple Library, MS. Petyt 538/47, fos. 526-7.
43 P.M., pp. 54-5, 56, 60.
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 13
listening to one William Collett who expounded St. John's Gospel from
a ladder. At Hornchurch, at the opposite extremity of the county, a
sizable conventicle clustered around John Leach, the schoolmaster. Its
members kept their children without baptism, and on at least one
occasion participated in a novel form of funeral in which all present
threw earth over the corpse.44 Anglicans might occasionally consider
what they may owe to the puritan clergy for striving to reduce such
spiritual anarchy to a coherent and orderly Calvinism.
Contrary to the impression conveyed by some of the authorities,45
the strongest prejudices against the most concrete and symbolic of
popish survivals in the Church of England, the surplice, resided not in
the puritan clergy but among "simple gospellers". When some people of
Nayland descended with their preacher on neighbouring Boxted, on the
Essex bank of the Stour, the vicar prudently left off the offending
garment, knowing that "some that came out of Suffolk side would have
liked him the worse if he had worn it". Edmund Grindal as bishop of
London licensed Thomas Upcher, rector of Fordham, to minister
without the surplice in recognition of the strength of feeling in his
congregation, but asked him "privately to exhort the godly so to frame
their judgments that they conceive no offence if it be altered hereafter
by authority". (Upcher as a some-time weaver of Docking, and an
Aarau exile in Mary's reign, was a man with a past. He had belonged to
the protestant underworld himself). A similar situation was known to
prevail in protestant areas of the north of England. When the puritans
of south-east Lancashire were required to adopt the surplice in 1590,
many of them for the first time, Dr. John Reynolds of Oxford advised
them to comply, but admitted that "the godly would mislike thereof,
and would depart (divers of them) from their public ministration".
Archbishop Parker knew better than Roland Green Usher or Canon
Dixon when he blamed the preachers for their responsiveness to "the
folly of the people, calling it charity to feed their fond humour".46
An investigation of the tendencies and pressures contained within
the popular protestantism of the later sixteenth century, such as this
44 ACA/10, fos. 66-?r, AEA/15, fos. 273V-4V , AEA/14, fo. 148.
45 Canon R. W. Dixon described Elizabethan nonconformity as "of ministerial origin", and
not likely in itself to arouse partisan feelings in the community". (History of the Church of
England from the Abolition of Roman Jurisdiction. (London and Oxford, 1884-1902), vi,
p. 42.) Cf. R. G. Usher, in Church Quarterly Review, Iviii (1904), pp. 103-18, and in
Reconstruction of the English Church, i, pp. 244-81.
46 Greater London Record Office, London Division, Consistory Court of London Records,
DL/C/213, depositions relating to Philip Gilgate, vicar of Boxted, 3 Nov. 1589; Bishop
Grindal to Archdeacon Pulleyn of Colchester, 5 June 1560, Corpus Christi College Oxford,
MS. 297, fo. 17; Oxley, Reformation in Essex, pp. 165-6, 192-3, 195, 204; John Reynolds
to Edward Fleetwood, rector of Wigan, 30 Nov., n.y., Queen's College Oxford, MS. 280,
fos. 174-5r; Correspondence of Matthew Parker, ed. J. Bruce, (Parker Socy., Cambridge
1853), p. 149.
14 GODLY PEOPLE
paper has attempted, suggests that its habits and embryonic forms were
those of "the congregational way", as this would be defined in the third
quarter of the seventeenth century. The origins of Congregationalism, as
indeed of the remaining denominations of the old dissent, has often
been une question mal posee. Those puritans (scil. puritan ministers)
who retained a foothold in the established church have been classified
as presbyterians; while the credentials of a succession of Elizabethan
separatist leaders, Fitz, Browne and Harrison, Barrow and Greenwood,
have been examined to determine which should be accorded
recognition as the founding-father of independency. This enterprise has
not been without its point, but to make the problem of denominational
origins one of simple genealogy is to face difficulties in the period
1604-40, where it is hard to trace much continuity of either leadership
or ideas. It is at least equally desirable to conduct the search in the
half-formed attitudes and positions adopted in the inchoate groups of
the godly-minded which never acquired a label through separation, and
which flourished as a church within the church in so many Elizabethan
and Jacobean parishes.
Some of the earliest congregational churches, properly so- called,
which date from the 1640s, grew out of a background of circumstances
closely analagous to those which have been described in this paper. The
decision to separate was made not by individuals but by groups, which
already enjoyed an identity before their separation.47 This may have
been equally true of the decision to emigrate. Among "Mr. Hooker's
company" which left Essex for New England in 1632 were a number of
Braintree and Bocking families which were partly interrelated and
closely allied in business and testamentary dealings. Samuel Collins, the
vicar of Braintree, vouched for the strength of the tradition out of
which these emigrants came when he wrote in the same year that his
congregation had been disorderly "these fifty years", which would
appear to have been a conservative estimate.48 Dr. Geoffrey Nuttall, in
describing the emergence of the first congregational churches in his
Visible Saints, suggests that it was not until the mid-seventeenth
century that the long exposure of lay Englishmen to the vernacular
Bible could be expected to bear this kind of fruit. 49 This one may
doubt. If the role of the clerical leaders is not exaggerated, a number of
earlier movements of separation, as far back as the London sects of the
47 G. F. Nuttall, Visible Saints: The Congregational Way, 1640-1660, (Oxford, 1957), pp.
43-69.
48 I owe this information to Mr. A. G. E. Jones of Tunbridge Wells who kindly allowed me to
read his unpublished paper, "Braintree, Bocking and New England, 1620-16.50"; see Smith,
Ecclesiastical History of Essex, pp. 29-35.
49 Nuttall, Visible Saints, pp. 43-5.
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 15
late 1560s, may be found open to a similar interpretation. The
potential separatism of the godly became actual through some external
pressure or alteration in circumstances, such as the loss of a preaching
minister and the intrusion of a "hireling". As Robert Harrison told a
Norfolk minister, apropos of the Brownist schism: "Also, you are
placed and displaced by the bishops; therefore when we have most need
of you, you are gone".50
Dr. Nuttall distinguishes four main principles as distinctive of those
who adopted the congregational way: separation, fellowship (implied in
the name 'congregational'), freedom, (implied in "independent") and
fitness, (implied in the conviction that church membership should be
restricted to "visible saints"). Enough has already been said to establish
that the impulse towards the separation of "saints and scripture men' r
and their integration in sectarian fellowship existed widely, and was
uneasily accomodated within the Elizabethan church. William Ames
would argue that the covenant constituting a separatist church had been
virtually concluded wherever a group of Christians were accustomed to
hold regular, voluntary meetings. Membership of the Essex "night
conventicles" cannot have been wholly spontaneous and casual, and at
least one of these groups went so far as to be bound by a form of
written covenant. At Wethersfield, the town where Richard Rogers, the
puritan diarist, was lecturer, "certain well-minded persons" were
accustomed to meet "for the continuance of love, and for the edifying
of one another, after some bodily repast and refreshing". In 1588 this
company of "well-nigh twenty persons" subscribed a covenant in which
they confessed the unprofitableness of their Christian profession,
resolved to "turn to the Lord in all sincerity", and were bound to a
common rule of life and the regular practice of mutual conference
about their spiritual estate. This document had nothing to do with
separation from, or, for that matter, with adherence to the parish
church. But its pietism, like that of Roger's Seven Treatises in which
the covenant is printed, was in the long run no less subversive of the
parish than the principles of Robert Browne.5 1
It remains to consider whether the Elizabethan godly were impelled
by the as yet undefined principles of congregational independency.
There can be little doubt that in the conferences of puritan ministers
which arose more or less spontaneously in some parts of the country in
50 Writings of Harrison and Browne, p. 60.
51 Miller, Orthodoxy in Massachusetts, p. 87; Rogers, Seaven treatises, pp. 497-8.
16 GODLY PEOPLE
the late 1570s and 1580s, the "godly discipline", a form of
presbyteriansim, was the current orthodoxy. But one is entitled to
suspect that in what one member of the Dedham classis called those
"confused days" in which there was "no discipline nor good order",5 2
the actual state of the parishes under puritan control was likely to be
one of effective independency, tempered by a measure of presbyterian
and, of course, episcopal intervention from outside. This suggestion can
be substantiated in detail from only one area, and that admittedly in
the most prosperous and socially advanced part of East Anglia. The
eastern counties were not only a stronghold of Congregationalism in the
mid-seventeenth century, but the home of an idiosyncratic
Congregationalism in which many of the ministers combined their
pastorates with livings in the established church.53
The minutes and correspondence of the Dedham classis suggest that
for all their interest in manuals and schemes of "discipline", where their
personal interests or those of their congregations were touched, the
members were unlikely to be bound by the advice of the conference,
still less to concede that it possessed a jurisdiction in their affairs. The
conference assumed the power to place and displace its members, and
generally to regulate the life of the churches within its orbit. It could
record as a general principle that a pastor ought not to leave his people,
"they being unwilling of his departure". Yet on two occasions members
of the classis left their cures and migrated elsewhere, even after the
conference had consulted with their parishioners, debated the case, in
the one instance by convening an extraordinary meeting, and had made
clear recommendations to the contrary.54 On the other hand, the
congregation at East Bergholt5 5 could take the law into its own hands
in expelling its pastor, John Tilney, in spite of the intervention of six
members of the classis as arbiters of a dispute between them. Critical
but impotent words were spoken in the classis "of the people's course
in rejecting and receiving their pastors without counsel of others".
When the godly of East Bergholt secured as their new pastor another
member of the classis and a doctor of divinity, Richard Crick, feelings
ran so high that for some time Crick could find no-one willing to preach
at his induction. Finally, when scarcely on speaking terms with his
brethren, Crick addressed a letter to the classis which contained a
52 P. M., p. 45.
53 Nuttall, Visible Saints, pp. 22-4.
54 P.M. pp. 42-9.
55 Not, it would seem, the congregation of the parish church. East Bergholt contrived to
support two masters of arts, John Tilney and Thomas Stoughton, and a doctor of divinity,
Richard Crick (both before and after his call to the pastorate), none of whom was the
incumbent. When the classis was convened at Bergholt, it met "at Hog Lane".
 THE GODLY: ASPECTS OF POPULAR PROTESTANTISM 17
conscientious defence of the liberty of the local church, "being become
now at the length as jealous for the honour of the church as any of you
are for your own, or for his whom she hath most worthily thrown out".
If the congregation knew the facts, they would satisfy their need of
advice by fetching it "from as far beyond London as London is hence,
rather than from you, though ye would beg to be of counsel with
them". In its dealing with other presbyterian assemblies, claiming
provincial authority, the classis itself could display the same instincts.
When a synod meeting in London attempted to redistribute some of its
swollen membership, the brethren paid lip-service to the "gracious
advices" of London, but claimed to be "best privy in our conference"
of the inconveniences of the proposal.56
Congregationalism was only one of the tendencies of the
reformation, and not necessarily the most dominant. But it is hard to
see how the movements generated within popular protestantism, left to
themselves, can have had any other end. By the mid-seventeenth
century, it was certain that they would frustrate any attempt to
conserve intact the national and parochial church, whether episcopal or
presbyterian in its consitution. This paper has provided grounds for
supposing that this development was implicit in the processes of the
English reformation, and not merely of the English revolution.

56 P. M., pp. 63, 67, 69, 98; John Rylands Library, Rylands English MS. 874 (original MS. of
the Dedham classis papers), fos. 55r, 37.
18 GODLY PEOPLE

NOTE

Since this paper was composed in 1966 for a conference of

the Past and Present Society there have been some shifts in my own
thinking about the questions to which it is addressed and considerable
advances in the microscopic investigation of religion, morality and
culture in the social context of the late sixteenth and
early-seventeenth-century village community. The reader may refer to
the studies of three Cambridgeshire villages in Margaret Spufford,
Contrasting Communities. English Villagers in the Sixteenth and
Seventeenth Centuries (Cambridge, 1974); of the Essex parishes of
Terling and Kelvedon Easterford in Keith Wrightson and David Levine,
Poverty and Piety in an English Village 1525-1700 (1979) and J.A.
Sharpe, 'Crime and Delinquency in an Essex Parish 1600-1640', in J.S.
Cockburn ed., Crime in England 1550-1800 (1977), pp. 90-109; of the
Wealden communities of Warbleton (Sussex) and Cranbrook (Kent) in
N.R.N. Tyacke, 'Popular Puritan Mentality in Late Elizabethan
England', in The English Commonwealth 1547-1640, ed. Peter Clark,
A.G.R. Smith and Nicholas Tyacke (Leicester, 1979), pp. 77-92 and
Patrick Collinson, 'Cranbrook and the Fletchers: Popular and
Unpopular Religion in the Kentish Weald', in P.N. Brooks, ed.,
Reformation Principle and Practice. Essays in Honour ofA.G. Dickens
(1980), pp. 173-202, see below Chapter 15, pp. 399 ff.; and in a
forthcoming study of Wiltshire by Dr. Martin Ingram. Comparison of
this paper with the final chapter of my The Religion of Protestants:
The Church in English Society 1559-1625. The Ford Lectures 1979
(Oxford, 1982) will suggest that I am less inclined than I once was to
regard protestantism/puritanism as a solvent of parochial religion and as
congregationalist in potential. The corrosive, divisive effects of these
religious tendencies are not to be denied and they will be further
explored in the published version of my 1981 Birkbeck Lectures, The
Roots of Nonconformity. But they were mitigated and to some extent
kept in check by a profound and widespread aversion for separatism
and a conscientious respect for religious institutions which the
twentieth century may find hard to understand or even to accept, but
which was analogous to the modern sense of civic responsibility.
The 1574 conventicle at Strethall, mentioned on p. 10, is now
known from the work of Dr. Felicity Heal, Mr. Nicholas Penrhys-Evans
and others to have been held by a group of adherents of the sect known
as the Family of Love, and so by no means as innocent in character as
its adherents pretended. If I was deceived, in 1965, so was Dr. Andrew
Perne of Peterhouse and other commissioners in 1574. Indeed, such
deception was the speciality of Familism.
 2

THE REFORMER AND THE ARCHBISHOP

MARTIN BUCER AND AN ENGLISH BUCERIAN

In 1970 Martin Bucer was still, granted some literary licence, 'the
neglected reformer', 'little more than a footnote in the history of the
Reformation'.2 In spite of a modest revival of Bucer studies in this
century,3 the publication of the Latin Opera lags sadly behind the
German Schriften, themselves incomplete.4 The definitive biographical
study is lacking in any language5 and could not be written without the
assimilation of much intractable manuscript material.6
Yet the theme of Bucer and the English Reformation is hardly
virginal. Sixty-five years have elapsed since A. E. Harvey submitted
a Marburg thesis on Martin Bucer in England,7 and twenty-five since
Dr Constantin Hope (then Hopf) published a monograph with the
same title—a learned book, if downright eccentric in its structure.8
August Lang,9 Wilhelm Pauck10 and, most recently, Herbert Vogt11

1. This article arises from a paper read at the Conference in Reformation Studies
held at Ormond College, University of Melbourne, in May 1970.
2. Stephens, W. P., The Holy Spirit in the Theology of Martin Bucer, Cambridge,
1970, p. vii.
3. Thompson, Bard, 'Bucer Study since 1918', Church History, XXVI, 1950, 63-82.
4. Only vol. XV of the Opera Latino (hereafter OL) has been published, ed. Fran$ois
Wendel, Paris, 1956, containing De Regno Christi (together with vol. XV bis which
provides the French text of the same work). Vols I, II, III and VII of the Deutsche
Schriften have so far appeared, with Robert Stupperich as general editor, Giitersloh,
1960. Both series are sponsored by the same international committee. Professor Stup-
perich is the author of the standard bibliography of Bucer's works, 'Bibliographa
Bucerana' in Bornkamm, Heinrich, Martin Bucers Bedeutung fur die europaische
Reformationsgeschichte, Giitersloh, 1952, pp. 39-96.
5. This is not to disparage the best available biography, Eells, Hastings, Martin Bucer,
New Haven, 1931.
6. See the remarks of Pollet, J. V., Martin Bucer: Etudes sur la correspondance, I,
Paris, 1958, p. v; II, Paris, 1962, pp. 23ff.; and in Archiv jur Reformationsgeschichte,
XLVI, 1955, pp. 213ff. Fr Pollet's two volumes of Etudes have opened up major tracts
of Bucer's correspondence. 1,406 letters are extant from Bucer and 641 from his
correspondents (Pollet, op. at., II, p. 16, n. 5). Compare with the almost 12,000
known letters of Bullinger who, unlike Bucer, retained copies of his own letters.
7. Harvey, A. E., Martin Bucer in England, Marburg, 1906.
8. Hopf, Constantin, Martin Bucer in England, Oxford, 1946.
9. 'Butzer in England', Archiv fur Reformationsgeschichte, XXXVIII, 1941; Puritanis-
mus und Pietismus. Studien zu ihren Entwickelung von M. Butzer bis zum Methodismus,
Neukirchen, 1941. Lang was the author of the seminal study of the Bucer renascence,
Der Evangelienkommentar Martin Butzers und die Grundzuge seiner Theologie, Leipzig,
1900.
10. Das Reich Gottes auf Erden. Utopic und Wirklichkeit. Eine Untersuchung zu
Butzers De Regno Christi und der englischen Staatskirchen des 16 Jahrhunderts, Berlin,
1928; and the introduction to his English translation of De Regno Christi, Library of
Christian Classics (hereafter LCC), XIX, London, 1969.
11. Martin Bucer und die Kirche von England, Inaugural Dissertation, Westfalischen
Wilhelm-Universitat zu Munster, 1966; published in typescript 1968. I am indebted to
Hr Dr Vogt who so kindly sent me a copy of his dissertation.
20 GODLY PEOPLE

from the side of German scholarship, C. H. Smyth from within the

Anglican tradition,12 and Fran?ois Wendel from Strasbourg13 have
added to the short but solid bibliography which has been erected on
the slender basis of the twenty-two months which the Alsatian reformer
spent in England, from April 1549 until February 1551, for much of
that time and until his death regius professor of divinity at Cambridge.
Bucer's influential review of the first Prayer Book and his connection
with the English Ordinal have aroused the particular interest of Angli-
can scholars and their confessional opponents. On these matters, and
on Bucer's part in the Edwardian dispute over vestments, a role which
he continued to play posthumously in the early Elizabethan period,14
there is not very much more to be said. But in M. Jean Rott's
very exact elucidation of what survives of Bucer's papers in English
archives,16 and in Hr Vogt's catalogue of Bucer's English correspon-
dence,16 the terrain is mapped out for any further investigations which
may be undertaken.
Liturgy and ceremonies, bones of contention for so many writers
on the English Reformation, were not for Bucer the heart of the
matter. Pauck's study of De Regno Christi and Wendel's magisterial
introduction to the definitive edition of the same work suggest that
Tudor Church historians should have in mind the impression which
may have been made on the English scene by Bucer's more funda-
mental theological insights; and in particular by the characteristically
corporate social understanding of the Christian life which resounds
through his writings in the repeated use of such expressions as com-
munity and kingdom, Gemeinde, Liebesgemeinschaft, regnum Christi,
respublica Christiana, and by his firm directions on the practicalities
of church organization. The deficiencies in performance of the English
Church were a constant cause of complaint in Bucer's correspondence
with the continent.17 Wendel has remarked that
seul parmi les reformateurs du XVIe sieele, Bucer a eu le courage
ou la temerite de vouloir tirer de 1'Ecriture non seulement son organi-
sation ecclesiastique ou ses preceptes moraux, mais jusqu'a des insti-
tutions politiques et aux regies d'une bonne administration.18

12. Cranmer and the Reformation under Edward VI, Cambridge, 1926.
13. In his introduction to Vol. XV of Opera Latino and in his article 'Un document
inedit sur le sejour de Bucer en Angleterre', Revue d'histoire et de philosophic reli-
gieuses, XXXIV, 1954, pp. 223-33, which is informative on the subject of Bucer's
Cambridge manage.
14. In addition to Hopf, op. cit., see Primus, John H., The Vestments Controversy,
Kampen, 1960, pp. 43-55, 134-43; and the documents gathered by Gorham, G. C.,
Gleanings of a Few Scattered Ears during the Period of the Reformation in England,
1857.
15 'Le sort des papiers et de la bibliotheque de Bucer en Angleterre', Revue d'histoire
et de philosophic religieuses, XLVI, 1966, pp. 346-67.
16. Vogt (op. cit.) lists every known copy and publication of 326 letters to or from
Bucer, or bearing upon his English experience. This forms one section of an elaborate
and scholarly bibliography which occupies sixty pages of his dissertation.
17. Original Letters Relative to the English Reformation, ed. Robinson, Hastings, II,
Parker Society, Cambridge, 1847, pp. 534-51.
18. OL, XV, p. xl.
 THE REFORMER AND THE ARCHBISHOP 21

The subject is too extensive in its implications to be dealt with

definitively in a single article, and these pages can only offer to treat it
suggestively, and with reference to a particular churchman of the
Elizabethan period, Archbishop Edmund Grindal.

I
Bucer's richly social doctrine of the Church was one of the focal points
of his theology. In the strictest sense of the word he was a church-
man.19 Another related point of emphasis (the underlying presuppo-
sition according to Dr Stephens20) was the doctrine of election, and
another the operation of the Holy Spirit within the elect community,
working the fruits of the Spirit, principally love ('for faith shows its
power through love'21) which demonstrated itself in fulfilment of the
divine law and conspicuously in mutual care and charity, the behaviour
of responsible citizens of the divine kingdom.22 By the power of the
Spirit, 'we who formerly sought only our own advantage in everything,
having denied ourselves, seek the advantage of others, and in sincere
love dedicate ourselves as slaves to all men, but especially to those
who are of the household of faith.'23 To be a Christian was to be made
'again useful to all creatures',24 the theme of his earliest publication,
Das ym selbs niemant, sender anderen leben soil (1523),25 which
regards the functions of ministers and magistrates as supreme examples
of living for others.
If Bucer moved, so to speak, in the same orbit as Calvin in many
of his theological concerns, there remains a sense in which he was
divided from Geneva by a difference of Copernican immensity. If
Calvin's theology was in the fullest sense theocentric, Bucer's mind
revolved around the wellbeing of the people of God. 'Butzer thought
of religion first of all as ministering to man's salvation, while Calvin
related it primarily to the eternal God.'26 Consequently the best sum-
mary of the high-notes of his theology is to be looked for in the
definition of the Kingdom which opens the fifth chapter of Book I of
De Regno Christi:
Regnum servatoris nostri lesu Christi administratio est et procuratio

19. Bucer is characterized as 'un homme d'Eglise' by Jaques Courvoisier, La notion

d'Eglise chez Bucer dans son developpement historique, Etudes d'histoire et de philo-
sophic publie'es par la faculte" de theologie protestante de 1'universite' de Strasbourg,
no. 28, Paris, 1933. See also Torrance, T. F., Kingdom and Church, Edinburgh, 1956.
20. Stephens, op. cit., p. 24.
21. De Regno Christi, I.iii (LCC, XIX, p. 196).
22. Hence Bucer's high evaluation of baptism and the emphasis (novel among the
reformers) on confirmation. See much relevant material in Fisher, J. D. C., Christian
Initiation in the Reformation Period, Alciiin Club Collections LI, London, 1970.
23. Quoted Stephens, op. cit., p. 76.
24. Ibid., p. 49.
25. Deutsche Schriften, I, pp. 29-67, French edn. Strohl, Henri (Ed.), De I'amour
du prochain, Paris, 1949. Courvoisier provides a synopsis, op. cit., pp. 43-50. The theme
of love of neighbour is detectable in such traces as remain of Bucer's earliest ministry:
see the Summary of his preaching at Wissembourg, Deutsche Schriften, I, pp. 69-147.
26. Pauck, Wilhelm, The Heritage of the Reformation, rev. edn, Oxford, 1966, p. 99.
22 GODLY PEOPLE

salutis aeternae electorum Dei, qua hie ipse Dominus et rex coelorum,
doctrina et disciplina sua per idoneos et ab ipso delectos ad hoc
ipsum ministros administratis, electos suos, quos habet in mundo
disperses et vult nihilominus mundi potestatibus esse subiectos,
colligit ad se, sibique et Ecclesiae suae incorporat atque in ea sic
gubernat, ut purgati indies plenius peccatis bene beateque vivant et
hie et in future.27
Partly as a consequence of controversy with the Anabaptists who
congregated in Strasbourg in great numbers, Bucer (to a greater extent
than his colleagues) came to identify the elect, loving community with
the entire multitudinous society of the city. According to Professor
Bernd Moeller, he was equipped to lay the ecclesiological foundations
for a Protestant politics and social policy by his own thorough
socialization in the civic life. His theology was 'typically urban', even
'bourgeois', itself a social product and distinguished from Lutheranism
by the affinity which it enjoyed with the civic notion of publica utilitas
and by the strong measure of civic humanism which it had absorbed.28
Is this more or less perceptive than Mrs Chrisman's suggestion (fol-
lowing Professor Kohls) that 'the concept of the common good,
gemeynen nutz, was a new and original contribution of the Strasbourg
reformers and probably originated with Bucer himself'?2* To let this
pass: if we accept any form of sociological analysis of the Bucerian
Reformation, it may seem incongruous that a society so retarded by
comparison with the great German imperial cities as Tudor England
should have taken Bucer for a mentor, and that this essay should argue
the point that the example of the Strasbourg reformer was of particular
importance for an archbishop who could scarcely have been less of a
bourgeois, hailing as he did from the western part of Cumberland.30
But however we may speculate about its other than theological
sources, Bucer's copious discussion of the spiritual economy of the
Christian society, drawn from scripture and from Plato and Cicero
read through scriptural spectacles, was calculated to appeal to protestant
intellectuals and clerics regardless of social background. Amidst the
practical business of church organization, especially in the struggle
against the Anabaptists in Strasbourg, but also in Cologne, Hesse,

27. De Regno Christi, I.v (OL, XV, p. 54; LCC, XIX, p. 225).
28. Villes d'empire et Reformation (tr. from Reichsstadt und Reformation), Travaux
d'histoire ethico-politique, Geneva, 1966, Chs 3, 4. Cf. Pollet's remark (op. cit, I, p. 1)
that Bucer's 'th^ologje participe en quelque sorte de la position g6opolitique de son
6glise'; and Baron, Hans, 'Calvinist Republicanism and its Historical Roots', Church
History, VIII, 1939. On Bucer's humanism see Strohl, Henri, Bucer, humanists chretien,
Etudes d'histoire et de philosophic religieuses, no. 29, 1939.
29. Chrisman, M. U., Strasbourg and the Reform: A Study in the Process of Change,
Yale Historical Pubns Misc. 87, New Haven, 1967, p. 262, following Ernst-Wilhelm
Kohls. Die Schule bei Martin Bucer in ihren Verhaltnis zu Kirche und Obrigkeit,
Heidelberg, 1963. Wendel has derived the expression 'communis utilitas' from Jacques
Lefevre d'Etaples's translation of Aristotle's Politics (OL, XV, p. 11 n. 6).
30. Edmund Grindal was born in the parish of St Bees. Edwin Sandys, equally a
confidant of Bucer in Edwardian Cambridge and Grindal's successor in both London
and York, was possibly a native of the same place and was certainly brought up
with Grindal.
 THE REFORMER AND THE ARCHBISHOP 23

Hamburg, Uhn, Augsburg and Constance,31 and finally in England, it

was natural that Bucer's vision of Christian discipleship within a loving,
responsible respublica should receive a firm ecclesiastical expression.
This occurred as Bucer defined the fourfold ministry derived from the
Pauline texts and dwelt upon the necessity of church discipline, always
accommodated to the rights and interests of the magistracy as local
circumstances dictated. In the last year of his life he wrote:
Disciplina vitae et morum in eo sita est, ut non publici modo Eccle-
siarum ministri (quamquam hi praecipue), sed singuli etiam Christiani
curam proximorum suorum gerant, ac quisque proximos suos ex
authoritate et magisterio Domini nostri lesu Christi, tamquam eius
discipulos in fide et cognitione eius, ubi ubi possit, confirmet et
provehat, atque ad progrediendum in vita Dei adhortetur . . . Etenim
Christus, magister et gubernator noster, vivit agitque in Christianis
singulis. In singulis igitur et per singulorum ministeria quaerit, quod
periit, et salvum facit.82
Quamquam hi praecipue! The foreshadowing of twentieth-century
theological fashions is partly deceptive. For all the quite deliberate
concessions made in this passage to lay sentiment, Bucer often describes
the exercise of discipline by the clergy ('une des pieces maitresses
de sa conception de royaume du Christ'33) as if it were equivalent to
the work of the Holy Spirit in the Church. Before Calvin (or should
one say before Beza?) Bucer had written with his own unmistakable
bias: 'Wo kein Zucht und Bann ist, ist auch kein Gemein.'34 When the
Dutch congregation in Edwardian London desired a pastor, Bucer
suggested to his old friend Albert Hardenberg that he might supply
from Bremen a preacher 'doctum ad regnum Dei et disciplinae Christi
studiosum'.85
If Bucer never tired of pastoral discourses, occasions were seldom
lacking to provoke them. The incessant voice carries on through the
German of Von der waren Seelsorge und dem rechten Hirtendienst
(1538),36 Bucer's principal treatise on ecclesiastical discipline and a
monument to the struggle to establish it in Strasbourg; in the Latin
of De vera animarum euro;37 in such a document as the programme
for the rehabilitation of the chapter of St Thomas in Strasbourg;38 in
the 1539 scheme for the reform of Hesse, the pioneering 'Ziegenhaimer
Zuchtordnungen', which in Courvoisier's words provided for 'une dis-

31. See much relevant material in Pollet, op. cit., II; and the discussion in Cour-
voisier, op. cit, pp. 81-134.
32. De Regno Christi, I.viii (OL, XV, pp. 70-1; LCC, XIX, pp. 240-1).
33. OL, XV, p. xlviii.
34. Courvoisier, op. cit., p. 23; Scripta Anglicana, p. 863.
35. Pollet, op. cit., I, p. 216.
36. Deutsche Schriften, VII, pp. 67-245; discussed, Courvoisier, op. cit., pp. 97-115,
who describes it as 'le premier traite de th£ologie pastorale de 1'Eglise r^formeV and
as sufficient in itself to convey Bucer's ecclesiology.
37. Scripta Anglicana, pp. 260-356.
38. De reformatione collegii canonici scriptum Martini Buceri, in Scripta Anglicana,
pp. 192-214.
24 GODLY PEOPLE

cipline strictement et completement eccl&iastique';39 in De legitima

ordinatione ministrorum,40 written in England and connected, to say no
more, with the English Ordinal; in the Lectures on Ephesians delivered
in Cambridge in 1550 and of particular interest for the impression they
may be presumed to have made on their English hearers;41 in De vi et
usu sacri ministerii explication a document referred to by Elizabethan
controversialists, which was no more than an abstract from the Ephe-
sians lectures;43 and above all in his swansong, De Regno Christi.
It is almost superfluous to remark that Bucer's ecclesiology was
closely connected to his understanding of the Lord's Supper, a topic
which necessarily absorbed his attention in his most public role as an
ecumenical protestant leader. In England he linked the total repudiation
of any doctrine of the real presence with the reluctance of powerful
men to allow religion to have anything to do with matters of public
and social policy. Those who confined the body of Christ 'to a certain
limited place in heaven' were also prone 'to reduce the whole of the
sacred ministry into a narrow compass'.44 But here we must exclude
consideration of Bucer's eucharistic doctrine, great though its impor-
tance was in the general history of the Reformation.
The discussion must also be confined to what concerns Bucer's direct
and personal impact on English protestantism. Anyone who has
followed the argument over how Bucer and Calvin are to be related,
and has been told by Lang that Bucer was Calvin's 'geistlich Vater',46
by Pauck that Calvin was Bucer's 'strong and brilliant executive',46
and by Hyma that 'Bucer . . . made Calvin a Calvinist',47 must be
conscious of the difficulties involved in accurately circumscribing
Bucer's influence. Anyone who has ever compared Bucer's prolixity
with Calvin's clarity and economy of utterance will not find it surprising
that Bucer, who died in 1551, was superseded as counsellor of the
Reformed churches by Calvin, who survived until 1564. Nevertheless,
without stumbling among the logical fallacies which invariably surround
the attribution of 'influence'48 (and which have not been absent from

39. Diehl, W., Martin Butzers Bedeutung fur das kirchliche Leben in Hessen, Schriften
des Vereins fur Refonnationsgeschichte, Halle, 1904; Courvoisier, op. cit., p. 39.
40. Scripta Anglicana, pp. 238-59.
41. Praelectiones doctissimi in Epistolam D.P. ad Ephesios . . . habitae Cantabrigiae in
Anglia Anno MDL et LI, Basle, 1562; dedicated by the editor, Tremellius, to Sir
Nicholas Throckmorton; see also Explicatio Martini Buceri in illud apostoli Ephes. 1111,
Scripta Anglicana, pp. 504-38.
42. Ibid., pp. 553-610.
43. Hopf, op. cit., pp. 19-20.
44. Original Letters, II, p. 544.
45. Zwingli und Calvin, Bielefeld and Leipzig, 1913.
46. The Heritage of the Reformation, p. 91.
47. Hyma, Albert, Renaissance to Reformation, Grand Rapids, 1951, p. 389. Cf. the
more balanced view of Wendel, Calvin: The Origin and Development of his Religious
Thought, tr. Mairet, London, 1963, pp. 137-44; and of Jacques Pannier, 'Bucer et
Calvin dtaient biens fails pour se comprendre', Calvin a Strasbourg, Strasbourg, 1925.
48. Skinner, Quentin, 'Meaning and Understanding in the History of Ideas', History
and Theory. VII, 1969, pp. 3-53. For an example, close to home, of methodological
nai'vetS in this respect, see Cremeans, C. D., The Reception of Calvinistic Thought in
England, Illinois Studies in Social Sciences. XXXI, no. 1, Urbana, 1949.
 THE REFORMER AND THE ARCHBISHOP 25

attempts to trace the pedigree of Bucer's own ideas49) this much will
be suggested, with proper caution: that what was distinctive in Bucer's
teaching on the Church and its polity and in its formulation lent itself
to English conditions and was one of the sources of inspiration for
what was attempted by some of the leaders of the Church of England
in the reign of Elizabeth I. In view of all that subsequently transpired
in Strasbourg, it could be argued that it was in England that the echo
of Bucer's voice resounded longest.50

II
No doubt the name of Bucer was long held in reverence in scholarly
and devout circles. When Thomas Cartwright wrote of certain 'gross
absurdities' in Bucer's writings (a reference to his views on the disso-
lution of marriages), John Whitgift exclaimed that he was the first
protestant he had known to abuse 'so reverent, so learned, so painful,
so sound a father.'51 But meaningful ascriptions of influence should at
least depend upon concrete proof of literary indebtedness. Evidence of
this kind is not freely available in support of the present argument.
The tally of Buceriana translated into English in the period covered
by Pollard and Redgrave's Short-title Catalogue is so trifling as almost
to suggest deliberate neglect.52 On this showing Pauck is entitled to
remark that 'there is very little evidence to show that Bucer's total
program made a deep impression upon any churchmen in either the
Anglican or the Puritan party.'53
The great book De Regno Christi, containing amongst much else
Bucer's mature reflections on the Church's polity and ministry, was
admittedly written in England and presented to the young king himself
as a New Year's gift. The ms. prepared for the purpose reposes in

49. In Zwingli A Reformed Theologian, London, 1963 2 Jaques Courvoisier suggests

that in their definition of the ministry 'Bucer and Calvin merely gave precision and
clarity to what Zwingli had already said' (p. 59).
50. Thomas Blaurer wrote to Conrad Hubert in 1564: 'Sed translata est fortasse
illorum (Buceri scil., Capitonis, Hedionis, Zellii) atque talium opera ad alias gentes,
certe Anglia id sensit, ad quam fuit delatus Bucerus, et sentit haud dubie Christo nunc
adolescens Galliae regnum.' (Quoted, Pollet, op. cit., II, p. 23 n. 4.)
51. Whitgift, John, Works, II, Ayre, John (Ed.), Parker Society, Cambridge, 1852,
pp. 533-4.
52. STC, nos 3962-3966. Of these, 3962 (A briefe examination of a certaine declaration,
1566) and 3964 (The mynd and exposition of M. Bucer uppon these wordes of S.
Mathew: Woe be to the Wordle (sic), Emden, 1566) together with STC 1040 (The
fortresse of fathers) are pamphlets from the Vestments Controversy which exploit
Bucer for polemical purposes. 3963 (The gratulation of the most famous clerk Master
Martin Bucer unto the Churche of Englande, 1549, translated by Sir Thomas Hoby
and largely an attack on an old enemy, Stephen Gardiner, on the subject of clerical
marriage) and 3966 (A briefe treatise concerning the burnyng of Bucer and Phagius
at Cambrydge, translated by Arthur Golding from Historia vera de vita, obitu, sepultra
(etc.), Basle, 1562) correspond to material in Scripta Anglicana. 3965 (A treatise how
by the word of God Christian mens almose ought to be distributed, n.d.) is a trans-
lated extract from De Regno Christi. John Bradford's Restoration of all things, printed
in 1564 in Coverdale's Letters of the martyrs (pp. 478-89) was a pastiche of Bucer's
commentaries. (Writings of John Bradford, Townsend, A. (Ed.), Parker Society, Cam-
bridge, 1848, p. 350.)
53. LCC, XIX, p. 172.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Jonkun verran keskiyön jälkeen kun nuoret miehet olivat vaipuneet
raskaaseen horrostilaan, heräsivät he äkkiä siitä, että lava heidän
allaan alkoi horjahdella. Joku siellä kiskoi lavan kannattimia. Jaakko
ja Antti hypähtivät istualleen, mutta olivat pudota maahan. Yksi
riu'uista, jonka varaan lava oli ladottu, lähti irti, osa lavapuita putosi
alas ja niiden kanssa molemmat pyssyt. Miehet tarttuivat ylempiin
oksiin kiinni ja nousivat lavan jätteille seisomaan.

Lavapuiden ulkoreunan yli kurkisti esille karhunpää. Se oli hiehon

surmattuaan syönyt niin vahvan aterian, ettei mieli tehnyt lisää,
ennenkuin se perinpohjin oli nukkunut pehmeällä sammalvuoteella
kaatuneen kuusen oksien suojaamassa majassaan. Sinä yönä, jolloin
Yrjö ja Antti olivat olleet vahdissa, ei se ollut pesästään liikahtanut.
Toisena iltana perinpohjin nukuttuaan lähti se uutta ateriaa
valmistamaan itselleen maahan kaivamastaan osasta lehmää.
Paikalle tultuaan huomasi karhu heti, että sivullisia oli käynyt sen
varastopaikassa. Jaakko ja Antti olivat nimittäin tappopaikalle
saavuttuaan uteliaisuudesta katselleet karhun maahan kaivamia
lihoja, vähän multia penkoneet. Se oli saattanut karhun
levottomaksi, se nuuski ja huomasi, että läheisessä kuusessa oli
jotain omituista. Yhtä äänettömästi kuin se oli saapunut aitalleen,
alkoi se kiivetä puuhun ja pääsikin miesten huomaamatta aivan
lavalle asti.

Pyssyt olivat pudonneet maahan, mutta vielä olivat kirveet jäljellä.

Kirveen hamaralla Jaakko iski karhua käpälille. Möristen karhu veti
käpälänsä takasin, mutta samassa, kun se yritti uudestaan
kohottautumaan, murtui toinenkin lavan kannatinpuista ja aika
rominalla syöksyi karhu maahan sekä lavapuut. Pahempaa oli, että
Antti samalla kadotti tasapainon ja vierähti alas. Jaakko sai viime
hetkessä siksi tukevasti vahvasta kuusen oksasta kiinni, että hän jäi
puuhun. Pudotessaan maahan kolahutti Antti päänsä kuusen juureen
niin kovasti, että joksikin aikaa meni tainnoksiin. Se oli hänen
pelastuksensa. Jos hän olisi vähänkin liikahtanut, olisi karhu
varmaankin rutistanut hänet kuoliaaksi. Nyt karhu, nähdessään
pojan aivan liikkumatta viruvan maassa, nähtävästi luuli häntä
kuoliaaksi, se ei poikaa aluksi koskettanut, nuuski vain ensin kasvoja
sitten koko poikaa pitkin pituutta jalkoihin saakka. Siihen kului niin
paljon aikaa, että Jaakko ehti ajatuksensa koota. Kirves kädessä
laskeutui hän oksalta oksalle, kunnes hän tuli likelle maata. Kovasti
kirkaisten iski hän kirveellä voiman takaa karhua. Kirves ei
kuitenkaan sattunut mihinkään arempaan kohtaan. Takajalkojen
kohdalle tuli selkään suuri haava, josta alkoi vuotaa verta. Karhu
ällistyi ja alkoi haavaansa nuolla. Se oli nähtävästi elänyt siihen
saakka marjoilla ja juurilla. Varmaankin hieho, jonka se oli tappanut,
oli sen ensimäisiä liha-aterioita. Ehkä se sen vuoksi oli vähän arka.
Ja kun Jaakko yhä kirkui ja huitoi kirveellään, lähti karhu tiehensä,
kadoten pimeään korpeen.

Karhun kadottua kiirehti Jaakko nuorta toveriaan tarkastamaan.

Jaakko ensi hetkessä luuli, että karhu oli purrut pojan kuoliaaksi.
Mutta kuinka hän tarkastikin Anttia, ei hän huomannut hänessä
mitään vammaa. Antti oli vain pyörtynyt. Jaakko meni läheiselle
lähteensilmälle, toi sieltä kimpullisen vedessä liotettua suosammalta..
Sillä hän hautoi Antin kasvoja ja päätä. Ja pian poika toipuikin.

Aamun koittaessa nuoret miehet palasivat kotiinsa. Kun he olivat

kertoneet seikkailunsa, sanoi Yrjö: "Tänä kesänä on enää turha sitä
väjyä. Jääköön ensi talveen. Mutta silloin me sen kierrämme,
emmekä päästäkään käsistämme."
 Se hyvä tästä syksyisestä karhunpyynistä kumminkin oli, että
karhu säikkyi kauemmas, eikä sinä syksynä ketään häirinnyt. Ruskon
kadottaminen oli joka tapauksessa suuri vahinko, etenkin Liisa sitä
päivitteli. Ja kohta hän alkoi puhua, että ensi talvena olisi uusi hieho
haettava jostain ihmisten ilmoilta.
YHDEKSÄS LUKU.

Istuimme ilokivelle.

Kun Yrjö molempien poikien kanssa muutti Ahmavaaralle, oli Olli

vielä lapsi, vasta kaksitoista vuotta. Mutta hän sai aikaisin tottua
hyödylliseen toimintaan. Hän sai kulkea mukana kalanpyydyksiä
asettamassa ja kokemassa. Hän sai käydä ansoja linnuille
virittämässä, sai käydä katsomassa, oliko hauki katiskan sokkeloihin
eksynyt, oliko teiri ansaan tarttunut tai kahaan pudonnut.
Heinänteossa sai hän olla mukana heiniä haravoimassa ja sapilailla
pielekseen kantamassa. Aikaisin sai hän tottua kirvestä ja puukkoa
käyttämään, sai hakata puita, kiskoa tuohta, vuoleskella kalastus- ja
metsästystarpeita. Ja sitten sai hän olla ainaisena käsikassarana,
toimitella kaikenlaisia pikkuasioita kotosalla, auttaa toisia, missä
jaksoi ja osasi.

Mutta sittenkin jäi vielä paljon aikaa yli ja lapsen mieli vaati
osansa. Etenkin sen jälkeen kun Kerttu oli isoäitinsä kanssa
muuttanut Ahmavaaralle ja Olli oli saanut lapsellisen toverin, sai
leikki ja lapsellinen ilo usein vallan, tempasivatpa ne monesti
vanhemman Antinkin mukaan, joka muuten oli mielestään jo koko
mies. Leikkikaluja salolla ei ollut sellaisia kuin nykyajan lapsilla, eikä
ollut kirjoja, joita katsella ja lueskella. Kirjoja ei ollut talossa
ainoatakaan. Mutta leikki se sujui sittenkin mainiosti. Kesällä oli niin
paljon erinomaisen hauskoja ja mukavia leikkipaikkoja, ettei niissä
ollut ennättää kaikissa käydäkään. Metsäpurot ja suuret kivet,
ilokivet ne olivat hauskimpia ilonpaikkoja. Tiheäin näreikköjen
keskellä tai tuuheain ikikuusien alla oli hauskat suojat, joissa pehmeä
sammalvuode oli lattiana ja joihin naavapartaiset, maahan asti
ulottuvat kuusen oksat muodostivat kupukaton ja seinät. Leikkikaluja
tarjosi salo lukemattomia, niitä tehtiin kuusen kerkistä, tuohesta,
pajukepeistä, niitä oli salo täynnä, vaarat, metsät, puronpohjat. Oli
niin monenlaisia mukavia lehtiä, joista voi kokoon kutomalla
valmistaa vaikka kokonaisia pukuja, kukista nidottiin seppeleitä,
pajun oksista valmistettiin huiluja, kirjakeppejä, jotka värjättiin
kauniiksi lepänkuorella ja rätvänän juurella, männyn kerkistä tehtiin
pieniä pyypillejä ja kuusen naavasta valmistettiin pitkä tukka ja
tuuhea parta sille, joka halusi leikissä esittää vanhan miehen osaa.

Purosta poimittiin kauniita kiviä, joilla oltiin tarhasilla ja noppasilla.

Ja metsästä kannettiin kotiin pahkakeppejä ja omituisia kasvannaisia,
kääpiä, minkä mitäkin. Ja tuohesta osattiin valmistaa melkein vaikka
mitä: paimentorvia, ropeita, tuokkosia, palloja, hippejä, köyttä ja
monenlaisia muita kaluja. Kun tahdottiin joskus juhlia viettää, oli
salolla mainioita juhlasaleja, seininä mahtavat hongat ja kattona
korkealla kaartuva sinitaivas, koristeina lumpeen varsista tehdyt
helminauhat ja niityn ja rannan kauneimmat kukat, astioina suuret
lehdet ja suuret ja pienet tuokkoset. Kestityksenä olivat monenlaiset
metsän marjat, puolat, karpalot, lakat, mesikot, mustikat, ja niitä oli
sekä keväin että syksyin. Juhlajuomana oli keväällä mahlaja, muuten
lähteen raitis vesi.
 Talvella sujahutettiin suksilla mäkiä alas, kiidettiin suksilla yli
lumikenttien. Ja niin tottuivat pojat suksilla liikkumaan, ettei ollut sitä
mäkeä, jossa eivät olisi suksillaan kulkeneet. Eikä se heitä häirinnyt,
jos mäki oli metsäinen. Huimasta vauhdista huolimatta osasivat he
pujotella puiden välistä, väistellä kiviä ja kantoja.

Mutta talvinen päivä oli lyhyt ja pimeä pitkä. Usein silloin lisäksi
paukkui pakkanen ulkona, tai myllersi tuuli, kiidätellen lumipilviä
edessään. Silloin oli hyvä tuvassa olla, tulen liedessä räiskyessä ja
päreessä tuikkaessa. Silloin saatiin tyytyä näpertelemään tuohikaluja,
noppasilla olemaan ja supattelemaan jossain tuvan nurkassa.

Hauskimpana huvina talvella oli kuitenkin satujen kertominen,

arvoituksilla oleminen ja kaikenlaisten runojen laulaminen. Hauskinta
oli että semmoiseen leikkiin ottivat osaa vanhatkin. Anni oli hyvin
sukkela arvoituksia sanomaan ja erinomaisen hauskaa hänestä oli,
kun hän sai uljaan miehensä Hymölään ajetuksi. Kun Jaakolta oli
kymmenen arvoitusta jäänyt vastausta vaille, kun hän ei ollut
tiennyt, mikä se kotiin katsoo metsään mennessä, mitkä ne kultaiset
käet ovat, jotka yli orren tappelevat ja mikä se kilkkaa kalkkaa
luisten lukkojen takana, silloin ajettiin hänet armotta Hymölään.

"Hyi, hyi Hymölään!

Kuka siellä tulee?
Jaakko siellä tulee.
Mikä hänellä hevosena?
Kissa hänellä hevosena.
Mikä hänellä rekenä?
Kapusta hänellä rekenä.
Mikä hänellä piiskana?
Käärme hänellä piiskana.
 "Kaikki Hymölän väki nauramaan." Ja siihen nauruun yhtyivät
sydämmensä pohjasta kaikki nuori väki. Tuntui niin lystikkäältä, että
Jaakko, joka muuten oli ensimäisenä kaikessa, nyt joutui niin
kokonaan alakynteen.

Usein naurettiin pikku Kertulle, joka myös tahtoi ottaa osaa

arvoitusten sanomiseen. Mutta hän ei oikein käsittänyt niiden
ajatusta, vaan arveli, että jokaisen piti niitä itse tehdä ja hän tekikin
niitä, mutta ne tulivat aina niin vaikeita, ettei kukaan niitä osannut
arvata.

"Lintunen, lintunen, kirjava lintunen;

Vaaralla, vaaralla, Ahmavaaralla.

"Mikä se on?"

"Se on mummon värttinä", sanoi hän tyytyväisenä, kun ei kukaan

ollut arvannut hänen arvoitustaan, kätkien samassa kasvonsa
mummon syliin, kun kaikki purskahtivat nauruun vastauksen
kuultuaan.

Kun oli arvoituksia tarpeeksi sanottu, leikittiin välistä monenlaisia

leikkejä, pantiin aitaa, oltiin nauriisilla, luettiin iverkiiveriä, oltiin
herrasilla ynnä monia muita semmoisia leikkejä. Ne eivät kuitenkaan
oikein jaksaneet huvittaa muita kuin Ollia ja Kerttua. Mutta se oli
kaikista hauskaa, kun Yrjö suostui kertomaan muistelmiaan
sissisotien ajalta, kuvaamaan niitä monia seikkailuja, joissa hän oli
ollut poikien isän kanssa.

Kun vanha Liisa oli puhetuulella, kertoi hän satuja Tuhkimosta,

Syöjättärestä, Vaakalinnusta, ja muista sadun henkilöistä. Usein
sadut päättyivät niin, että neuvokas poika lopulta sai kuninkaan
tyttären ja puolet valtakuntaa. Viimein vietettiin häät, joissa oli
kaikkea herkkua, yksin linnun maitoa. Tupa, jossa häitä vietettiin ei
kuitenkaan tuntunut olevan paljon suurempi kuin Ahmavaaralaisten
oma pikkunen pirtti. Sillä häissä istui kuningas niinkuin tässä pöydän
päässä, kuningatar vieressä, se poika pöydän tuolla puolella j.n.e.

Värttinällä kehrätessään Liisa mielellään lauloi. Usein hän lauloi

vanhoja isältään oppimia virsiä vanhasta, viisaasta Väinämöisestä,
seppä Ilmarisesta ja nuoresta Joukahaisesta. Mutta kun hän oli
oikein vakavalla mielellä, lauloi hän Luojan virttä.

"Se on hyvä virsi", hän sanoi, "siinä kerrotaan samoja asioita, kuin
mistä pappi kirkossa puhuu. Oppikaa lapset se. Täältä kumminkin
niin harvoin kirkossa käydään, jos milloinkaan. Vieläkö niitä lie
pappejakaan koko Karjalassa."

Kun lyhempiä laulurunoja laulettiin, otti siihen osaa Anni. Hän

olikin taitava niissä, osasi laulaa yhtä mittaa myöhään yöhön, aina
uutta ja uutta. Lapset osasivat nekin muutamia runoja, niinkuin
"Katti metsähän menevi", "Ken söi kesävoin", "Turu, turu tulkoon" ja
muita semmoisia. Ja kun eivät muuta osanneet, lukivat "onni
mannia."
KYMMENES LUKU.

Salo kaikuu.

Oli ensimäisen lumen aika. Ilma oli kirkas, maa roudassa, ruoho ja
puut huurteessa. Lunta oli tullut vähän, sen verran vain että maa
näytti valkealta. Pitemmät korret, varvut pistivät lumesta esille.
Lumen vuoksi saattoi kaikkialla vapaasti kulkea. Uutisasukkaat
liikuskelivat tähän aikaan ahkeraan metsässä.

Toimena heillä oli oravain ampuminen. Pyssyillä eivät he ampuneet

oravia, vaikeasti hankittavia ampumavaroja säästääkseen, vaan
jousella ja nuolella. Nuolet olivat nuijapäitä, niillä ammuttiin oravaa
päähän. Huumaantuneena se putosi maahan, josta koira sen puri
kuoliaaksi. Oravan nahkoja hyvin haluttiin, sillä ne olivat erittäin
mukavat myötäviksi. Näihin aikoihin Karjalassa kansan keskuudessa
jokapäiväisissä oloissa käytiin etusijassa vaihtokauppaa. Nahkoja,
etenkin oravan käytettiin yleisesti kaupan välittäjinä. Metallirahaa oli
maakunnassa hyvin vähän. Sillä suoritettiin vain verot ja suuremmat
kaupat. Lisäksi oli hopearaha vieläkin harvinaisempaa. Käytännössä
olevat vaskiplootut, joista neljän taalarin harkko painoi viisi kiloa,
olivat hyvin hankalat liikuttaa ja kuljettaa.
 Oravan pyynti oli raitista ja hupaisaa työtä. Metsässä oli ilma niin
läpikuultavan kirkasta ja puhdasta. Kun sattui joutumaan vaaran
laelle, josta avautui avonainen näköala, näki kuultavan kirkkaassa
ilmassa aivan uskomattoman kauas. Suuren suo-alueen eteläpuolella
oli vaarainen seutu, Ahmavaaralaisten entinen kotiseutu. Siellä se oli
päivämatkojen takana. Kesällä auer esti selvästi erottamasta seutua,
eri vaarat sulivat yhteen harmaan siniseksi tummahkoksi juovaksi
taivaan rannalla.

Mutta nyt erotti selvästi eri vaarat toisistaan. Kun Yrjö ja pojat
sattuivat semmoisena kirkkaana päivänä vaaran laelle, selitteli Yrjö
mielellään pojille paikkoja.

"Tuo kyhmyselkäinen vaara on Honkavaara, siinähän Antti yritti

merkkitulta polttamaan. Sivulla siitä on matalampi Koivuvaara, sen
rinteellähän se teidän kotinne oli ja minunkin kerran maailmassa
kauan sitten. Sen takana näkyy tasalakinen korkea vaara. Se on
laeltaan aukea, siinä on vain yksi suuri ikiaikainen koivu, se on
Hernevaara. Parviaisten, kaupankävijäin uhkea talo on sen koivun
suojassa".

Kaukaisen, peninkulmien takaisen Hernevaaran koivunkin erotti

tänne. Likempänä olevilta vaaroilta, jotka nekin saattoivat olla melko
kaukana, erotti joka kuusen, joka männyn latvan, jotka
selväpiirteisinä reunustivat vaaran lakea ja kuvastuivat kirkasta
taivasta vasten.

Näillä oravan pyyntiretkillä oli Hermi suuressa touhussa. Se

haukkui niin että salo kaikui. Ja kauas vieri haukunnan ääni
hiljaisessa salossa. Ja kauniilta se kuului. Tuommoisen
pystykorvaisen, tiheätakkuisen, vilkkaan Karjalan erämiesten koiran
haukunta kirkkaana syyspäivänä on kuin soittoa. Se ei ulvo, ei valita
haukkuessaan, niinkuin nykyaikaiset ylen hienot metsästyskoirat. Se
ei ilmoita pelkäävänsä kuin arka vartia yöllä, eikä ilmoita
halveksivansa kuin kerjäläistä haukkuva piharakki. Sen haukunta on
kirkas, sointuva, lyhyenlainen. Se iloitsee kaunista ilmaa, se
ihmettelee oman äänensä kantavuutta, se ihmettelee omaa
rohkeuttaan, se kun on ainoa, joka uskaltaa ja kykenee tänä
kirkkaana päivänä rikkomaan salon mahtavaa äänettömyyttä.
Varmasti, kirkkaasti, lyhyesti, mutta tiheään kajahtelee Hermin
haukunta, moninkertaisen kaiun toistamana se sulaa helakaksi
soitoksi, kuuluen tavattoman kauas. Yksitoikkonen se on, mutta
yksitoikkonen kuin havupuuta kasvava kangas. Metsässä kävijäin
mieltä tämä haukunta rohkaisi ja ilostutti, ja kotonaolijat sen kulusta
koko päivän voivat seurata metsänkävijäin retkeä. Kuulivat heidän
milloin loittonevan, milloin lähenevän. Kuulivat haukunnan milloin
iloisemmasta, milloin äkäisemmästä, milloin hätäisemmästä
soinnusta, miten retki sujui, ilokseenko korpea vain kaiuttivat, vai
joko oravaa ahdistivat, joko olivat saamaisillaan ja joko saivat.
Kuulivatpa joskus senkin, että salonkävijät olivat vilahdukselta
nähneet isomman otuksen metsässä.

Kun Yrjö sattui mukana olemaan, hyräili hän mielellään

metsämiehen virsiä, pyyteli avukseen metsän kuningasta Tapiota ja
hänen väkeään, pyysi että he kerittäisivät metsään punaisen langan
metsän kävijöille oppaaksi, asettaisivat silkkiset, siniset paulat
käsipuiksi louhikkojen yli, sovittaisivat porraspuut purojen poikki
metsänkävijäin yli mennä. Ollia hän erityisesti neuvoi näin
laulamaan:

Läksimmä miehissä metsälle,

Urohissa ulkotöille
Kolmen, neljän koiran kanssa,
 Viien, kuuen villahännän,
Seitsemän sepelikaulan,
Oravainen, onnervoinen,
Metsän kukka, metsän omena
Ylentäitse oksaselle,
Alentaitse lehväselle.
Poikamies on ampumassa,
Pentukoira haukkumassa.

Ja orava se näyttäytyi metsästäjille, hyppäsi puusta puuhun, juoksi

pitkin puun runkoa, sitten pitkin pisintä oksaa, sen äärimmäiseen
kärkeen, loikkasi siitä toiseen puuhun ja siitä kolmanteen. Mutta alla
haukkui, hyppi ja temmelsi Hermi ja pojat juoksivat ympäri puun,
kurkistelivat ja yrittelivät. Hermin haukunta saattoi oravan
suunniltaan, se pysähtyi oksalle katselemaan tuota kiusoittavaa
haukkujaa, mutta silloin se vasama lensikin poikien jousesta. Nuolen
kovaa puuta oleva nuija sattui oravalle päähän ja sai sen
huumaantuneena putoamaan alas. Mutta maahan asti se ei päässyt,
vaan putosi suoraan kita auki odottavan Hermin suuhun. Kiivaasti
pudisteli Hermi oravaa suussaan ja purasi samassa hengiltä. Pojat
korjasivat oravan laukkuunsa annettuaan ensin koiralleen palkinnoksi
kynnet, ja läksivät innoissaan uutta saalista etsimään.

Joskus sattui poikien tielle näätä. Sen nahka oli paljon

arvokkaampi, mutta vaikeampi se oli pyytääkin, ja monta kertaa
sattui, että näätä livahti lopultakin poikien käsistä, kun sitä
päiväkauden olivat vahtineet.

Ensi lumen aikana oli metsänkävijöillä metsässä liikkuessa

toinenkin tarkoitus, he tarkastivat karhun jälkiä. Viime kesänä oli
karhu kaatanut heiltä lehmän ja niinkuin muistettanee, oli sitä kyllä
vahdittu, mutta ei oltu saatu. Luultavasti se yhä asusti lähitienoilla,
eikä semmoinen naapuri ollut oikein mieleinen. Ilmojen pakastuessa
ja ensi lumen tullessa maalian karhu tavallisesti asettuu
talvisijoilleen.

Yrjö liikkui myös itse mukana metsässä, voidakseen heti ryhtyä

kiertämään karhua. Ja niin sattuikin, että kerran taas metsiä
kulkiessaan näkivät karhun pitkät jäljet maassa. Antti ne
ensimäisenä huomasi. Selvästi näkyi ohuessa lumessa ja huuraisessa
ruohostossa karhun kämmenen jäljet, kannan ja varpaiden.

"Olli saa heti lähteä ammuttujen oravien ja Herrain kanssa kotiin",

sanoi Yrjö, "me Antin kanssa ryhdymme karhua kiertämään."

"Mutta eihän meillä ole aseitakaan…", sanoi Antti arvellen.

"Eihän sitä karhun kimppuun nyt vielä aiotakaan käydä. Nyt

annamme sen maata rauhassa vielä pari kuukautta, vasta sitten
käymme sen unta häiritsemään. Nyt se on vain kierrettävä."

"Miten karhu oikeastaan kierretään?" kysyi Antti.

"Nyt saat sen nähdä."

Karhun jälkiä vähän matkaa kuljettuaan poikkesi Yrjö syrjään ja

teki suuren kaarroksen. Sitten tuli hän takaisin karhun jäljille.

"Niinkuin näet", selitteli Yrjö Antille, "on se tästä vielä kulkenut

eteenpäin, teemme uuden kierroksen."

Toisella kierroksella tultiin taas karhun jäljille, vasta kolmannella

kerralla eivät enää karhun jälkiä tavanneet, vaan joutuivat pitkän
kierroksen tehtyään vastakkaiselta puolelta karhun jäljille suunnilleen
niille kohdin, mistä viimeksi liikkeelle lähtivät.

"Nyt on karhu kierroksessa. Niinkuin näet tästä, on karhu kulkenut

kierroksemme sisäpuolella, mutta mistään kohdasta emme nähneet
sen jälkien kulkevan kierrospiiristämme ulos. Emme kuitenkaan nyt
vielä tiedä, onko se löytänyt itselleen mieluisan majapaikan tämän
kierroksen sisäpuolelta, vai onko se vain satunnaisesti pysähtynyt
johonkin. Sen vain varmaan tiedämme, että tässä se jossain lähellä
on. Tänäpäivänä emme kuitenkaan sen enempää tee, vaan
lähdemme kotiin. Huomenna tulemme tähän takaisin ja kuljemme
omia jälkiämme saman kierroksen kuin tänäänkin, silloin näemme,
onko karhu vielä kierroksemme sisässä, vai onko kulkenut siitä ulos.
Jos on kulkenut ulos, kierrämme uudestaan. Ja niin teemme siksi
kun näemme, että se pysyväisesti on jäänyt kierroksemme
sisäpuolelle, josta päätämme, että se on lopullisesti asettunut
talvitiloilleen. Syystalven kuluessa käymme sitten tuon tuostakin
kierrosta tarkastamassa, etenkin säänmuutosten jälkeen. Sillä voi
välistä sattua, että karhu jo jonkun aikaa pesässään oltuaan lähtee
liikkeelle uutta lepopaikkaa etsimään. Milloin on pesään tullut vettä,
milloin se jostain muusta syystä on alkanut tuntua epämukavalta."

Näin puhellen palasivat Yrjö ja Antti hiljalleen kotiin. Olli oli jo

ennen kotiin ehtinyt, olipa naapureillekin ennättänyt sanan viedä.
Kiertäjäin kotiin palatessa, olikin sen vuoksi melkein koko siirtokunta
koolla.

"Vai kontion jäljet löysitte ja ukon tarhaan kiersitte?"

"Kah, kierrettiinhän se."

 "No milloinka lähdetään otson kanssa painisille", kysyi kärsimätön
Jaakko.

"Ei sillä vielä kiirettä ole. Eihän tiedä, onko se jo sijoilleen

kunnolleen asettunutkaan ja jos on, niin ei se vielä ole talviuneensa
vaipunut. Se on tähän aikaan valpas, kuulee jokaisen risahduksen
metsässä, lähtee liikkeelle helposti. Metsässä se vielä pääsee
vapaasti liikkumaan, kun lumi ei estä. Ja kerran liikkeelle
lähdettyään, voi se kulkea pitkätkin matkat, ennenkuin uudestaan
asettuu."

"Miten se talvella pesästä löydetään?"

"Hermi koirako sen saa etsiä", arveli Antti koiraansa hyväillen.

"Ei sitä Herminkään varaan jätetä. Kun nyt näemme, että se on

pysyväisesti talvisijoilleen asettunut, käyn minä etsimässä sen
olinpaikan, kuljen varovaisesti sen jälkiä, kunnes löydän."

"Mutta millä se karhu näin talvella elää, käypäkö se liikkeellä

ruokaa hankkimassa, vai miten se", tuumi Olli.

"Ei se liikahda paikoiltaan koko talvessa. Pesässään vain viruu ja

käpäliään imee. Syksyllä se on lihava kuin mikäkin syöttiläs, mutta
keväällä liikkeelle lähtiessään laiha raukka."

"Isä ukko kertoi", sanoi Jaakko, "ja isä ne asiat tiesi, kun oli
vanhaa loitsija- ja metsänkävijäsukua, että maanhaltia joka yö tuo
kontiolle mesijuoman, mutta jos maanhaltia tietää, että metsämiehet
keihäitään hiovat ja kuolemaa kontiolle valmistavat, tuo se sille
viimeisenä yönä verijuoman."
 Seuraavana päivänä käytiin kierros uudistamassa ja sitäkin
seuraavana. Kun uusia jälkiä ei näkynyt, jotka olisivat osoittaneet
karhun kulkeneen edelleen, päätteli Yrjö, että karhu oli asettunut
varsinaisille talviteloilleen. Sen jälkeen käytiin tuon tuostakin kierros
verestämässä, ettei se lumipyryjen sattuessa pääsisi umpeen
katoamaan.

Talven alkaessa vakaantua, pari viikkoa sen jälkeen, kun karhu oli
kierretty, mutta ennenkuin lumipeite oli kovin vahvaksi käynyt, lähti
Yrjö kerran yksin metsään karhun pesää etsimään. Varovaisesti kulki
hän karhun jälkiä myöten. Mitä enemmän hän eteni, sitä
varovammin hän liikkui. Aseena oli hänellä vain keihäs kädessä ja
kirves vyön perässä. Karhu oli kulkenut korpea ja sitten noussut
kovemmalle maalle. Korpimaan reunassa kulki matala kallion
harjanne. Osalta oli tämän harjanteen sivu äkkijyrkkä. Kallion
seinämä ei kuitenkaan ollut korkea, paikotellen noin neljä metriä,
paikotellen matalampi. Eräässä kohden oli jättiläiskuusi kaatunut
siihen päin. Kuusen pitkät oksat olivat nojassa maata ja kalliota
vastaan. Ympärillä kasvoi nuorta näreikköä. Vaikkei ollut vielä paljon
lunta, oli tähän sitä jo säästynyt, niin että tuo valtava murros
muodosti yhtenäisen suuren lumikinoksen, josta kuusen oksia ja
näreen latvoja pisti esiin. Tähän murrokseen näyttivät karhun
askeleet vievän.

Vähän matkan päähän murroksesta pysähtyi Yrjö. Hän ei kulkenut

ensi kertaa karhun jälkiä. Heti huomasi hänen tottunut silmänsä, että
tuossa se varmaan oli karhun olinpaikka. Ääneti siinä jonkun aikaa
seistuaan, hän lähti kiertämään murrosta liikkuen hyvin varovaisesti,
joka askeleelta etsien jalan sijaa ja työntäen oksia varovaisesti
syrjään. Huomattuaan, ettei murroksen toiselta puolen johtanut
jälkiä pois, palasi hän omia jälkiään myöten takaisin keihään varrella
tuon tuostakin tasoittaen lunta. Jotain merkkiä hän tuntui samalla
tekevän ja huulet liikkuivat, liekö sitten itsekseen jotain laulellut vai
lukuja lukenut.

"Nyt on karhu satimessa, pesässään se rauhassa makaa, siksi kun

tulee sydäntalvi, sitten käymme sen kaatamassa."

"Ei ole karhun kaataminen leikinasia", sanoi Liisa. "Kymmenen

miehen voima on karhulla. On se jo monen miehen alleen
musertanut. Kun ennen minun nuorena ollessani kylän miehet
läksivät karhunpyyntiin, sattui karhu raivostumaan, taittoi keihään
varret ja kulki miesjoukosta läpi. Kun Kuolismaan Matti — tunsihan
Yrjö sen aikoinaan — yritti vielä käydä sen kimppuun, löi karhu hänet
yhdellä iskulla alleen. Kämmenellään se kääpäsi Matin päätä, niin
että hyvä osa päänahkaa lähti. Sitten se alkoi sysäyksestä
puolitainnuksiin mennyttä Mattia pureskella. Se pureskeli koko
ruumista aina päästä jalkateriin saakka. Ei tappanut, vaan hiljalleen
pureskeli. Lopulta se olisi siten kiduttanut Matin kuoliaaksi, mutta
muut miehet kävivät isot kanget käsissä karhun kimppuun.
Mörähdellen se näytteli hampaitaan, milloin oikealle, milloin
vasemmalle. Viimein se käännähti ja nousi takajaloilleen. Mutta kun
miehet yksissä voimin iskivät sitä kangilla, luopui se
hyökkäyksestään ja lähti tiehensä. Matti parka sairasti useampia
kuukausia sen retken jälkeen, ja koko elämän ikänsä sai hän pitää
kauheita arpia kasvoissaan. Ei ole karhunpyynti leikinasia. Ei sinne
lapsia missään tapauksessa päästetä."

"Vaarallinen pyynti se juuri hauskaa onkin", intoili Jaakko.

"Ja eihän aina niin hullusti käy", tuumaili Antti, joka alkoi pelätä,
ettei häntä otettaisikaan mukaan, jos kovin paljon vaarallisia
karhujuttuja kerrottaisiin.
 "Eihän karhunpyynti leikkiä ole, tosi se on", sanoi Yrjö, "mutta se,
joka varansa pitää, selviää suuremmastakin vaarasta."

*****

"Heinät alkavat loppua", sanoi Liisa muori eräänä päivänä tupaan

tullen, "olisihan niitä pieleksessä joen varrella, mutta miten ne sieltä
kotiin saadaan. Ei niitä kantamallakaan jaksa paljoa kuljettaa, ja lumi
on syvä kaataa."

"Ei kaatamisesta puhettakaan, suksilla kulkien ne ovat tuotavat.

Kaikki nuori väki metsään heinänhakuun, ken suksille vain kykenee",
sanoi Yrjö. "Minä lähden mukaan. Minulla on jo kaksi ahkiota tekeillä,
tuomme sitten niillä, kun ne valmiiksi saan."

Miehissä lähdettiin sitten heinänhakuun: Yrjö, Jaakko ja hänen

nuori reipas vaimonsa Anni sekä Antti ja Olli. Kukin nousi suksilleen
ja niin laskea sujahutettiin alas rinnettä joelle, siitä jokea ja jokivartta
pielekselle. Siellä väännettiin koivunvesasta takkavitsat, poljettiin
takkavitsoihin aikamoiset takat heinää, nostettiin kuormat selkään ja
lähdettiin kotiin palaamaan. Kotimatka ei luonnollisesti sujunut yhtä
keveästi kuin menomatka. Varmasti hiihdettiin kumminkin suuret
heinätaakat selässä perätysten eteenpäin. Raskaampaa oli nousu
taakkojen kanssa vaaran rinnettä pitkin. Sauvan varassa viistoon
kulkien ponnistettiin mäkeä ylös, niin että hiki otsalta helmeili.

"Tulihan niitä heiniä jommoinenkin määrä, riittää erääksi päiväksi,

mutta joudetaanko aina näin joukolla käymään. Raskaaksi käy, jos
yhden hengen täytyisi näin takkavitsalla kantamalla kaikki talven
heinät selässään kotiin kuljettaa", sanoi Anni.

"Sitä varten niitä ahkioita valmistetaankin", sanoi Yrjö.

 "Miten ne ahkiot oikein tehdään ja miten niitä käytetään",
tiedusteli joku joukosta.

Yrjö näytteli puolivalmiita kalujaan ja neuvoi niiden valmistusta.

Pohjaksi pantiin sylenmittainen, vaaksan levyinen, ohut lauta, sivuille
liisteitä. Kierretyillä kuusen juurilla nämä nidottiin yhteen, toisesta
päästä kaikki koottiin yhteen suppuun, toinen pää jätettiin auki.

Näitä ahkioita sitten käytettiin paljon. Hauskaa oli nähdä, kuinka

Jaakko ja Anni, jotka ottivat työkseen heinien tuonnin, tuontuostakin
pyyhkäisivät suksillaan rinnettä alas vetäen köydestä perästään kukin
ahkiotaan. Pieleksestä täyttivät he ahkionsa heinillä ja sitten vetää
ponnistelivat kuormansa takaisin kotiin. Mutta muihinkin tarpeisiin
ahkiota käytettiin. Heillähän ei ollut hevosta eikä kovia teitä, heidän
oli aina suksilla liikuttava ja kaikki raskaammat kotiin tuotavat
ahkiolla hilattavat.
YHDESTOISTA LUKU.

Karhun pyynti.

Sydäntalvella joulun jälkeen Yrjö rupesi varustamaan

karhunpyyntiretkeä. Keihäät tarkastettiin, teriä karaistiin ja
terotettiin. Luoteja valettiin pyssyjä varten. Sukset tarkastettiin,
savustettiin ja voideltiin. Suksisauvoiksi muodostettiin
karhunkeihäitä. Pyssyn luotia varusteissa tehtiin taikaa. Lyijystä
vuoltiin siruja erityisiä lukuja lukien. Luodit voideltiin rasvalla, joka
sitä varten oli valmistettu lukuja lukemalla. Oli varauduttu kalman,
metsän voimia vastaan. Talia olisi pitänyt oikeastaan käyttää
kolmena yönä kalmistossa, kiertää jokin hauta lukuja lukien kolmasti
myötäpäivään, siten hankkia siihen kalman voima. Muilla luvuilla
sitten olisi ollut hankittava muita voimia. Mutta kalmistoa e ollut liki
tienoilla ja liian pitkä matka oli sitä varten käydä vanhoilla
asumasioilla. Eikä Yrjö niin paljon anoa pannut taioille, että niiden
vuoksi olisi suurempia vaivoja nähnyt. Hän oli ripeän toiminnan mies,
oli ollut mukana niin monessa seikkailussa, että oli oppinut
etupäässä luottamaan valppauteen, neuvokkaisuuteen ja omaan
itseensä. Mutta missä helposti saattoi vanhoja tapoja noudattaa, teki
hän sen mielellään, etenkin jos ne tuntuivat miellyttäviltä.
 Toveriksi Yrjölle ja Jaakolle pyrki Antti. Pitkin talvea oli hän Yrjöltä
udellut, pääsisikö hän mukaan. Viimein oli Yrjö hänen pyyntöihinsä
suostunut. Olli katsottiin joka tapauksessa liian lapseksi. Sitä vastoin
päätettiin ottaa Hermi miesten seuralaiseksi.

"Tänä yönä ei maanhaltia enää luokaan karhulle mesijuomaa,

vaan verijuoman", sanoi Antti eräänä iltana pari päivää joulun
jälkeen. "Ihmeissään sen karhu juopi ja aavistaa, mikä kohtalo sitä
huomenna odottaa."

Oli päätetty seuraavana päivänä lähteä karhun pyyntiin. Vanhan

tavan mukaan ei retkestä edeltäpäin paljoa puhuttu. Liian puhumisen
sanottiin tuottavan huonoa onnea. Mutta tietoonhan se kumminkin
oli tullut, ja aamulla kokoontuivat kaikki Yrjön mökille lähtöä
katsomaan. Liisa oli tapansa mukaan huolissaan ja pelkäsi pahinta,
ja Anni katseli ylpeänä voimakasta miestään, jonka silmistä rohkea
innostus säihkyi. Nuori Antti oli niin jännityksissä, ettei edellisenä
yönä ollut unta saanut.

Päivän koittaessa lähtivät Yrjö, Jaakko ja Antti liikkeelle, suksilla

sujahuttaen kotirinnettä alas. Oli kaunis talvinen päivä. Lunta oli jo
tullut runsaasti. Mutta kun ei vielä ollut yhtään suojapäivää ollut,
olivat puut täynnä lunta. Aluksi kuljettiin kangasmaata, jossa oli
harvemmassa suuria honkia. Mahtavat punarunkoiset puut kantoivat
korkeissa latvoissaan suuria lumitaakkoja. Kangasmaalta
laskeuduttiin korpeen. Siellä suuret, tiheäoksaiset kuuset näyttivät
äärettömiltä lumipatsailta. Lumen peittämät oksat olivat painuneet,
alas, joten korkeat puut näyttivät tavallista kapeammilta, mutta
myös korkeammilta. Näreikössä tiheään kasvavat, lumen täyttämät
nuoret kuuset muodostivat läpinäkymättömiä lumimuureja. Auringon
paisteessa tämä ääretön lumilinna näytti mahtavan kauniilta. Lunta
oli linnan lattiat, lunta seinät, lunta pilarit, holvit, lunta kimalteli joka
havun neulasella.

Oli raskas suksikeli, sillä suoja ei ollut vielä muodostanut hankea

lumikerrosten päälle. Ja se olikin hyvä. Sillä ainahan suksimies
sentään liikkeelle pääsi raskaammallakin kelillä, mutta karhun olisi
ollut siihen aikaan hyvin hankala liikkua, jos olisi niin käynyt, ettei
sitä olisi saatu kaadetuksi, vaan se olisi pakosalle päässyt.

Ensinnä hiihdettiin rohkeasti, iloisesti ja vapaasti eteenpäin. Lumi

pyrynä tuprusi, kun miehet viilettelivät alas mäkeä. Ja kun mäen alla
koivulehdon läpi kulkivat, putosi puista lunta suurina keveinä
kuontaloina, jotta miehet kävivät valkoisiksi ja niin lumisiksi, että piti
pysähtyä lunta pois karistamaan. Jaakko ei malttanut olla
nauramatta ja puhelematta ja Antti uteli, mieli jännityksissä, miten
milloinkin oli tehtävä.

"Mitenkä se karhu pesästä saadaan, kysyi hän noustessaan pienen

harjanteen päälle.

"Ajetaan keihäällä, jos ei muuten tule", vastasi Jaakko, huutaa

kajahuttaen, niin että salo kaikui, samassa kiitäen alas toista vaaran
rinnettä, että lumiryöppy ympärillä kuohui.

Hermi oli otettu mukaan. Se kaaloi rohkeasti lumessa, upposi

syvään, hyppäsi, juoksi jonkun askeleen ja upposi taas, koetti polkea
sukselle, mutta suksi luiskahti alta pois. Iloinen se oli ja innoissaan,
haukkui ja teuhasi.

Kun näin iloista ääntä pitäen oli kuljettu jonkun matkaa, sanoi
Yrjö, joka koko ajan oli hiukan paheksunut liikanaista äänen pitoa,
hänestä oli karhunpyynti vakava asia, ja vakavat asiat olivat
vakavasti toimitettavat. "Nyt voitte jättää kaikki liiat puheet pois.
Tässä on kierros."

Siinä kulki lumessa syvät jäljet, joita pitkin talvea oli silloin tällöin
uudistettu. Siinä oli se lumottu aita, joka oli karhun ympäri käyty ja
jonka yli se ei ollut uskaltanut kulkea. Siellä se oli jo ollut pari
kuukautta. Ja nyt oli aika tullut metsämiesten hakea riistansa. Mutta
vaikkapa karhu olikin kierroksessa, lumotun aidan sisällä, vaikkapa
se olikin kierroksen kävijän oma, oli se vielä sittenkin vapaa, oli
korven kuningas, kymmenen miehen voimainen. Ei ollut leikin asia
sen kimppuun käydä. Siksi nuo Yrjön muutamat sanat käänsivätkin
mielet. Jaakko ja Antti vaikenivat, kävivät vakaviksi ja varovaisiksi.
Hermin ei annettu haukkua ja temmeltää, vaan sen piti kulkea
muitten jäljestä ja Antti, joka hiihti viimeisenä, sai tehtäväkseen
pitää sitä silmällä ja kun ei se malttanut pysyä aloillaan, sai Antti
taluttaa sitä hihnasta.

Varovaisesti hiihdettiin eteenpäin. Yrjö hyräili metsämiehen laulua.

Pyysi metsän kuningasta avukseen, lupasi kuun hopeita, päivän
kultia uhriksi. Karhua pyysi hän painamaan päänsä syvälle
pehmeään sammaleeseen, eikä kuuntelemaan metsänkävijäin
kulkua; jos sille jotain pahaa sattuisi, piti sen antaa anteeksi,
metsämiehet eivät muuta voineet, heidän täytyi käydä karhun
kimppuun.

Samalla kun oikea metsästys alkoi, kun kierroksen sisään tultiin,

tuntui metsäkin kuin lumotulta. Puut näyttivät niin tavattoman
korkeilta, lunta tuntui olevan niin äärettömän paljon metsässä.
Jaakosta ja Antista tuntui, niinkuin eivät koskaan olisi liikkuneet näin
suuressa metsässä, näin synkässä korvessa.
 Mutta Yrjö se hiihteli ensimäisenä. Mitä syvemmälle tultiin, sitä
varovaisemmin hän liikkui. Oksan risahtamatta hän kulki eteenpäin,
vältellen jokaista varpua, jokaista luokiksi kaartunutta nuorta vesaa,
joka olisi ylitse hiihtäessä poikki rasahtanut.

Tuossa oli metsässä pieni kallion muodostama penger. Penkereen

yläreunaa hiihti Yrjö, kunnes hän pysähtyi ja osoitti sauvallaan
eteensä. Siinä oli kalliopengertä vastaan kaatunut tuuhea kuusi. Sen
hajallaan törröttävät oksat olivat koonneet lunta tavattoman kasan,
kuin pienen talon.

"Tuossa se on", kuiskasi Yrjö. "Vahdi tarkalleen Hermiä, ettei se

ennen aikojaan pääse irti. Paina rukkasella sen suuta, ettei se hauku,
älä anna ääntää yhtään."

Varovaisesti lähestyi Yrjö yläpuolelta lumitaloa, Jaakko heti

kintereillä. Noin kymmenisen askeleen päähän siitä tultuaan, hän
pysähtyi. Pyssyt otettiin esille. Panoksessa ne olivat jo entisestään,
mutta tulijohtoon pantiin uutta kuivaa ruutia, pantiin myös uutta
taulaa sekä tarkastettiin, että pii oli paikoillaan. Keihäät olivat koko
matkan olleet käsissä, ne toimittivat samalla suksisauvan virkaa.
Kirveet asetettiin vyön varaan, niin että ne tarvittaissa heti saataisiin
esille, samoin puukot. Sitten taas kuljettiin lähemmäksi, kunnes
tultiin aivan penkereen reunalle, lumitalon harjan yläpuolelle.

"Mikä ruskeareunainen torvi tuon lumikinoksen läpi kulkee. Mitä

hulluja, polttaako karhu talvella tupakkaa aikansa kuluksi", ihmetteli
Jaakko.

"Se on karhun henkireikä. Talven kuluessa sen henkireiän reunat

käyvät noin ruskeiksi. — Emme tältä puolelta pääse sen kimppuun.
Se voisi pyörähtää tuolta rungon toiselta puolen ulos ja kadota
metsään, niin ettemme muuta näkisi, kuin lumipilven. Meidän on
kierrettävä sinne, sieltä se on karhu tiensä pitänyt."

Mutkan kautta kiersivät pyydysmiehet penkereeltä alas ja

lähestyivät vastakkaiselta puolelta karhun pesää.

"Se on lähtenyt pesästä pois, tässä on lumessa jälkiä", virkkoi

äkkiä
Jaakko.

"Ei suinkaan se pois ole lähtenyt. Kas, tuonne vievät jäljet

läheiseen kuuseen ja takaisin", kuiskasi Yrjö. "Karhu on käynyt
tuosta nuoresta kuusesta taittamassa oksia, varmaankin pesässä on
pieniä. Karhusta on tuntunut koti kylmältä niin hennoille vieraille ja
se on käynyt hakemassa kuusen oksia, tehdäkseen niillä pesän
lämpimämmäksi."

"Mutta meidän on tästä hankala nähdä ampua karhua, voimme

helposti ampua harhaan, kun tuossa, aivan pesän suun edessä
kasvaa niin paljon pajun varpuja."

Niin sanoen nousi Yrjö suksiltaan, hiipi aivan likelle pesän suuta ja
rapsi puukollaan pois hyvän osan pajukkoa. Sitten hän palasi
suksille. Kutsuttuaan Jaakon toiselle puolelleen ja Antin toiselle ja
kun kaikki olivat iskeneet karhunkeihäät viereensä maahan kärjet
ylöspäin ja asettaneet pyssyt hanat vireissä ampuma-asentoon,
käsivarren varaan, kirkasi Yrjö:

"Ulos ukko! Tule tänne korven kontio, tässä on mies miestä

vastaan! —
Hermi irti! — Hermi, aja ulos kontio!"
 Ja Hermi ärähti haukkumaan ja rähisemään. Pesästä kuului
mörinätä, mutta ulos ei karhu tullut.

"Se ei raatsi jättää poikasiaan, mutta kun se nyt kerran ulos tulee,
on leikki kaukana. — Kontio! Ulos! On se verta verrallakin!"

Uhkarohkea Jaakko oli tähän saakka mielensä malttanut. Nyt alkoi

veri liian kuumana polttaa suonissa, hän ei enää voinut pysyä
paikoillaan. Hän kaatoi nuoren salskean koivun yhdellä kirveen
iskulla, rapsi siitä oksat pois. Näin saamansa keihäs kädessä lähestyi
hän pesää ja työnsi sen pesän sisään.

"Joko nyt ulos tulet!"

Mutta karhu tarttui riukuun kiinni ja alkoi kiskoa sitä. Silloin Jaakko
riemastui ja huusi: "Sepä on karhu. En ole ennen karhun kanssa
väkikarttua vetänyt. Vedetään kuka voittaa."

Mutta samassa karhu kyllästyy leikkiin. Miesten huuto, Hermin

ärhäkkä haukunta ja sysäykset Jaakon kangesta saattavat sen
kiukustumaan, se unohtaa varovaisuutensa ja töytää ulos. Se
pyyhkäsee etukäpälillään syrjään kaatuneen kuusen kuivia oksia,
jotka paukkuen taittuvat, hyppää aimo loikkauksen, kiljasee
sydämmensä tuskasta, sillä se tuntee, että nyt ovat sen kahden
viikon vanhat poikaset hengen vaarassa, ja seisoo samassa
takajaloillaan kämmenet levällään vain parin, kolmen sylen päässä
pyydysmiehistä. Hetkinen vielä ja se iskee voimakkaan kämmenensä
miehiin ja tuhon oma on ehdottomasti se, johon se sattuu. Se ei
enää aio paeta, ei olla varovainen. Se on peto, metsän kuningas,
joka ateriakseen kaataa lehmän, se ei suvaitse itseään häirittävän.
Mutta se on vieläkin enemmän, se on emä, joka puolustaa
poikasiaan. Se menee vaikka mitä vaaraa kohti, se on silmitön,
hillitön vihassaan ja raivossaan. Ja metsä kajahtaa sen karjunnasta.
— Yksi hetki ja pyydysmiehet ovat hukassa, mutta silloin
painahtaakin laukaus, kolmesta pyssystä. Karhu kiljasee, typertyy
maahan, yrittää pystyyn ja kaatuu taas.

Silloin täyttää hurja ilo Jaakon. Uhkamielisenä syöksähtää hän

karhun luo ja hypähtää sen selkään ratsastamaan, tarttuu karhun
tuuheaan takkuun kiinni ja huudahtaa ilosta. Mutta karhupa ei
ollutkaan kuollut, vaan oli vain siihen typertynyt. Se nousee
jaloilleen. Siksi voimakkaan iskun se kumminkin oli saanut
metsämiesten pyssyistä, ettei se enää yrittänyt vastarintaan, vaan
päätti lähteä pakosalle. Se oli Jaakon pelastus. Sillä jos se olisi
takajaloilleen kohonnut, ei tiedä kuinka olisi käynyt. Mutta nyt kävi
niin, että Jaakko sai karhun selässä ratsastaa, jota ei monelle satu.
Suuressa vaarassa hän joka tapauksessa oli. Pyssynsä oli hän
heittänyt pois. Eikä ruuhtenkaan pyssyistä mitään apua ollut, sillä
niistä oli laukaukset ammuttu, ja uutta panosta ei sen ajan pyssyihin
yhtä helposti pantu kuin nykyajan.

Juoksemaan siis läksi karhu, ja Jaakko ratsasti sen selässä pidellen

sen takusta kiinni. Irti hän ei uskaltanut heittää, sillä silloin hän olisi
joutunut karhun jalkoihin ja se olisi varmaan hänet iskenyt
kuoliaaksi. Hänellä oli puukko mukana. Sen hän tempasi vyöltään ja
koetti iskeä sen karhun niskaan, mutta siitä se ei ollut milläänkään,
puukko tiheän karvapeiton vuoksi vain naarmutti nahkaa. Mutta
karhusta vuoti siksi paljon verta, että se vähän juostuaan vaipui
polvilleen. Silloin Jaakko hyppäsi selästä pois, luullen sen siihen
jäävän. Mutta samassa oli karhukin taas jalkeilla. Nyt oli se kuitenkin
min ärsyttynyt ettei se lähtenyt pakoon, eikä oikein jaksanutkaan. Se
kääntyi kiusaajaansa vastaan. Edellä kämmenen iskulla se sysäsi
Jaakon kumoon. Möristen ja hampaitaan näytellen kävi se Jaakon
kimppuun yrittäen häntä puremaan. Jaakko ei ollut kaatuessaan
pudottanut puukkoaan kädestään, mutta ei hän kyennyt itseään
puolustamaan, sillä karhu laski kämmenensä raskaasti Jaakon
oikealle käsivarrelle. Jaakolla näytti viimeinen päivä olevan käsissä.
Mutta silloin oli Hermi siinä. Kauheasti kiljuen ja haukkuen kävi se
rohkeasti karhun kimppuun, purren sitä takajalkoihin. Ja karhu ei
vielä purrutkaan Jaakkoa, vaan kääntyi käpäläänsä Jaakon
käsivarrelta pois nostamatta muristen ja hampaitaan näyttäen
Hermiä pois ajamaan, jonka lähenteleminen sitä suuresti häiritsi.
Silloin oli Yrjökin ehtinyt luo. Lyhytvartinen keihäs kädessä kävi hän
Jaakolle avuksi. Arastelematta tuli hän karhua kohti ja iski samassa,
kun karhu käänsi päätään Hermiin päin voimainsa takaa keihäänsä
karhun rintaan. Isku oli oikein tähdätty. Punainen verivirta pulpahti
rinnasta ja karhu vaipui voimatonna maahan, kohta heittäen
henkensä.

Samassa kimmahtaa Jaakkokin ylös yltyleensä karhun veressä,

mutta vahingoittumattomana, ainoastaan toinen olka hellänä iskusta,
minkä hän oli karhun kämmenestä saanut.

"Sinähän olet aivan veressä, mikä sinulla on", huudahti Antti, joka
siihen oli rientänyt. Hänelläkin oli keihäs tiukasti tanassa ja oli hän
valmis käymään karhun kimppuun.

"Jaakko on nyt kastettu karhun verellä oikeaksi karhun pyytäjäksi",

sanoi Yrjö. "Ehkäpä ei sentään toisen kerran tee mieli lähteä karhun
selässä ratsastamaan."

Ilo täytti nyt metsästäjien mielen. Tarkasteltiin kuollutta karhua,

mittailtiin sen pituutta, arvailtiin sen ikää, koeteltiin sen kämmeniä.

"Ei ole enää lapsi se karhu, katso, miten musta karva sillä on."
 "Se on naaras, kas kun sillä on ruskea rengas kaulassa."

"Varmaan sillä on pesässä pojat, mennäänpä katsomaan."

Aivan oikein. Siellä oli kaksi pientä poikasta, kaksi pientä viatonta,
jotka siinä itkivät ja ynisivät ja kaipasivat äitiään.

"Nuo viemme kotiin leikkitovereiksemme", tuumaili Antti. Mutta

ennenkuin hän ehti varoa oli Hermi purrut pikku raukat kuoliaiksi. Se
hetkeksi mieltä masensi. Mutta Yrjön arveltua, että se ehkä olikin
paras, sillä niillä he niitä olisivat kotona elättäneet, valtasi taas ilo
mielet.

Kontion läheisyyteen tehtiin aika nuotio. Sen ympärillä hetkinen

istuttiin ja puheltiin. Karhun pesäpaikkaa tarkastettiin. Sammalilla oli
karhu tehnyt pesän pehmeäksi pienoisilleen. Havun oksilla oli se sen
yläpuolelta ja sivuilta vuorannut. Havuilla pesän suun tukkinut.
Mukavan kammion oli se siten kodikseen valmistanut kaatuneen
jättiläiskuusen oksien väliin.

"Nyt lähdemme kotiin viestiä viemään", sanoi Jaakko, joka ajatteli

kotona odottavaa nuorta vaimoaan. Antti oli yhtä innokas
päästäkseen Ollille kertomaan tämän merkillisen metsästyksen
kulusta.

Nuoret miehet nousivat suksien selkään ja nyt alkoi hurja

kilpahiihto. Mieli oli rohkea ja kevyt, se kuohahteli innoissaan yli
reunojen. Karhu, metsän kuningas oli kaadettu, eikä sitä leikin teolla
ollut saavutettu, vaan oman hengen uhalla oli sen kimppuun käyty.
Aurinko paistoi kirkkaana talvisena päivänä. Joka oksalla kimalteli
lumi. Ja kun he näin iloisina, rohkeina ja voimakkaina hiihtivät
eteenpäin, kun suksi huimaa vauhtia suikki, kun he lumipyrynä alas
mäkiä laskivat, voimakkain iskuin mäkiä ylös kiipesivät ja pitkin
sysäyksin tasaisella maalla eteenpäin lykkäsivät, silloin heidän
silmänsä avautuivat näkemään metsän ihanuuden, talvisen luonnon
kauneuden. Jaakon mielessä silloin syntyivät nämä kauniit säkeet,
joita hän sitten usein lauleli rohkealla, iloisella mielellä metsiä
kulkiessaan.

Mun metsälle mentyäni,

Kuuna paistoi kuusen oksat,
Päivänä petäjän latvat.
Hopeana hongan oksat,
Oksat haavan haljakkoina,
Hopiat sisässä helkki,
Kullat reunalla kulisi
Mielusassa metsolassa.

Pian oli matka suoritettu ja nuoret miehet saapuivat kotiin.

Miesten rohkeasta ryhdistä ja huimasta vauhdista kotiväki heti
huomasivat, että metsästys oli hyvin onnistunut. Nuori Anni riensi
ylpeänä miehensä luo, mutta pahasti hän pelästyi, kun huomasi, että
Jaakko oli yltyleensä veressä. Hän aivan kalpeni, kun luuli, että
Jaakko oli niin pahasti haavoittunut, jotta kaikki vaatteensa oli
verellään tahrannut.

Mutta Jaakko nauroi ja sanoi puolittain laulaen:

"Tok mie kättä käpseäisin,

Vaikk' ois käet kuin veressä.
Tok' mie suuta suihkoaisin,
Vaikk' ois suu suen veressä,
Tok' mie kaulahan kapuisin,
vaikk ois kalma kaulaimilla."
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com